sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Maailman tehokkain hopeashampoo

Fudgen hopeshampoo on jo legenda omassa sarjassaan. Tykkään tuosta vanhasta tutusta suunnattomasti. Shampoo poistaa kaikki merkit lämpimistä sävyistä eikä kuivata valmiiksi kuivaa vaaleaa tukkaa.

Vaikka mun tukkani ei tällä hetkellä mikään platinablondi olekaan, australialainen vesi sai hieman tummemmankin blondin kellertämään. Fudge oli loppu ja silmiin osui Briten make me pastel purple shampoo. Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä ei varsinaisesti ole hopeashampoo, vaan pastellisen tukan sävyn ylläpitoon tarkoitettu tuote. Shampoossa on kuitenkin ihan sama periaate kuin missä tahansa hopeashampoossa. Ajattelin että ei-platinalle vähän tujumpi väri on varmasti ihan paikallaan.



Voi pojat! Platinablondi muuttuisi yhdellä käytöllä varmasti pastellivioletiksi. Minun tukastani tuli juuri sellainen viileä, jota olin kaivannutkin. Kuivattavuudesta en rehellisesti osaa sanoa. Vesi oli muutenkin niin kuivattavaa, että en tiedä eroa. Toisaalta väri on niin tuju, että tätä tarvitsee käyttää ehkä kerran kuudessa pesussa, muuten alkaa sinertää.


Fudge ylhäällä, Brite alhaalla

Sävyltään Brite on Fudgea vähän sinisempi, joten siltäkin osin toimii paremmin tällaiselle vähän tummemmalle blondille eli hieman oranssihtavalle, ei ihan keltaiselle.




Brite on merkkinä vegaaninen ja cruelty free. Tosin jännänä yksityiskohtana valmistusmaa.
PRC-lyhenteellä ehkä yritetään hämätä cruelty free -ajatuksen takia tai sitten siitä syystä, että tällä pyritään saamaan ajatukset kohti luksustuotetta, Kiinahan on valmistusmaana tunnettu aika tylysti kosmetiikasta, jonka sisältöä ei tiedetä ja saattaa sisältää vaikka rakennuslaastia. Niin, PRC on People's Republic of China. Brite myy tuotteitaan lähinnä Australiassa. Verkkokauppa myy kansainvälisesti mm. Suomeen, mutta voiko Kiinassa valmistettu olla eläimillä testaamaton? En tiedä, en ole edes tajunnut selvittää.

Ihan superhyvä tuote. Tarkkana cruelty free -käyttäjänä saatat kuitenkin haluta selvittää lisää.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Iittalaa keittiöstä meikkipöydälle

Melbournen David Jones -tavaratalossa koin hetken, jossa olin erityisen ylpeästi suomalainen. Hienojen lasi- ja keramiikkamerkkien vieressä oli iso Iittalan osasto. Kiersin osaston läpi ja huomasin muutaman vuoden takaisia Issey Miyake x Iittala -tuotteita. Tykästyin jo aikanaan hieman erikoisiin muotoihin, mutta tuotteet olivat sen verran kalliita, että jätin ostamatta. Kävin Melbournessakin sen verran pienellä budjetilla, että en viitsinyt ottaa riskiä keraamisten tuotteiden kuljettamisesta lentokoneessa.

Yllätyin iloisesti kun löysin tuotteita taas Jyväskylän Palokan Iittala Outletista. Pari vaaleanpunaista Issey Miyakea oli hankittava. Miinukseksi voidaan toki kaiken rehellisyyden nimissä laskea, että varsinaiset tuotteet on valmistettu Suomen sijaan Thaimaassa.




Käynnillä sain mukaani myös Iittalan uutuuden, pienen lasisen Aalto-kulhon. Myyjä esitteli kuinka kulhoa voisi käyttää karkeilla, pähkinöillä ja jälkiruoilla. Minä näin pienen kulhon jo meikkipöydälläni. Mihinkä sitä kosmetiikkaintoilija friikkeydestään pääsisi?




Kulho on muuten myös tehty Suomessa.




Oletko tuotteiden "väärinkäyttäjä"? :D

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Blondi tukka kuntoon osa 2


Muut kuin Fudge, All Soft ja Brite saatu.

Jokunen viikko takana Australiasta paluusta ja hiukset on saatu enemmän tai vähemmän kuosiin. Ehkä se latvojen leikkaaminen ei nyt tulekaan heti tarpeeseen. Kerkesin tässä välissä jo tehdä parin viikon työmatkan tuolle kaukaiselle mantereelle ja jo siinä parissa viikossa hiukset sai taas kyytiä. Ihan uskomatonta mitä se kloorivesi tekee!

Ihan korvaamattomiksi on osoittaunut vanha suosikki Redken All Soft, jonka löysin jättikoossa järkihintaan Sokoksen kesäalennuksista. Myös Fudgen hopeashampoo on kellertyneelle blondille enemmän kuin tarpeellinen. Pr-tuotteiden seasta on löytynyt muutama mielenkiintoinen, tärkeä ja osa on vielä kokeilematta. Olen aiemmin käyttänyt Redkenin Extreme -sarjaa kun mulla aikanaan oli pinkki hattaratukka. Nyt koostumus ja pakkaus on muuttuneet niin, että Extremet olivatkin uusia tuttavuuksia. Varsinkin Megamask on ollut ihan jokaisen pisaransa arvoinen. Extreme-sarjan tavoitteena on tuoda tukea hiukseen, ettei se venyisi, vanuisi ja katkeaisi niin helposti. Uuteen, kaksiosaiseen naamioon on myös lisätty jotain pehmentävää, jolloin hiukset selviävät helposti ja oikeasti tuntuvat hoidetuilta.

Brite on uudehko tuttavuus Australiasta. Kun nyt kävin siellä toisen kerran, hamstrasin pari pulloa pastellishampoita. Ajatuksena näissä on, että saa ylläpidettyä pastellisävyistä väriään helposti, mutta tämä pastellivioletti toimii meille normaaliblondeille ihan uskomattoman hyvänä ja hopeashampoona.

Brite merkkinä ansaitsee vielä oikeankin postauksen, mutta sitä ennen kannattaa tutustua firman omiin sivuihin. Merkki on cruelty free, vegaaninen ja toimittavat tuotteensa ihan kohtuullisilla postikuluilla myös Suomeen!


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Painepullot oikein kiertoon

Olen todistetusti saanut ainakin yhden ihmisen kierrättämään vanhat kynsilakkapullonsa oikein, joten miksi lopettaa nyt.

Painepulloissa tuleva kosmetiikka on mulle vähän kauhu. Jossain vaiheessa käytin jopa vain ponneaineetonta hiuslakkaa (on muuten yleensä vähän turhan tymäköitä kun näin jälkikäteen miettii). Täysin tyhjänähän alumiiniset painepullot on täysin kierrätettävissä metallinkeräyksessä. Mutta mitäs sitten kun tuote ei toimikaan, kukaan ei halua ottaa sitä käyttöönsä ja pullo jää keräämään pölyä hyllyyn. Sellainen purnukka pitäisi taas viedä sinne ongelmajätteeseen.

Yleensä yritän luovuttaa minulle sopimattomat tuotteet eteenpäin. Joskus olen myös suhutellut jämät ulkona, jotta voin pistää alumiinit kiertoon. Mutta entäs sitten ne "tyhjät", joista ei enää lakkaa/kuivashampoota/jotainmuuta tule, mutta ponnekaasu pihisee? Olen pusertanut viimeisetkin kaasut menemään, se vie vähän aikaa ja hermoja, mutta mitä löysinkään Australiasta! Ausseissa on paljon japanilaisia (ja korealaisia) tavarataloja, joissa myydään asioita, joita et ole koskaan osannut edes kuvitella. Miten olisi esimerkiksi sukat tuolinjaloille tai kertakäyttöiset alushousut matkalle? Yksi mun suosikkilöydöistäni on tämä:




"Purkinavaaja", jolla painetaan reikä purkin alareunaan, ponneaineet suhahtaa pois ja kierrättäminen on astetta helpompaa. Ei tämä tietysti varsinaisesti ratkaise puolitäysien pullojen ongelmaa, mutta jos oikeen haluaa reikiä tehdä, niin ei niidenkään tyhjennys mahdotonta ole.


Miten ratkaiset puolitäysien pullojen ongelman?

tiistai 15. elokuuta 2017

Hiustuotteet kampaamosta vai marketista?

Joku kymmenisen vuotta sitten Tre Semme toi hiustuotteensa Suomeen ja mainosti kovasti kuinka saisi salonkilaatua markettihintaan. Suunnilleen samoihin aikoihin Franck Provost -tuotteita mainostettiin suunnilleen samoilla sanoilla. Kyllä sitä aina miettii, että mikä se suuri hintaero on kampaamosta ja marketista ostetuilla tuotteilla.

