sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mitäpä jos ostaisit vähemmän?


En tuomitse, en arvostele, ihmettelen.

Eräällä kauneus- ja tyylifoorumilla verrattiin Suomesta ja ulkomailta tuotteiden ostamista. Moni sanoi suomalaisten hintojen olevan niin kalliita, että on pakko ostaa sieltä mistä saa halvimmalla. Ero voi toki olla suurikin, mutta moni sanoi suosivansa ulkomaisia nettikauppoja suomalaisten sijaan vaikka hintaero olisikin vaikka vain viisi euroa. Useat vetosivat opiskelijastatukseen. Samaan aikaan lukuisissa kuvissa esiteltiin isoja meikkikokoelmia.

Kun puhutaan pakosta ostaa halvemmalla, mietitäänkö samalla kuinka tarpeellisia nuo asiat ovat? Minä olen hamsteri. Minusta on mielenkiintoista kokeilla uusia tuotteita, ihailla kauniita kenkiä ja jopa itse ostaminen on joskus tuonut iloa. Olen ollut tunneshoppailija.

On helppo ostaa uusi nätti huulipuna, sädehtivä kynsilakka tai vaikka hyvältä kuulostava hoitoaine, mutta mitä sitten? Tuotteita löytyy jo monen kotoa niin paljon, että loppujen lopuksi jotain jää käyttämättä - pahimmillaan kosmetiikkakin pilantuu nopeasti. Monen kosmetiikkavarastot oikein pursuavat, enkä ole mikään poikkeus! Laatikossa homehtunut meikkituote tai koostumustaan muuttava hoitoaine tulee lopulta aika kalliiksi kun sen tuotepaljouden keskellä unohtaa.



Viime talvena löysin vlogit. En muista mitä kautta päädyin katsomaan Christine Kobzeffin declutter-videoita. Hän siis hyvin avoimesti vähentää omaa tavaramääräänsä ja lahjoittaa niitä eteenpäin enemmän tarvitseville. Sain jotain kummallista iloa katsoessani tavaran vähenemistä ja ryhdyin itse samaan. Oma vähennysprojektini ei ole ollut ihan niin raju kuin Christinellä, mutta nuo videot saivat jotkit aivosolut keskustelemaan.

Myös KonMari-kirja oli aidosti mielenkiintoista luettavaa. En voi sanoa imeneeni kaikkia KonMarin oppeja, mutta suurin opetus oli kuitenkin se, että jokaiselle tavararyhmälle täytyy olla yksi oma paikkansa, jotta ne pysyisivät järjestyksessä. KonMari on saanut myös äitini ajattelemaan ja vähentämään turhaa.

Vähentäminen on tietysti vain tapa "siirtää vahinkoa eteenpäin", mutta jos se auttaa ajattelemaan, niin se on loistava lähtökohta. Kun jouduin heittämään vanhentunutta kosmetiikkaa roskiin, harkitsemattomia vaateostoksia vaatekeräykseen ja tili oli tyhjä jatkuvasta ostamisesta, tajusin kuinka ostoksia kannattaa aidosti miettiä etukäteen. Se mikä jää kauppaan, on jo säästetty.
Muistatteko itsenäisyyspäin kohun Touko Aallon kengistä?

Moni tuohtui siitä kuinka mies oli laittanut nelinumeroisen summan kenkiin. Onhan se yksiselitteisesti paljon rahaa, mutta Aalto ostikin itselleen elämänkumppanit. Mieti kuinka monesti olet ostanut edulliset kengät, joita on lopulta tullut käytettyä kerran tai pari, ajattele kuinka monta epäsopivaa vaatetta olet antanut eteenpäin ja laita noiden kaikkien hutiostosten ostohinnat yhteen. Et ehkä ole laskenut, mutta ajattelemattomista pikkuostoksista tulee hyvin nopeasti yllättävän iso loppusumma.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Arvosta itseäsi

On niin hirveän helppo vähätellä itseään ja tekemisiään. Aina voisi tehdä enemmän ja isommin. Aina voisi olla parempi ja menestyä isommin.