Spoiler alert: jos joku tuote sopii sinulle ja saat haluamasi lopputuloksen, on ihan sama mistä se on ostettu tai mikä se litrahinta on.

Kyllä minä kampaajana muiden hiuksia pestessä erotan onko tuote fructishyllyltä vai joku supereko, mutta se tieto on täysin epäolennainen. Okei, käyttäjänä huomaan monesti että ruokakaupan shampoo on paljon vetisempi koostumukseltaa kuin vastaava kampaamotuote. Toisessa vaan litrahinta on pienempi, koska tuote on yksinkertaisesti laimennettu reilummin sillä edullisimmalla ainesosalla.

Mutta arvatkaas mikä on se suurin ero? Se miten tuote meille markkinoidaan.

Viime talvinen käynti Jenkeissä paljasti sen, että se meidän kampaamo vs. marketti -taistelu on vähän erilaista muualla. Samassa hyllyssä voidaan pitää vierekkäin pantenet ja redkenit. Ausseissa asuessa huomasin saman asian, mutta se mikä oli erityisesti silmiinpistävää - se Provost on ihan oikeasti "salonkilaatua". Kun meillä Provostit myydään ruokakaupan hyllyillä ja ehdottomasti korkeimmalle arvostetut tuotteet myydään kampaamoissa, esim. Kerastase + Redken -parivaljakkona. Piti vähän hieraista silmiä kun näin, että Provost-kampaamossa toisena, ei-yhtään-mainostettuna merkkinä oli Kerastase.



Tämä ei luonnollisesti vähennä yhdenkään tuotteen arvoa, mutta niin kuin näette, näin meille vaan markkinoidaan tuotteita tietyllä tavalla.

Että ihan sama mistä ne hiustuotteet on ostettu, kunhan olet tyytyväinen.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kamalat kauneustavat

Tiedättehän kun kauneusalan ammattilaisena pitäisi tietää paremmin. Sitä antaa ohjeita miten tukkaa kannattaa hoitaa ja kuinka pitäisi tehdä sitä ja tätä. Sitten itse oletkin vain laiska. Ihminen.

Kampaajana tietysti tiedän, että paremmin hoitoaineet toimii silloin kun ne laitetaan pyyhekuivaan hiukseen. Mites sitä yleensä käykään kotona? Vähän puristelen hiuksia ja lätkin hoitoaineet. Hyvä minä.




Mun kynnet on yleensä tosi siistit. Ei ne välttämättä ole mitenkään lakatut tai muuten laitetut, mutta siistit. Varpaankynnet sen sijaan ei koskaan ole ihan samassa kuosissa. Leikkaan kynnet silloin kun ne alkavat hiertää naapurivarpaat verille, mutta en minä niihin panosta. Enkä koskaan lakkaa varpaankynsiäni. Koen jalat aina jotenkin vähän likaisina, myös juuri pestynä, joten en voisi kuvitella käyttäväni samaa tuotetta varpaankynsissä ja sormissa. Ottaen vielä huomioon mitä myrkkyjä lakat sisältävät, tämä on täysin hölmöä.

Mun ehkä kamalin tapa on hiusten "nyppiminen".  Mulla on senhenkinen hiuslaatu, että hiukset katkeaa helposti, välttämättä niihin ei edes tule kaksihaaraisia, vaan pieniä "helmiä". Kun latvasta ottaa kevyesti kiinni, karva napsahtaa helmen kohdalta poikki. Kun latvat tuntuvat karheilta ja nään niitä kamalia helmiä ja kaksihaaraisi, nappaan sakset ja yksitellen leikkelen niitä latvoja irti. Monesti harhaudun tekemään tätä ajatustyön ohella. Mulla onkin työkoneen vieressä ihan omat pikkusakset tähän asiaan. Joskus on käynyt niinkin, että olen meinannut avata Netflixin tai telkkarin, mutta näytön kirkkaassa valossa nuo inhottavat haarat paljastuu ja jään leikkelemaan hiuksiani vaikka tunniksi. Tai kahdeksi. Tämä on minulle jonkinlaista meditaatiota.




Jos nyt totta puhutaan, niin edellistäkin pahempi tapa on aurinkosuojien unohtaminen.  Olin kaksi kuukautta Australiassa ennen kuin nahka oli poltettu, mutta Suomessa vaadittiin vain yksi lämmin kesäpäivä ja se oli siinä. Miten nyt näin? Australiassa olin erityisen tarkka. Joka aamuisin päivärutiineihin kuului, että levitin aurinkovoidetta ennen kuin puin päälle. Varauduin hyvin, koska porottava aurinko oli helppo nähdä. Jopa sinä päivänä kun onnistuin polttamaan itseni, en polttanut niitä kohtia, jotka yleensä mulla palavat ensimmäisenä. Täytyy saada sama rutiini kotona.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Surprise Nails ja muut älynväläykset

Suomalaiset usein suorastaan pelkäävät puhua englantia. Saman olen kokenut minäkin, mulla on pitkään ollut elämässä sellainen henkilö, joka korjaa jopa klara vappenit, joten tein puhumisesta itselleni lukon. Jos ei osaa englantia sen vertaa, että kukaan ei saa selvää, koko ajan täytyy toistaa tai kuunnella korjauksia ääntämisestä, niin miksi edes vaivautua, ajattelin. Todellisuus oli kuitenkin toinen, ulkomaalaisten kanssa tulin aina ymmärretyksi ja koska esim kampaamossa muut aina liukenivat paikalta englantia kuullessaan, minä pääsin vähä vähältä kammostani.

Australiassa tuo tuttu kammo lähinnä nauratti. Tietysti maassa on paljon porukkaa, jonka äidinkieli on muu kuin englanti, mutta aussienglanti kuulostaa kielioppinatsille ihan väärältä jopa natiivien puhumana. Siellä jokainen lause, sana tai sanonta lyhennetään jos vain mahdollista. Yleensä se lyhentäminen on mahdollista vaikka et olisi uskonut. Oman lisänsä tietysti tuo kaikenlaiset "good eat chinese" -kyltit ja mainokset, jotka tavallaan tekevät virheestä totta. Tämä kaikki tietysti vain rohkaisee puhumaan, sillä virheiden tekeminen on sallittua. Lisäksi maahanmuuttajia on niin paljon, että jokaisella on jonkinlainen aksentti ja englantia äidinkielenään puhuvia tulee joka paikasta, joten tajuaa aidosti ettei ole yhtä ja ainoaa tapa ääntää. Musta tää kaikki on sellaista, josta meidän pitäis oppia.

Ei se silti tarkoita etteikö välillä tulisi hassuja sattumia ja tulkintoja!

Miten ois esimerkiksi kynsipaikka Surprise nails? Saakohan sieltä myös sitä mitä on pyytänyt? Onko yllätys tekijälle, asiakkaalle vai kummallekin?





Onhan se kiva, että hitaatkin lapset huomioidaan ilmoittamalla niistä!





Mitä tapahtuu vapaana syöville lapsille laivan lähdön jälkeen?




Mieleen jäi myös ruokarekan keulassa roikkunut "liikennemerkki"

CAUTION
CHILDREN

Johan siinä aikuiset ihmiset pelkäsivät lapsia kun oikein muitakin varoittelivat.

Että ihan oikeasti, ei pidä pelätä, virheetkin on ihan ok. Tärkeintä on että tulee ymmärretyksi, eiköhän noista kylteistäkin löytynyt se pointti, vaikka ne voikin lukea myös hauskasti!

Sitten on tietysti se, että australialaiset väittävät koululaitoksensa tekevän ihmisistä vähän tyhmiä ja laiskoja. Joskus mietin onko näissä jutuissa perää.






Mutta ei se mitään, fiilis oli molemminpuolinen kun keskellä luontopolkua törmää tähän:




Palasin muuten tuolle paikalle ihmettelemään paikallisen eläjän kanssa. Emme voineet vastustaa kiusausta painaa tuota nappia. Ei ollut nappi. Myöhemmin selvisi, että paikka on entinen sotilastukikohta, josta on jätetty tiettyjä osia. Yksi niistä osista oli siis tiiliportti, josta tämä kyltti löytyi. Portti vaan ei johtanut mihinkään.

Onko pelkääjiä? :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Käänteinen kulttuurishokki




Matkustamisen yhteydessä puhutaan monesti jonkinlaisesta kulttuurishokista. Australiassa ainoat shokit olivat kyllä kuumuus ja eräs tapaamani metrin mittainen lisko. Muuten oli todella helppo hypätä elämänmenoon. Toki paikallinen kertakäyttökulttuuri tuntui vähän pahalta ja ihmettelin paikallisten kummastelua siitä kuinka kävelin kahden kilometrin matkan töihin. Kuten sanottu, jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolensa. Mistään shokista nyt ei kuitenkaan edes liioitellessa voi puhua.

Lähtiessä kotiin oli outo fiilis. Samaan aikaan olisin halunnut jäädä Ausseihin ja palata Suomeen. Olen tavallaan koko ajan Suomessa ollessani tuntenut  jotain kaipuuta takaisin. Olen jutellut aiheesta muutamien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet pidempiä aikoja ulkomailla. Moni on sanonut, että paluu on vaikeaa kun tavallaan arki lävähtää kasvoille. Tämä on varmaan monessa tapauksessa totta, mutta minähän elin ihan oikeaa arkea viimeiset puoli vuotta. En siis siinä mielessä voi itse allekirjoittaa. Kotona ollessani taas en vielä ole ihan edes päässyt arkeen kiinni kun on pitänyt muuttaa, hoitaa asioita ja juhlia häitä (ei omia).

Liisasta tuli äärimmäisen helposti Lisa tai Lissa. Luulivat kai, että kirjoitin nimeni aina väärin! :D


Varmaan noissa on kuitenkin samoja juttuja taustalla. Tajusin, että ehkä kyse oli nyt siitä kuuluisasta kulttuurishokista! Kun täytyy opetella uudestaan mihin suuntaan katsoo kun ylittää tien, kasvikset punnitaan tai ei punnita itse ja ei olekaan ihan "normaalia" hymyillä kaikille vastaantulijoille, on elämä vähän raiteiltaan. Samalla ne aiemmin itsestäänselvyytenä otetut puhdas vesi ja digitaaliset palvelut tuntuu itsestäänselvyyksiltä ihan suoraan. Kummallisinta on jotenkin myös se sosiaalinen puoli, kun elämä on jatkunut täällä ilman minua.

Serkkuni asui vuosia Skotlannissa ja juteltiin aiheesta. Hän sanoi tunnistavansa myös fiilikset siitä, että samalla haluaisi olla kotona ja jossain muualla. Kuulemma kaikki helpottaa noin kuukaudessa. Kai se siitä!

Onko muita ajatuksia aiheesta?





sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Blondin kosto - vaalea tukka kuntoon




Mitä tekee viisi kuukautta Australiaa tukalle? Vastaus lyhyesti: pahaa.

Moni sinne suunnalle muuttanut suomalainen ihmettelee tukan ohenemista. Mun oma tulkintani perustuu omaan kokemukseen ja se on yksinkertaisesti sitä, että tukka katkeilee huonon kuntonsa ansiosta. Miten se huono kunto sitten syntyy? Itsekin lähdin todella hyväkuntoisella tukalla, olinhan saksinut tukastani 5-7 cm ennen lähtöäni.

Saavuin Ausseihin sillä hetkellä kun kesä (siellä) oli pahimmillaan. Porottava aurinko, lämpö kuumuus ja kosteus teki sen, että tukkaa piti olla pesemässä jollain tapaa koko ajan. Kaikki kai tiedetään, että tukka vaalenee porotuksessa, mutta sen lisäksi vesijohtovedessä vaanii ylläri. Vesi on niin klooripitoista, että se veti tekstiileistä värit, en siis epäile hetkeäkään etteikö se olisi vaikuttanut myös mun hiuksiini. En edes uskalla ajatella, mitä kloorivesi pitkällä aikavälillä tekee sisuskaluille.

Lopputulos on kuitenkin se, että tukka vaaleni ja siitä tuli uskomatonta hamppua. Turhauduin ja vetäisin kaksihaaraisia pois aika ronskilla kädellä. Nyt tukka on ihan malliton ja silti aika karhea. Ei ehkä se paras veto varsinkaan kun yrittää saada hiuksia kasvatettua.

Haluaisin kuitenkin, että tätä nyt ei tarvitsisi ihan siiliksi vetää. Meinasin lähteä kokeilemaan kaikki tuotteet ja vippaskonstit, että tukka saisi kasvaa ja voisin tehdä niitä nättejä kampauksia.

Matkalla kohti siistiä tukkaa on kaksi päähaastetta:
1) Saako tuotteilla siistin tukan vai näytetäänkö sille vain saksia
2) Vaalea tukka tarkoittaa perinteistä blondiongelmaa: aina on liian lämmin sävy, joten lämpöä täytyy saada pois.

Tästä se alkaa. Nyt saa veikata milloin tukka ja sakset kohtaavat jälleen!


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Huulipuna joka takuulla pysyy



Minä laahaan taas trendejä jäljessä, mutta eipä ole muutenkaan mun tapaistani olla kopioimassa juttuja - ainakaan siellä etunenässä. En tiedä viineistä juuri mitään, mutta viime talvena näin harjoittelupaikkani Instagramissa Chateau Labiotte -viinipullot ja ihastuin. Kyseessähän on nestemäinen huulipuna, joka ikään kuin tahraamalla huulet saa luotua pysyvän punan. Väri lähtee kulumalla, mutta ei ole esimerkiksi tahmainen ja jää lasinreunaan kiinni. Mun suosikkilaatuani siis!

Tahramaisia punia on ollut piiitkään ja yksi mun suosikeistani on Benefitin perinteinen Benetint, mutta tutustuin näihin aikanaan Make Up Storen tuotteen kautta. Vastaavanlaisia tuotteita löytyy siis melkein merkiltä kuin merkiltä.

Viinipullot olivat hauska juttu, mutta ei niin jännä, että olisin lähtenyt netistä niitä ostamaan. Nyt kun pullo sattui korealaisessa meikkikaupassa vastaan, niin tietysti se oli kokeiltava. Kaiken lisäksi sain täysikokoisen pullon kanssa pikkupullon toista sävyä.

Täytyy sanoa, että pigmenttiä on ja tuote Pysyy. Se on oikeastaan myös aika ongelmallista. Jos ja kun teet virheen, se myös näkyy. Korjailu aiheuttaa vain saman ketjureaktion kuin siipirajausten tekeminen. Kohta näyttää siis siltä kuin olisit saanut jonkin kauhean ihotaudin tai yritit punata huuliasi pahimmasta mahdollisesta turbulenssista kärsivässä lentokoneessa.

Hauska tuote siis ja todella kauniit sävyt, mutta ei tätä ainakaan kiireessä käytetä. Joko tahrapunainto meni ohi?




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Puhdistusöljy joka vie mustapäätkin mennessään



En tiedä onko Shu Uemura kiinnostanut mua merkkinä siksi, että tykkään yleisesti aasialaisesta kosmetiikasta vai koska sitä on Euroopasta saanut huonosti. Ehkä kummassakin on jotain perää. Täältä Ausseista sarjaa saa kuitenkin todella helposti, joten merkkiin on kannattanutkin tutustua vähän tarkemmin.

Ne ripsentaivuttimet on todellakin niin hyvät kuin sanotaan, mutta tuote, josta nyt meinasin kertoa on vieläkin parempaa! Ultime 8 Sublime on sellainen tuote, joka normaalitilanteessa ei kiinnostaisi yhtään. Pullo on oikeastaan aika vanhanaikainen ja vähän tätimäinen väritykseltään. Sarjan muut öljyt on värikkäine pulloineen paljon mielenkiintoisempia. En enää muista miksi tämä päätyi ostoskoriini, mutta hyvällä alennuksella oli varmasti osaltaan tekemistä asian kanssa. Hyvä niin!

Odotin ihan perinteistä puhdistusöljyä, joka helposti sulattaisi aurinkosuojat, meikit ja muut tarttuneet pölyhiukkaset iholta. Erityisen hyvä olisi jos öljy huuhtoutuisi helposti pois iholta. Tässä suhteessa Sensain puhdistusöljy on ihan ykkönen. Se missä Shu Uemura menee ohi on jossain ihan muuaalla. Kun öljyä hetken aikaan hieroo kasvoillaan, tuntuu (ja näyttääkin siltä), että mustapäät pullahtelevat ulos huokosistaan ja iho tuntuu pesun jälkeen paljon sileämmältä ja pehmeämmältä. Taikuutta! Olipa hippuset sitten vaikka hiekanjyväsiä, niin paljon parempi että ne tulevat ihostani pois kuitenkin. Millään muulla tuotteella en ole kokenut samanlaista fiilistä.

Hierominen tietysti saa mun herkän ihoni monesti vähän punoittamaan, joten en käytä tätä konstia kuin korkeintaan kerran viikossa jos kasvot tuntuvat röpelöisiltä.




Öljyt onkin ilmeisesti suuri juttu Shu Uemuralla, sillä mainos kertoo, että joka seitsemäs sekunti jossain päin maailmaa myydään merkin öljypullo. Enkä voi ihmetellä yhtään. Toki mua nyt kiinnostaa ne muutkin öljyt, kivanvärisissä pulloissaan, mutta pakkauksesta huolimatta tämä meni ehdottomasti mun lempparituotteiden kärkeen!