Olen varmaan kertonutkin teille tarinan sellaisesta hyvästä kateudesta. Kertaan nyt kuitenkin. Minä kadehdin kampaajaystävääni, koska hänen tekemänsä kampaukset olivat aina niin täsmällisiä, uskomattoman sileitä ja muhkeita. Eräänä päivänä avasin suuni ja kehuin kuinka hyvää työtä hän tekee, sanoin jopa kadehtivani sitä. Ystäväni totesi, että kadehtii minun kampauksiani, jotka eivät ole ehkä ihan vastakohtia tuolle kuvailulle, mutta erilaisia, rennompia. Niinpä kateus meni ristiin. Nykyisin tehdään kummatkin ihan tyytyväisinä omaa juttuamme.

Erityisesti blogini kanssa olen tuntenut jotain alemmuutta ja pientä surkeutta. Voisin kirjoittaa useammin, voisin kirjoittaa tavoitteellisemmin, voisin pyrkiä kasvattamaan blogiani, voisin tehdä enemmän yhteistyöjuttuja. Voisin kaikennäköistä, mutta olen kuitenkin pohjimmiltani ihan tyytyväinen tähän hommaan.

Itsensä arvostaminen on ehkä vähän sellainen juttu, että joskus tarvitsee sitä ulkopuolista apua, että ymmärtää arvostaa itseään. Näin on nyt käynyt blogin kanssa tämän syksyn aikana. Ensimmäinen tuuppaus oikeaan suuntaan oli kun juttelimme kauneusbloggaajien kanssa blogien kävijämääristä varsin avoimesti. Olen ajatellut olevani vähän pieni ja onneton. Enhän minä toki niitä tyylibloggaajien kymmeniä tuhansia viikkolukijoita tavoita, en millään, mutta kävi ilmi, että omassa kauneusgenressä olen oikeasti ihan näpsäkän kokoinen ja mulla on ehkä maailman parhaimmat ja sitoutuneimmat lukijat.

Sen sijaan meinasin hypätä tuoliltani kun Indiedays halusi  asettaa minut ehdolle vuoden somevaikuttajaksi Indiedays Blog Awardsissa. Ehdolla on toki pari muutakin bloggaajaa, mutta silti, onhan tämä nyt aikamoinen kunnia. Jotain olen tehty oikein kun tulee huomioiduksi edes ehdokkuuden verran 500 muun Indiedays--bloggaajan joukosta. Kai se oma juttu on oikeasti ihan jees.

Jos haluat äänestää minua, voit tehdä sen täällä. Helpoiten minut löydät kun valitset vasemmasta yläreunasta Indiedays-kategorian, löydyn heti toisesta rivistä. Äänestysaikaa on viikon loppuun asti.



Meinasinkin tässä nyt haastaa teidät kertomaan yhden asian, mitä arvostat itsessäsi.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kaloriton ja luonnollinen kauneusjuoma

Kesällä 2015 järjestimme pienellä kauneusbloggaajaporukalla miitin Jyväskylässä, vanha juttu. Teille uutta on ehkä se, että meille lopulta tarjottiin useampaa upeaa paikkaa jutun järjestämiseen. Valittiin luonnollisesti vain yksi, joka parhaiten koonsa puolesta sopi meidän laumalle. Totesin kuitenkin itselleni, että haluaisin kirjoittaa niistä muistakin Jyväskylän helmistä. Sitä en saanut aikaiseksi, mutta nyt asia etenee puolivahingossa. Ihana Teeleidi kutsui jyväskyläläisiä bloggaajia tutustumaan teehuoneeseensa, otin kutsun ilolla vastaan.




En juo kahvia. En kykene, perusmaku vaan on niin hirveän tympeä! Tee on aina ollut tavallaan pakollinen paha, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ole ja vihreä tee on ollut karmea kokemus. Lämmintä nurmikon makuista nestettä, ei kiitos.