Harmi tässä tietysti on, että juuri toukokuun alussa emoyhtiö L'Oréal (yllätys, yllätys) on ilmoittanut vetävänsä Shu Uemuran Euroopan mynnistä muuten kuin hiustuotteiden osalta.

Onko puhdistusöljyt sun juttu?

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Yksisarviset on jo vanha juttu

Löysin hetki sitten itselleni kauan jahdatut yksisarvissivelmit. Tykkään kyllä niistä, mutta mitä täkäläinen nettikauppa tarjosikaan? Merenneitosiveltimiä! :D

Uteliaisuuden, pöhkön mallin ja teidän takia tilasin parit mallikappaleet:


Oikealla pitkävartinen, kultainen sivellin vaaleanpunavalkoisilla harjaksilla ja sitten tuo toinen. Ei ehkä niinkään merenneito, ehkä ennemminkin lahna, mutta todella sympaattinen.

Harjasten laatua ei voi ehkä kehua, mutta eiköhän näillä naamiot levitä. :D Hintaa noin kaksi dollaria kappaleelta.

Mites on, iskeekö merenneitosiveltimet?

maanantai 15. toukokuuta 2017

Vaha joka ei satu?

Jos olet 90-luvulla tuijottanut ostos-tv:tä, niin et varmasti ole välttynyt karvanpoistoon tarkoitetulta vahalta, Nad'silta. Jos taas olet syystä tai toisesta välttynyt noilta, niin firman Youtube-kanavalta löytyy ainakin osa ihan niistä ikivanhoistakin. Minä viimein, vuosien ja vuosien odottelun jälkeen sain tuon alkuperäisen vahan käsiini.

Lyhyt kertaus: Nad's geelivahaa ei tarvitse lämmittää ollenkaan ja sanotaan, että se tarttuu vain karvoihin, ei ihoon, kuten tavalliset lämmitettävät vahat. Geeliä levitetään ohut kerros spaattelilla iholle, asetellaan kangaspala päälle, siloitellaan ja repäistään kangas pois.

No, miten meni?




"Geeli" on yllättävän jähmeää ja muistuttaa enemmän sokerointimassaa, joka on lämmitetty käyttöä varten. Huoneen lämpötilasta riippuen geelin levittäminen on superhelppoa tai vähän turhan raastavaa, kirjaimellisesti.  Pääsääntöisesti homma toimii kuitenkin vähintään toimivasti.

Ensimmäisellä kerralla suuntasin kokeiluni ihan ronskisti kainalokarvoihin. Kainalot on olleet kurja murheenkryyni aina, ne kasvaa niin nopeasti ja varsinkin hihattomien paitojen kanssa näyttää helposti epäsiisistiltä. Vahat tai epilaattorit ei kuitenkaan ole koskaan ennen päässet lähellekään mun kainaloitani. Ei pysty, ei kykene. Kainalon iho on kuitenkin aika ohutta ja alue on muutenkin kohtuullisen herkkä. Ei kun geelit kainaloon. Muutama "mitä menin tekemään" -panikointi ja repäisy.

Ei se oikeasti sattunut! Tunsin koko homman, mutta ei mua sattunut. Koska kainalokarvat kasvavat useampaan suuntaan, myös Nad's -vahaus ainakin suositellaan tekemään joka suuntaan, muuten voi jäädä turhan paljon hajakarvoja. Edelleenkin kaikki hyvin. Sitä paitsi on jotenkin kauhean tyydyttävää katsella niitä irronneita karvoja, joissa kaikissa on juuret tallella. Kaikki lähti oikeasti eikä katkennut.

Tämä voi olla liikaa tietoa, mutta ymmärryksen nimissä: Minä olen saanut aika karvaisen olemuksen ja jos haluaa mennä rannalle, niin on joko käytettävä jotain melkein yhtä peittävää kuin burkha tai siistittävä bikinirajansa. Minä halusin kokea Sydneyn rannat. Normaalisti reisien sisäpinta on niin herkkä, että en edes pystyisi kuvittelemaan minkäänlaista vahausta itse, koska homma sattuu niin paljon että en saa revittyä niitä liinoja tai liuskoja oikein. Lopputulos on aina hukkaan menneet vahaliuskat ja liuskojen poistaminen ihosta öljyllä. Nooo? Minä pääsin kuin pääsinkin rannalle ihan siinä uima-asussa, jonka mukaani otin. Vinkki: bikineistä puhutaan.

Kaikenmaailman karvanpoistot on laseria lukuun ottamatta kokeiltu, mutta mikään ei ole ollut mulle näin helppoa ja kivutonta! Tää on lähellä sokeria, mutta ainakin mun ihollani vieläkin helpompaa ja kivuttomampaa.




Ihan varmuuden vuoksi halusin toisen mielipiteen. Mies tuli käymään täällä Ausseissa lomallaan ja vaikka mistään karhukarvoituksesta nyt ei ehkä puhutakaan, niin yläselkä on sellainen, jota ollaan vahailtu useampaan otteeseen. Tosin aina se sisältää karjumista ja varmaan pelkoa kuolemasta. Ehdotin Nad'sin testausta. Seuraava on suora lainaus: Kyllä se sattu silti, saatana.

Mut hei, mulla on jo toinen purkki menossa!

Vieläkö kiinnostaa kokeilla?

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Timantinmetsästäjä

Olin suunnilleen kymmenen kun sanoin äidilleni, että asuttaisiinpa Helsingissä. Äiti luonnollisesti kysyi miksi. Siksi että siellä tapahtuu koko ajan jotain. Tällä viittasin ainakin Jyrkin musiikkivieraisiin, ehkä johonkin muuhunkin. Hassua kyllä, tuota lausahdusta lukuun ottamatta en koskaan ollut ajatellut asuvani Helsingissä. Kun sinne muutin opiskelemaan, en varmaan käynyt missään muualla kuin Ikeassa ilmaisella Ikea-bussilla. Vantaalla asuessani kävin yhden vaateliikkeen blogitapahtumassa ja sieltäkin lähdin pois kun tuntui että olen ihan väärässä paikassa ja väärässä seurassa. Seuran merkitys on tietysti jo tullut todettua kauneusbloggaajia tavatessa, siinä seurassa on minulle helpompi olla kotonaan.

Täällä Sydneyssa taas tapahtuu koko ajan niin paljon, että ei edes osaa seurata kaikkea, mihin voisin osallistua. Eräänä päivänä Facebook päätti auttaa ja läväyttää mainoksen "Sydney Diamond Hunt". Tulossa olisi "pääsiäismunajahti", jossa palkintona olisi n. 7000 euron arvoinen timanttisormus. En varmaan koskaan osaisi isoa timanttisormusta käyttää, mutta koska tykkään kaikesta kiiltävästä ja olen toisinaan yllättävän kilpailuhenkinen, lähdin heti mukaan. Jahti suomalaisittain osui näin huhtikuun viimeiselle päivälle, vappuseikkaluksi siis.

Muutamaa viikkoa ennen kisapäivää järjestäjä alkoi julkaista vihjeitä oikealle paikalle. Joka päivä yritys julkaisisi vihjeen, joiden perusteella piti päätellä, mihin olisi tarkoitus suunnata. Kolmen kuukauden asumisen (mutta monen vuoden amazing race -tyyppisen pääsiäismunajahdin!) jälkeen olin oikeasti aika hyvä. Vaan hommassa oli mun mielestä aika surullinen twisti. Viime vuoden jahdissa n. 4000 osallistujasta suunnilleen 60 oli löytänyt lopulliselle paikalle, tänä vuonna haluttiin joko sekoittaa pakkaa tai pelättiin kovaa kävijäryntäystä. Lauantaina 29. päivä tulee sähköposti, jossa sanotaan, että varsinaiseen tapahtumaan pääsee osallistumaan vain 200 ensimmäistä nopeinta, jotka varaavat (ilmaiset) liput tapahtumaan.

Minä olin sen verran nopea ja nopean mobiilinetin kanssa, että taisin olla se ihan ensimmäinen mukaan ilmoittautuva. Ilmoittautumalla sai osoitteen, johon piti mennä tiettyyn kellonaikaan (järjestäjän liike Mosmanissa), sieltä mukaan saisi viimeisen vihjeen.



Viimeinen "vihje" ei ollut varsinaisesti mikään vihje, vaan ihan suora osoitus mihin pitäisi mennä. Paikan päällä jokainen sai goodie bagin. Mietittiin jonossa olevien kanssa mitä säkki voisi sisältää. Heitin vitsinä, mutta kokemus taustalla, että kassi täynnä alennuskuponkeja. Siitä en ollut väärässä, mutta kassilla oli myös oma tehtävänsä. Jokaisessa bagissa oli kultainen kirjekuori, jonka sisältä löyty kaksi alennuskuponkia. 21 onnekkaan kupongeissa luki takana "play". Ainoastaan nämä kupongin saaneet pääsivät "jahdissa" eteenpäin, muiden - myös minun - loppui siihen. Jäin kuitenkin mielenkiinnolla katsomaan, mitä kisailijoille oli keksitty. Ensimmäinen erä oli ryhmätyötä. Nopeimmin hommasta onnistuvat pääsisivät finaaliin ja aidosti taistelemaan tuosta sormuksesta. Finaalivaiheessa kolme naisihmistä pääsivät vapauttamaan sisäisen lapsensa: pallomereen oli kätketty kultainen pallo, se joka pallon löytää, on voittaja. Olisin halunnut tarkkuusheitellä kimppua ja etsiä oikeaa palloa vaikka en olisi edes osallistunut siihen palkintoon.

Harmi siis sinällään, että vihjeiden ratkaisulla ei ollut mitään merkitystä ja kaikki päättyi täysin arpapeliin, mutta oli silti mainiosti käytetty sunnuntai!

Lähtisitkö jahtaamaan timanttia?


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ihan uudenlainen elokuvakokemus

Mun lapsuuteeni (ja myöhempiinkin ikiin) on vahvasti kuulunut mm. Disneyn piirretyt ja yksi niistä suosikkielokuvista on ollut Kaunotar ja Hirviö. Kun kuulin uudesta leffaversiosta (Emma Watson kuvittele tähän sydänhymiö) olin ihan valmiina lähtöön. Varasin tikettini lähimmän elokuvateatterin erikoisnäytökseen. Maksoin leffastani perus Finnkino-lippuuni nähden ihan tuhottoman hinnan, mutta en kadu sentin vertaakaan.

Käsittääkseni elokuvateattereilla ei mene Suomessa ihan mielettömän hienosti tällä hetkellä. Mua itseäni ei kiinnosta esim. 3D ollenkaan ja viimeisin parannus, joka lähiteatteriini Suomessa tehtiin oli pidikkeet mukeille. "Jee!"

En tiedä johtuuko se ihan aidosti kilpailusta vai mistä, mutta täällä on ollut syytä käydä elokuvissa. Olen käynyt elokuvissa varmaan useamman kerran kuukauden aikana kuin Suomessa kokonaisuudessaan viime vuonna. Miksi? Täällä tarjotaan muutakin kuin mukinpidikkeitä. On erikoisiltoja, ravintoiloita teatterisalin sisällä, luksuspaikkoja ja kaikenlaista elämystä. Erikoisnäytöksiä on myös vanhoista leffoista, jotka eivät ehkä ole vuosikymmeniin olleet elokuvateattereissa. Viimeisin kokemukseni oli ulkoilmateatteri Luna Parkissa, paikallisessa huvipuistossa. Tän voisi ihan mainiosti toteuttaa Suomessakin kesäisin! Kyllä täälläkin illat on tähän aikaan vuodesta (syksy) tosi viileitä, mutta jokainen osasi varautua (kylpy)takeillaan ja paikan päältä sai vuokrata vilttejä. Todella mielenkiintoinen kokemus katsoa elokuvaa huvipuiston rakennuksen katolta, maailmanpyörän ja Harbour bridgen valoissa.

Seuraavaksi kiinnostaisi ihan kokemuksen vuoksi käydä kokeilemassa art deco -henkinen elokuvateatteri. Tosin se ei ehkä ole vaan art deco -henkinen, vaan aidosti rakennettu 1935. Ainakin kuvissa todella kaunis paikka. Jos kiinnostaa niin Hayden Orpheum on paikka.

Palataan siihen Kaunottareen ja Hirviöön. Se oli mun eka leffakokemukseni täällä Australiassa ja en tietysti osannut teatterilta odottaa sen kummempaa. Ostin lippuni Girls night out -erikoisiltaan. Lippu maksoi n. 25 euroa ja sillä sai leffanäytöksen, popkornin, alkulimut ja churrot ennen näytöstä ja lahjapaketin. Nää oli kivoja asioita, mutta se, mikä sai mut toiseenkin kertaan elokuviin oli sali itsessään: Tuolit, jotka sähköavusteisesti saa kallistettua mukavaan katseluasentoon, paljon tilaa ympärillä ja korkeuserot eri rivien välillä on niin merkittäviä, että vahingossakaan ei joudu katsomaan kenenkään hujopin takaraivoa! Jos et saanut mielikuvaa, niin kokeile Google-hakua HOYTS reclining seats. Osasin jopa arvostaa niitä mukinpidikkeitä käsinojilla, koska ne oli toteutettu hyvin. Leveän käsinojan päädyssä on pieni pöytä ja se pidike juomalle.


Niin ja mitäs siellä Kaunottaren ja Hirviön erikoispaketista löytyikään. No laatikollinen kosmetiikkaa! (Ja joku paikallinen seiska, mutta tämä oli luonnollisesti se kiinnostavin lahjakassin sisältö.):



Aikamoinen setti australialaista edullista kosmetiikkaa BYS-merkiltä, The Body Shopin tuoksunäyte ja Elizabeth Ardenin minimascara. Ei huono saalis!

Mitäs sanot, maksaisitko vähän enemmän jostain muustakin kuin 3D:stä elokuvissa?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Parhaat ripsentaivuttimet ikinä PISTE

Okei, okei. Parhaat ripsentaivuttimet ikinä ainakin mulle. Täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että mikä merkki tulee mieleen ekana?

Aivan, Shu Uemura. Niitä on kehuttu paljon ja pitkään, Suomessa ja ulkomailla. En muista kenen suomalaisen bloggaajan blogista nää vuosia sitten bongasin, ehkä Saara Sarvas? Kun koko ajan joku tuntui niitä kehuvan, niin onhan mielenkiinto niihin ollut koko ajan olemassa. Ongelma on kuitenkin ollut se, että Euroopasta kyseisiä ripsentaivuttimia on alkanut saada vasta muutamien vuosien sisällä ja asia ei ole enää tuntunut niin ajankohtaiselta.




Kun bongasin nämä Shu Uemura x Murakami -erikoistaivuttimet paikallisella stockmannilla, David Jonesilla (kuinka moni muu ajatteli Davy Jones?), alennushintaan, en voinut vastustaa itseäni. Normaalihinta näille ja hopeanväriselle perusmallille on noin 35 dollaria (noin, 27 euroa), mutta itse nappasin nämä suunnilleen 18 eurolla. Ajattelin että jos en tykkää, niin voin diilata nämä jollekin Suomeen palattuani.

Ensimmäisellä kerralla asettelin nämä todella tarkasti ripsieni tyveen ja aloin vieläkin varovaisemmin taivuttaa. Pelkäsin vähän. Luomi ei jäänyt väliin eikä ollut edes lähellä! Mikä vielä parempaa, nämä asettuivat tasaisesti ripsiin. Samassa tajusin, että näitten kanssa mun ei tarvitse tehdä tuota supertarkkaa asettelua, koska nämä ihan oikeasti sopivat just eikä melkein mun silmäni muotoon.


Japanilaiset siveltimet on mun heikkous ja nämä näköjään menee samaan sarjaan. Mikä on oma tuomio parhaista taivuttimista?

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hattaraa ja yksisarvisia

Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Australian ehdottomiin bonuksiin kuuluu se, että moni yhdysvaltalainen firma lähettää tänne nettiostoksia. Parhaimmillaan vielä ilman postikuluja.



Olen haaveillut yksisarvissiveltimistä ja koska tänne tulin muutaman matkasiveltimen kanssa, oli ihan perusteltua hankkia itselleen Tarten yksisarvissiveltimet. Olen katsellut vastaavia siveltimia eBaysta. Setin saa kokonaisuudessaan reilusti alle kympillä. Mikään niistä väriyhdistelmistä ei ole kuitenkaan täysin iskenyt. Ne on näyttäneet liikaa yksisarvisen oksennukselta. Kun näin nämä, tiesin että tässä ne on.




Settiin kuuluu viisi sivellintä, joista kolme on kasvoille ja kaksi silmille. Karvat on synteettisiä, joten sopivat erityisesti voidemaisille tuotteille. En ole vieläkään vakuuttunut, että on olemassa oikeasti hyviä puuterimaisille tuotteille tarkoitettuja synteettisiä siveltimiä. Puuterisiveltimen kanssa olen nyt tehnyt poikkeuksen. Kuolailin paikallisessa Sephorassa Kat Von D:n superpehmeää synteettistä puuterisivellintä. Olin jo valmis kokeilemaan synteettistä sivellintä puuterin kanssa, mutta esteenä oli Kat Von D. Tämän pakkauksen myötä olen päässyt kokemaan, että kiinnityspuuterin kanssa synteettinenkin on ihan jees.