Tuona samaisena kesänä 2015 päädyin Teeleidin teenmaisteluun ja maailma muuttui. Tee maistui joltakin, mutta se joku ei ollutkaan mansikkaesanssi tai nurmikko. Minusta tuli teeihminen. Enää ei pala kieli ja peruskahvilankin bulkkitee maistuu astetta paremmalta. Teen taika löytyy oikeasta haudutuslämpötilasta. Kun teepussin kyljessä lukee haudutuslämpötilaksi 100 astetta, tottakai sen hauduttaa siinä lämpötilassa. Kuitenkin vaikkapa se vihreän teen tympeä maku johtuu siitä, että lehti "palaa" noin kovassa lämpötilassa, kun sen oikea haudustulämpötila on yleensä reilusti alle 80 astetta. Ei siitä sen enempää, kokeilkaa joskus asiantuntevasti haudutettua teetä. Se voi mullistaa jonkun muunkin maailman!

Tee on kuulemma myös aikamoista kauneusjuomaa antioksidantteineen eikä siinä ole ylimääräistä energiaa, niin kuin monessa vaihtoehdossa, jota tarjotaan kahvia tai teetä juomattomalle. Oikeastaan kun teehen pääsee käsiksi, sen terveellisyys on sivuseikka. Parhaimmillaan tee on niin hyvänmakuista, että vaikkapa toffeeseen vivahtava maustamaton tee saa makeanhimonkin katoamaan tai niin raikas, että janokin katoaa.




Teeleidi on tunnelmaltaan varsin lempeä, kotoisa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tunnelmallinen. On helppo unohtua Teeleidiin ja havahtua siihen, että on juonut litroittain teetä ja huomaa istuneensa paikallaan useamman tunnin. Toisaalta paikan päällä on muun muassa kirjoja jos ei omat sattuneet mukaan. Suosikkini on Kanna itsesi kauniisti, joka sisältää ohjeita ja mainoksia naisille 1900-luvun alkupuolelta. Osa ohjeista on vanhanaikaisuudessaan jo melkein absurdeja ja ehkä siksi hauskoja, osa puolestaan sisältää ihan nykyihmisellekin sopivaa sisältöä. Tai siis ainakin tarina siitä, että ei saisi ostaa kauniita kenkiä kun tarvitaan käytännöllisiä kenkiä olisi varmaan ihan oikea ohje myös tässä ajassa.







Oletko löytänyt teen?

Teeleidi löytyy Jyväskylän Lutakosta osoitteesta Schaumanin puistotie 2.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

"Pro Green"

Tarvitsin ”askarteluihini” hapetetta. Muistelin, että Biozell on fiksuksti myynyt kuluttajille pientä vaalennusainejauhepakkausta ja erillisiä hapetteita voimakkuuksiltaan 3-9%. Hapetepulloja ei löytynyt, mutta silmäni kiinnittyivät 3 euron väripakkaukseen. Siinä nyt luonnollisesti on hapetekin mukana, tuolla hinnalla saisi kelvata. Laimennan sitä kuitenkin varmuuden vuoksi, värin voi sitten hyödyntää myöhemmin.



Kotona mies naureskeli ”Pro Green” -merkinnälle. Siis vitsinä heitti, että vihreäksikö meinasit hiuksesi värjätä. Naureskelin hetken samalle jutulle, mutta nauru loppui lyhyeen kun aloin lukemaan, mitä tuo teksti oikeasti yritti sanoa. Pro Green yrittää varmaan viestittää siitä, että värissä ei ole ammoniakkia, PPD:tä tai parabeenejä. En varsinaisesti ymmärrä miten tämä on jotenkin vihreämpää. Jutun tekee kuitenkin varsin irvokkaaksi koko hiusvärien markkinointi. Tämä ei siis koske vain tätä hiusväripakkausta, vaan samaa sontaa se on melkein kaikilla merkeillä. Nimittäin kun laatikon kääntää kyljelleen, tulee vastaan pakolliset varoitukset: ”Contains Phenylendiamines (toluenediamines)”.




Niin siis paketti sanoo, että väri ei sisällä PPD:tä, joka on lyhenne nimestä paraphenylendiamine ja värin sisältämä aine on käsittääkseni sen johdannainen eli jos käyttäjä on herkistynyt tai allergisoitunut aineelle, oireita on aika suurella todennäköisyydellä luvassa.