Samaan tilaukseen otin myös pienen kokeilusetin ja kerrankin bb-voide sävyltään Light ei ole ihan liian tumma, vaan juuri sopiva! Tuoksut on tosi vahvoja ja muistuttivat luonnonkosmetiikan ödöörejä. Niinpä sitten selvisi, että Tarte ainakin mainostaa luonnollisuuttaan. En sitten tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta täytyy tutustua lisää.

Mites nuo siveltimet, tykkäättekö?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Toimiiko se Proactiv?


Lyhyesti ja ytimekkäästi; Todellakin!

Sain täällä vihdoin käsiini alkuperäisen Proactiv-tuotesarjan, siis sen joka me muistetaan tv-shop-mainoksista. Niissä amerikkalaiset julkkikset kehuivat tuotetta maasta taivaaseen. Eurooppaan saatiin ihan erilainen versio, koska vaikuttava aine on meillä luokiteltu lääkeaineeksi ja se korvattiin salisyylihapolla. Koska noita salisyylihappotuotteita on meillä pilvin pimein, en koskaan kiinnostunut siitä Suomessa myytävästä versiosta. Niitä salisyylihappoa sisältäviä tuotteita kun on tullut kokeiltua ja ne eivät ole mun iholleni olleet mitenkään poikkeuksellisen erikoisia.

Kun tulin tänne mun ihoni tuntui räjähtäneeltä. Muutamassa päivässä pahimmat röpelöt hävisivät. Suurin vaikutus oli kuitenkin ehdottomasti se, että mun kasvojeni iho ei varmaan ole koskaan tuntunut niin sileältä ja pehmeältä. Tietenkään tällainen tuote ei vaikuta huokosten ulkonäköön tai aknearpiin, joten kuvissa ero ei ole niin selvä. Sen sijaan eron todellakin tunsi.

Minulla oli myös muutamien viikkojen tauko Proactiv-tuotteista. Silloin ihmettelin miten ihoni tuntuu taas niin röpelöiseltä eikä yhtään niin pehmeältä. Eron huomasi, vaikka asiaa ei aluksi edes huomannut ajatella.

Tuotteet on merkitty numeroilla 1-3 tarkoittaen järjestystä, jossa niitä on tarkoitus käyttää. 1 on cleanse, 2 tone, 3 repair, lisäksi omassa testipakkauksessani tuli mukana neljäs tuote, deep cleansing was. Itse olen aika orjallisesti käyttänyt näitä tuotteita iltaisin. Ensin pesu ykköstuotteella, kasvovesi ja kolmostuote vielä hoitovoiteeksi. Tämän lisäksi on pitänyt monesti vielä lisätä kosteusvoide, vaikka mun ihoni onkin rasvainen ja kolmostuotteen pitäisi siis riittää. Kuivuuttaa ei tunne, mutta huomasin asian kun poskille alkoi nousta jokunen miliumi. Tuota nelostuotetta en ole ymmärtänyt yhtään. Se on jonkinlainen syväpuhdistava tuote, mutta tykkään enemmän tuosta toisesta putsarista.

Hintaa näillä tuotteilla on aika reilusti, mutta kyllä rahalleen saa silti vastinetta. Putsari ja kasvovesi on kooltaan 60 ml, repair 30 ml ja nää ei kuitenkaan ole mitään kokeilukokoja. Yllä näkyvä setti maksoi 49,90 aud eli melkein 40 euroa.

Kyllä, näistä hankkia tuotteet 1-2 kotiin Suomeen.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ihana kukkapuna huulille


Arvatkaas mitä löysin? No sen kehutun kukkapunan tietysti! Täällä on näkynyt muutamalta merkiltä vastaavia tuotteita, mutta niiss on ollut ihan hirveä lemu kaikissa. Tykkään meikeistäni lähes hajusteettomana ja käyttää niitä hajusteita tarvittaessa muuten. Nyt kuitenkin löysin liikkeen, joka myy vain korealaisia meikki- ja ihonhoitotuotteita. Oli meillekin tuttuja merkkejä kuten TonyMoly (tai tounimory niin kuin korealainen omistaja nimen lausui), Etude House ja paljon merkkejä, joista en varmasti ole koskaan kuullutkaan. Korealaiset tuotteet on niin söpöjä ja ne toimii. Kun myyjä esitteli minulle kukkapunaa, joka mukautuu jokaisen huulille ihan eri väriseksi riippuen ihon happamuudesta, olin myyty. Kun nappasin hylsyn käsiini tajusin sen olevan kuuluisa Kailijumei.

Tässä on kaunis punainen hylsy ja siinä on "lukko", ettei puna aukea laukussa ja sotke kaikkea. Kaiken lisäksi hylsyssä on pieni ja kätevä peili. Ihan nerokasta! Onhan näitä peilillisiä ollut aiemminkin, mutta erityisesti tässä tuotteessa koen sen melkein välttämättömäksi. Tahramainen puna kun osuu iholle, niin se ei heti lähdekään. Kannattaa siis värittää rajojen sisäpuolelta tätä hoitavaa punaa levittäessään.

Koostumuksensa takia puna ei myöskään kulu rumasti tai jää lasinreunoihin kiinni. Ihan mun juttu! Sitä tosin ihmettelen vieläkin, että miksi valitsin tämän vaaleanpunaisen kukan enkä sitä erottuvampaa ja nättiä violettia (tai punaista, kuten pakkaus sanoi). Ehkä täytyy palata liikkeeseen joka tapauksessa. :D


Hintaa korealaiskaupassa 25 aud eli hieman alle 20 euroa. Näitähän saa suomestakin eleveniltä, mutta en ennen tänne tuloa raaskinut tätä ostaa koska en tarvinnut. En kai tarvinnut nytkään, mutta tarvitsin kuitenkin vähän. ;)

Joko olet kokeillut?

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vaaleammaksi pelkällä shampoolla



Hiuksissa on se hieno asia, että kun kaikki on kunnossa, ne kasvaa säännöllisesti. Samalla se on vähän ongelmallista jos hiusväri ei ole ihan oma. Olen tässä jo moneen otteeseen kasvattanut omaa väriä, mutta se on niin tasainen ja tylsä kun tietää mitä kaikkea muuta olisi mahdollista tehdä. Joskus sanoin kampaajakaverilleni, että mun kauhuni olisi tukka, joka on täysin tasavärinen. Nyt tuntui että varsinkin kiinni ollessa tukka näyttää vähän turhan tasaväriseltä. Paitsi tietysti ne läntit, jotka on edellisen vähän epäonnistuneen värin jälkeen jääneet vaalennuksesta todella oranssiksi. Kuontalo tuntui siis väärällä tavalla aika kirjavalta.

Päätin kokeilla John Friedan in-shower -vaalentajaa.  Tuote, jota en ole koskaan nähnyt tai kuullut vastaavista. Kyseessä mun tulkinnan mukaan on siis vaalennusaine ja hapete. Koska aine lupaa vaaleampaa tukkaa viidessä minuutissa, hapete on varmaan aika tuju ja vaikuttaa tietysti koko tukkaan, tällaista kun on vaikea levittää ihan vain tyveen. Tämä tietysti sopi minulle koska halusin sitä oranssiakin vaaleammaks. Tuote toimii tosin samalla shampoona, sillä sen jälkeen kaivataan vain hoitoaine.

Miten kävi? Oranssit vaalenivat juuri sen verran, että saan ne hopeashampoolla sopivan neutraaleiksi, mutta tyvessä ero on aika olematon. Toki tämä nyt on luomassa vieläkin parempaa liukua mutta, 14,90 aud eli noin kymmenen dollaria tästä käsittelystä oli kyllä aika kova hinta. Täällä muuten apteekeissa myydään vaalennusainetta ja hapetteita ihan yksittäisinä ja isoinakin pulloina. Jos tietää mitä tekee, kuten toivottavasti ainakin minä kampaajana tiedän, on ehkä parempi tarttua niihin pulloihin seuraavalla kerralla.

Kuvissa en näe juuri mitään eroa, mutta ero on ihan yhtä "valtava" oikeassakin elämässä.

Vasen: ennen, oikea: jälkeen

Ei jatkoon. Miten selviätte tyvikasvusta?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Älä vihaa itseäs

Tää ei tosiaan oo ensimmäinen kerta kun puhun aiheesta, mutta koin jonkun valaistumisen, niin jatketaan hyvän asian puolesta!

Täällä on ollut aika kuuma. Ainkin suoalaisittain lämmintä on huolimatta siitä, että kuuden viikon aikana neljä viikkoa on satanut joka päivä. Tai vähintään joka yö. Ihmiset kulkee siis niissä vaatteissa, missä on mukava olla. Yleensä se tarkoittaa aika minimaalista määrää kangasta. Olipa käyttäjän koko ja muoto mikä tahansa, vähemmän on enemmän kun meinaa muutenkin koko ajan uida omassa hiessään.