Toinen mikä minua aina huvittaa on tuo ammoniakkikauhu. Ammoniakki on tässä tuotteessa korvattu toisella aineella (incissä ethanolamine), joka on itse asiassa herkistävä aine, kun ammoniakki on ennemminkin vain ärsyttävä. Ojasta allikkoon, niin sanotusti.




En nyt ole sanomassa, että joku tietty aine on paha ja sitä ei pitäisi käyttää, halusin vain oikeasti ihmetellä mikä järki tässä hiusvärien markkinoinnissa on ja ”hyviä” vaihtoehtoja ei olekaan. Muutama vuosi sitten eräskin iso merkki sanoi, että nyt on hiusväri, jota PPD-allergisetkin voivat käyttää. No ei ollut, johdannaisia oli siinäkin. Välillä homma vaan tuntuu jotenkin tosi vastuuttomalta. Kyllä minäkin satunnaisesti värjään hiuksiani, mutta tiedostan samalla, että herkistyminen voi iskeä ihan millon tahansa ja silloin ei naurata.


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Liisa tässä!


En ole varmaan ikinä tämän kuuden vuoden aikana esitellyt itseäni sen kummemmin. Toki minusta varmaan jonkun kuvan saa jos on pidempään lukenut. Nyt kun päätin taas keskittyä vain tähän blogiin, on varmaan ihan soveliasta aloittaa alusta.

Olen Liisa, valokuvaaja, meikkaaja ja (parturi-)kampaaja ja vielä hetken aikaa liiketalouden opiskelija JAMKissa. Olen blogannut aika pitkään, yli kymmenen vuotta, Elämää smykkinä -blogi on pyörinyt tammikuusta 2016. En ole nimekäs, tämän kaiken kun olen tehnyt varsin nimettömästi. Tämä omilla kasvoilla esiintyminen on ollut aina vähän jännittävää. Varsinkin kun joskus pitää oikeasti esitellä sitä omaa naamaa! Valokuvaajana ja valokuvausta opettavana olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen kuvaajan tulee kyetä olemaan myös sillä puolella, mitä moni kutsuu "vääräksi puoleksi". En aina elä kuten opetan, mutta yritän parantaa (omaa) maailmaa(ni) pala kerrallaan!

Juttuni painottuvat aika vahvasti kauneuteen ja hyvinvointiin, kaiken lisäksi vähän kieli poskella ja niksipirkkamaisesti. Maailma nimittäin kaipaa kepeyttä. Kauneusaiheiden ulkopuoleltakin olen joskus juttuja julkaissut. Yksi aktiivisimmista lukijoistani sanoi viime vuonna, että blogiini on kiva tulla kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Eli kaikenlaista täällä on vuosien mittaan tapahtunut ja niin se taitaa jatkua.

Pidän kaikesta pienestä sekä pörröisestä - ja sateenkaarista ja yksisarvisista. Enkä tarkoita pienellä ja pörröisellä vain söpöjä eläinten pentuja, vaan yleistä fiilistä. Tässä vielä mielenmaailmaani valottava kuva viime syksyltä. Mallina kaunis Sara.



Tervetuloa!

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Näitä ilman en pärjää, osa 2 - ihoitotuotteet

Keväällä kerroin hiustuotteista, joista en enää voi luopua. Nyt halusin paljastaa mitä ihonhoitotuotteita ilman en vaan "pärjää". Tosin tällä erää keskityn vain kasvoille tarkoitettuihin ihonhoitotuotteisiin, koska muu rehellisesti kaipaa ehkä toimii vähän vähemmällä.