Sitten mulla välähti. Mitä sitten, että mun reisissäni on selluliittia, ne hyllyy tai että mulla ei oo vuosiin näkynyt thigh gapia. Niin sitä on (katukuvasta päätellen) kaikilla muillakin. Se on ihan normaalia eikä siinä ole mitään arastelemista. Enkä varmaan normaalitilanteessa olisi edes kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Olen varmaan aiemminkin maininnut, että ihmisen koko, muoto tai mikään muukaan tällainen seikka ei oo koskaan estänyt mua pitämästä ihmistä kauniina. Ehkä jopa tärkeämpää on ollut se miten kantaa itsensä. Toki just oikean kokoiset ja hyvin leikatut vaatteet auttaa, mutta nekään ei ole mikään pakko. Surullista on kuitenkin se, että itse on aina itsensä pahin vihollinen ja ihan liian ankara.

Samaan aiheeseen liittyy tietysti se, että musta ei valokuvaajana ole otettu kovinkaan montaa kuvaa. Minä kun yleensä olen se, joka niitä kuvia ottaa. Tämä tuli joulun alla surullisen ilmeiseksi. Tehtiin sisarusten kanssa vanhemmille kuva-albumia meistä ja musta taisi olla yksi selfie ja muutamassa kuvassa satuin olemaan mukana. Se ihan totta harmitti mua. Siksi päätinkin, että alan olla sinut itseni kanssa myös kameran "väärällä" puolella. Tässä selfie-testaus erästä haastattelua varten. Puhelin on kädessä ihan siitä syystä, että testasin sitä kameran kaukosäätimenä. Toimi paremmin kuin odotin!



Älä vihaa itseäs, se ei johda mihinkään.

Onko muita valaistuneita?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kahden dollarin kosmetiikkakippo



Mussa on vähän sellaista askartelijan ja laihialaisen vikaa. Ei tosin kaikissa asioissa, niin kuin olette ehkä huomanneet. On kuitenkin tosi turhauttavia asioita kuten ei-kavojen-ihon kuorinta. Mun sääreni on siitä onnekkaat, että niissä kasvavat karvat ei ole kauhean vahvoja. Samasta syystä saan tosi paljon sisäänkasvaneita karvoja. Yritin ensihätään löytää kuorintahanskoja, mutta niitä ei tunnu löytyvän mistään, ainakaan nyt kun niitä etsin! Toisekseen kuorinta-aineet on yllättävän kalliitta ja niistä ei koskaan tiedä mitä saa. Musta tuntuu että yleisimmin ne on kosteusvoiteita, joissa on kolme pientä raetta ja kuorinta on ihan mahdotonta. Täällä kun harrastan jonkin sortin budjettimatkailua, niin ei tehnyt mieli laittaa vähintään kymmentä euroja johonkin, joka ehkä jeesaisi.

Laihialainen minussa tuli apuun. Hankin Targetista pienen dippikulhon, hintaa kaksi dollaria eli pyöreästi 1,5 euroa. Miksi? Kaapista löytyy jättipaketti ruokasuolaa (koska se oli halvin mahdollinen pakkaus) ja käsivoidetta. Sekoitetaan yhteen ja kuoritaan. Tadaa! Ongelma ratkaistu aika edullisesti.

Samaa kippoa voi tietysti käyttää muuhunkin kosmetiikka-askarteluun. Siinä voi esimerkiksi sekoitella omat hopeahoitoaineensa suoraväristä ja hoitoaineesta. Eihän tämä nyt välttämätöntä olisi, mutta kuten sanottu, askartelu on ihan kivaa. Ja mitä tulee siihen suolakuorintaan, niin on paljon kivempi hakea se suola keittiöstä kuin viedä se keittiöstä suihkuun.

Mulla on tällainen muuten kotonakin. Se on jostain Dr. Hausckhan naamiopakkauksesta.  Onko sullakin kosmetiikkakippo?


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Aussikosmetiikan alkulähteillä



Ihan ensimmäisiä kosmetiikkaostoksia, jotka täällä Australiassa tein oli tietysti tuo aiemmin mainittu Nad'sin karvanpoistovahageelisokerimikälie, koska täältä jos mistä sitä saa. Toinen oli tietysti hiusten hoitotuotteet, joita ei suuremmin kannattanut tänne asti raahata. Mitäs sitä nyt muuta olisi ostanut kuin paikallista Fudgea? No ok, ostin ison pönikän Schwarzkopfin perusshampoota, mutta totesin tarvitsevani myös pesevämmän tuotteen. Otin hyväksi havaitun värjättyjen hiusten hoitoaineen, minulle uuden syväpuhdistavan tuotteen ja lilan paintboxin, jotta voin aina tarvittaessa käyttää "hopeatuotetta".

Hinnoiltaan tuotteet on tietysti vähän edullisempia kuin Suomessa. Nad's oli 14 dollaria eli noin kymmenen euroa. Taitaa samaan hintaan saada kuitenkin jonkun Veet-vahan? Fudgen shampoo ja hoitoaine oli 22 dollaria/purkki eli noin 17 euroa kappaleelta. Muistelen, että ainakin hopeashampoo menee reippaasti yli kahdenkympin Suomessa. Paint boxista muistan Suomessa maksaneeni noin 18 euroa, kun täällä taas hintaa tuli 18 dollaria, noin 14 euroa.

Lähtökohtaisesti täällä hyllyt notkuu niitä samoja merkkejä kuin meilläkin: Maybelline, L'Oréal, Rimmel jne. Suomessa vähän vähemmän edustettuja merkkejä on mm. Revlon ja meillä vähintäänkin toisella nimellä kulkeva Cover Girl. Seuraava vaihe on tietysti selvittää muita täkäläisiä brändejä. Minä kun tykkään aina hankkia mahdollisimman lähellä tuotettuja tai muuten paikallisia firmoja. Pääasiassa löysin ihan uppo-outoja merkkejä, mutta kohtasin myös muutamia yllätyksiä. Muun muassa Jurlique oli yksi niistä. Olen aina kuvitellut että Jurlique on eurooppalainen, ehkä ranskalainen merkki. No ei! Ausseista sekin ponnistaa! Tai miten olisi Becca? Becca on australialainen meikkimerkki, mutta fiilikset siitä on todella amerikkalaiset, en tiedä miksi. Tosin huomasin, että kevään uutuustuotteet on ilmestyneet helmikuussa Jenkeissä, mutta saapuvat Australian markkinoille "vasta" maaliskuun ensimmäinen päivä. Ehkä Becca on lähtenyt enemmän amerikkalaiset edellä ja siitä tulee tuo fiilis.

Niin ja joo, koska tuo aasia nyt on tuossa vieressä, niin täältä on kohtuullisen helppo löytää sieltä suunnalta tulevaa kosmetiikkaa. Ne kuuluisat Shu Uemuran ripsentaivuttimet vaan on pakko päästä kokeilemaan ja TonyMolya löytyy ainakin pienemmistä liikkeistä.

Onko vinkkejä australialaiseen kosmetiikkaan?

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ostos-tv:n aivopesemä

Koska vuokrat täällä Sydneyssa on huimia ja harjoittelu on palkaton (niin kuin se todennäköisesti olisi Suomessakin), niin olen täällä täkäläisittäin aika kengännauhabudjetilla. Ylimääräisiä juttuja pitää vähän vältellä. On kuitenkin niitä asioita, jotka oli pakko hankkia heti.

TV-shop kamaa tietysti! Tai ei nyt niin tietysti, mutta...



Oliskohan ollut 90-luvun loppupuolta tai 2000-luvun alkuvuosia kun ostos-tv tarjosi kammottavan pitkillä mainoksilla vahaa karvojen poistoon. Ei kuulemma sattuisi ja tulos pysyisi useita viikkoja. Olin niihin aikoihin juuri alkanut inhota omia säärikarvojani ihan täysin omatoimisesti ilman naistenlehtiä tai muita humputuksia (niitä kun aina syytetään kaikesta). Sheivaaminen ei tietysti pitänyt tulosta kuin ehkä puoli päivää. Ehkä juuri siksi tuo vahamainos kiinnosti niin kovasti. Vahahan oli Nad's karvanpoistogeeli, joka lupasi jopa että tuotetta voisi syödä. Tuota vahaahan ei tietysti siihen aikaan saanut mistään muualta kuin sieltä ostoskanavalta. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tuosta hetkestä Nad'sia sai Suomesta, mutta ainakaan minä en löytänyt tuota alkuperäistä ainetta. Tarjolla tuntui olevan ainoastaan kylmävahaliuskoja ja kuumavahaa. Homma jäi hautumaan.

Sitten taas on se akne. Mun ihoni on kärsinyt paljon, Roaccutanit ja muut on syöty moneen kertaan, mutta koskaan iho ei ole täysin rauhoittunut. En muista milloin Proactivia alettiin mainostaa jollain ostoskanavalla. Julkkikset kehuivat tuotetta ja kuinka se olisi parasta ikinä. Sitten selvisi totuus. Yksi ihan mun ensimmäisistä jutuista tässä blogissa koski härskiä mainontaa ja sillä oli paljon tekemistä yllämainitun tuotteen kanssa. Tuote ei ole ihan sama tuolla Jenkkilässä kuin mitä se on Suomessa. Eihän tällaista asiaa mainosteta, mutta kiinnostus kalliiseen tuotteeseen kyllä lopahti. Vaikuttava aine on Euroopassa reseptikamaa, joten se on vaihdettu arkisempaan salisyylihappoon. Niitä tuotteita nyt oli ja on enemmänkin. Kiinnostus lopahti.

Palataas sitten lähiviikkoihin. Sen olin pistänyt merkille, että Nad's on aussimerkki, joten halusin metsästää tuon geelin käsiini. Ei ollut muuten täälläkään ihan ilmeisimmissä paikoissa muuta kuin kuumavahaa ja vahaliuskoja. Purkki kuitenkin löytyi. Melkein viereisessä hyllyssä lojui Proactiv-tuotteita ja niillä alkuperäisillä ainesosilla!

Niin mites se pieni budjetti? Eihän nämä nyt kalliita asioita ole, mutta olihan ne pakko saada testiin. Ensifiilikset on aidosti kyllä kaiken odottamisen arvoisia. Niistä siis lisää vähän myöhemmin.

Muistatko mainokset tai oletko jopa päässyt kokeilemaan?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kukaan ei kertonut että Australiassa on kuuma



Vaihdoin hetki sitten mannerta tänne ylösalasmaailmaan. Olkoonkin kuinka kliseistä tahansa, mutta olen aina halunnut kokea Australian ja ei niinkään turistina, vaan asua ja ymmärtää paikkaa. Samaan tapaan kun me ihmeissään kysellään miksi joku tulee Suomeen, on multakin monesti kysytty miksi halusin nimenomaan tänne. En oikein tiedä. Ehkä se liittyy läheisesti siihen, että olen käytännössä kasvanut australialaisten nuortensarjojen parissa. Osaa en edes muista nimeltä, mutta osa on vielä niinkin tuoreessa muistissa kuin parin vuoden takaa. Yle on aina näyttänyt täkäläisiä sarjoja ja Areenasta löytyi muutama vuosi sitten lyhyt sarja nimeltään Slide, se on ehkä viimeisin tuttavuus.

Joka tapauksessa, teen tradenomin tutkintoni viimeisen työharjoittelun täällä. Ei ollut helppo löytää paikkaa ominpäin, joten käytin välitysfirmaa ja alle parin viikon mulle oli löytynyt minusta kiinnostunut työnantaja. Sanoivat haastattelussa että olisivat halunneet minut jo eilen. Hieman yli viikon kokemuksella veikkaan edelleen, että minä ja paikka olemme ihan toisillemme luodut.

Tiesinhän minä että täällä on kesä ja helmikuun on vuoden kuuminta aikaa, mutta ei kukaan sanonut, että täällä on näin kuuma! Olen ollut Madridin kesässä hieman yli 40 plusasteen aikaan, mutta se tuntui ihan mukavalta, koska loppujen lopuksi Madrid on keskellä aavikkoa ja siellä on kuiva ilma. Täällä taas...Kosteusprosentit on lämpöasteisiin nähden aika huimia. Kun saavuin tänne pari päivää ennen harjoitteluani, täällä oli n. 40 astetta lämmintä ja kosteusprosentti jossain yli kahdeksankymmenen. Voin kertoa, että sieltä pakkasen keskeltä ja lentokonevarusteissa kuumuus tuntui. Ei sillein etteikö se tuntui edelleen, mutta onneksi lämpöasteet on vähän tippuneet. Täällä on kuulemma paikallistenkin mukaan ollut poikkeuksellisen kuuma kesä ja kaikki meinaavat sulaa.

Joka tapauksessa, olin kaukaa viisas ja tein Suomesta käsin paljon käytännön asioita ja toin ensimmäisten viikkojen varalle tärkeitä asioita, mm. nämä:





Joku siellä nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä toin aurinkorasvoja Suomesta kun niitä saa täältäkin. Vastaus: Aurinkosuojavoiteet on käden ulottuvilla ihan heti kun niitä tarvitaan (sitä paitsi, miksi olisin jättänyt kesällä avatut putelit kotiin?) eikä tarvitse ostaa sitä kalleinta ja helpointa mahdollista vaihtoehtoa heti lentokentällä.

Viime viikolla päätin että en edes yritä käyttää meikkiä, vaikka meikkaamisesta tykkäänkin. Ei vain olisi järkeä puunata itseään kun kaikki kirjaimellisesti sulaa heti pois. Nämä on kuitenkin ollut ihan ehdottomia. Suojakerroin 50 kasvoille ja herkimmille - ja siis aiemmin palaneille - alueille ja uskomattoman helppokäyttöinen Paul & Joe -aurinkosuojasuihke ei-niin-helposti-palaville alueille. Eucerin on jo aiemmin hyväksi todettu, joskin rasvaiseksi, mutta täällä jos jossain olen halunnut pelata varman päälle. Paul & Joe puolestaan on tuhottoman helppo saada iholle aamulla ja lisäillä päivällä. Kevyt ja ei-aurinkorasvalta-tuoksuva suihke on helppo levittää sotkematta käsiä. Tällaisia lisää!

Näin muuten myös ihan oikeita lohikäärmeitä! Pelkäsimme toisiamme, mutta kerkesin saada kuvan yhdestä, joka vahingossa tuli liian lähelle.




Englanniksi nimi on Australian water dragon, suomeksi jotain tylsempää. Lohikäärme on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi nimi, mennään sillä. Nämä kaverit olivat suunnilleen metrin mittaisia. Meinasi rinnassa viiltää kun nämä säikäyttivät.

Onko toiveita jutuista tai vinkkejä tuotteista?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kosmetiikan kierrätystä



Tässähän voisi puhua vaikka siitä kuinka vanhat kynsilakat kuuluvat ongelmajätteeseen, kosmetiikan lasipurkkeja ei saa heittää lasinkeräykseen ja mitä näitä nyt on. Tämä kierrätys puolestaan oli hetkellinen päähänpisto. Mun suosikkiposkipunani kärsi kirjaimellisesti kolauksen ja on nyt vähän hankala. Samasta syytä kotelo ei ole enää ihan priimaa ja kansi on aika löysä. Toinen on tuo Diorin nappiluomiväri, jonka pakkaus on aika epäkäytännöllinen ja itse tuotekin oli testerissä paljon kermaisempi ja miellyttävämpi. Ehkä se testeri oli kivempi siksi, että jokainen sitä testannut oli siirtänyt rasvat sormistaan värin pintaan. Joka tapauksessa mun mielestäni tämä sopisi paljon paremmin esim. highlighteriksi.





Onneksi mun askartelukätköistäni löytyy vaikka mitä. Muun muassa tyhjiä, kertaalleen käytössä olleita luomiväripannuja. Sitten vaan sotkemaan!




Muussataan loputkin sekä lisätään vähän alkoholia ja sekoitellaan sileää tahnaa.




Sörkitään tahnat pannuun, siloitellaan pinta.




Puristetaan massa tiiviiksi paperin/kankaan läpi. Hyödynsin painamisessa tyhjää pannua. Saatoin ehkä käyttää vähän liikaa nestettä, mutta kaikki oli haihtunut seuraavaan aamuun mennessä.




Sitten vaan kuivumaan ja heitetään tyhjään magneettipalettiin. Paljon kätevämpää! Toiset sanoo että koostumus ei tässä muutu, mutta mulla ei ole aiempaa kokemusta. Luomiväri pysyi koostumukseltaan samanlaisena, poskupunasta tuli hitusen pehmeämpi, mutta siinä saattoi olla kyse siitä, että en ehkä painanut tarpeeksi. Jouduin siitä myös siveltimellä "raaputtelemaan" vähän sinertävän pinnan pois. Kuitenkin koska sen alta paljastui ihan oikean värinen puna, niin veikkaan värivirheen johtuneen siitä, että painovaiheessa paperiin jäi aika punaista nestettä. Luomivärikin toimii ihan mainiosti korostustuotteena ja on nyt paljon käytännöllisemmässä muodossa.

Samaan henkeen voisi tehdä vaikka oman poskipunaruusunsa jos Lancomen 70 euron ruusu jäi saamatta.

Oletko pressannut pigmenttejä tai muuten tehnyt samanlaista askartelua?