Meikinpoisto

Mulle meikkiä poistaessa on tärkeää, että tuotteen kanssa iholle tulee mahdollisimman vähän hankausta ja kaikki lähtee helposti pois. Sensain silky purifying cleansing oil oli rakkautta ensi kokeilulla. Öljy sivellään kevyesti iholla ja kaikki meikki tuntuu liukenevan ihan vain kosketuksesta tuotteeseen. Parasta on tietysti se, että kun öljy koskettaa vettä, muuttuu öljy maitomaiseksi ja liukenee täysin veteen. Toki tämän kanssa täytyy käyttää vielä toista puhdistustuotetta, mutta monessa muussa puhdistusöljyssä ongelma on, että öljy jää tosi inhottavasti ihon pintaan ja vaatii tujummat puhdistustuotteet sen jälkeen. Noin 50 euron hinta kyllä kirpaisee, mutta parempaa en ole löytänyt!

Esittelen tässä luonnollisesti vanhanmallista pulloa, sillä tottakai  hamsterilla on vain vanhoja etikettejä esiteltävänä. :D


Puhdistus

Kerroin hiustuotteiden yhteydessä, että mulla ei ole shampoista mitään yhtä ja parasta tuotetta. Perusajatuksena on kuitenkin saada tukka puhtaaksi ja sen voi tehdä tosi monella eri tuotteella. Sama on ihonhoidossa. Minulla on alkuvuodesta 2014 ollut kuitenkin puhdistuksen apuna Foreo Luna Mini -puhdistuslaite. En ole vaihtanut pois, tämä on nimittäin ihan loistotuote! En käytä Foreota nykyisin päivittäin, koska en koe siihen mitään tarvetta, mutta 2-3 kertaa viikossa on ollut ihan hyvä määrä. Iho on paljon sileämpi ja pehmeämpi ja kuorintatuotteiden tarve on tippunut hyvin minimiin. Laite on helppo puhdistaa ja ladannut tätä olen 2-3 kertaa koko sinä aikana kun Luna mini on minulla ollut. Ei tämä mikään musta aukko ole, joka imisi itseensä kaikki iho-ongelmani, mutta ihosta on tullut paljon siedettävämpi tämän kanssa. Joskus on hetkiä kun en ole käyttänyt laitetta ollenkaan ja silloin se on näkynyt ihostani. Toimii!


"Kasvovesi"
Laitan nyt sanan kasvovesi ihan reilusti lainausmerkkeihin. En nimittäin aina kyseistä tuotetta käytä, mutta ehkä samaa jollain tapaa pitää hoitoneste, jota käytän silloin tällöin. Australialainen Alpha-h on löytö, joka on tullut mun elämääni muistaakseni Jonnan suosituksesta. Kun iho on ihan "tukossa" ja pukkaa kaikennäköistä ongelmaa on liquid gold ollut kyllä nimensä veroinen. Liquid goldia sivellään iholle vanulapulla ja ideaalitilanteessa päälle ei laiteta mitään. Yön aikana neste tekee taikojaan ja iho näyttää taas aamulla vähän paremmalta. Monesti tällaiset tuotteet - varsinkin ilman kosteusvoidetta - saa ihon lähinnä tuntumaan kuivalta, mutta tämä ei. Liquid goldin kanssa ei oikeastaan edes tee mieli sitä normaalia kosteutusta, sillä iho jää yllättävän kosteutetun oloiseksi.


Kosteutus
Kosteusvoiteen kanssa olen todella kranttu. Voiteen täytyy tuntu siltä, että se ainakin teoriassa imeytyy eikä jättää minkäänlaisia kalvoja tai sen tunnetta iholle. Mun ihoni reagoi pidemmällä aikavälillä käytettynä vahvasti tiettyihin ainesosiin, vaikka niiden ei periaatteessa mitään ongelmia pitäisi aiheuttaa. Astetta luonnollisempi kosmetiikka on yleensä ollut vaihtoehto ja Korres toimii aina! Kesäisin ja ei-niin kuivina kausina Pomegranate moisturising cream-gel on ihan riittävä tällaiselle rasvoittuvalle iholle. Yleensä kuitenkin talvella iho kuivuu ihan korpuksi (samalla kun se on rasvoittuva!), joten tarvitaan jotain astetta tujumpaa. Muutama vuosi sitten ihoni hilseili ihan tuhottomasti ja tuntui ettei hilseily lähde millään. Testasin hyllyyn kasaantuneita testeripusseja ja niissä oleva Korresin Magnolia bark -yövoide teki ihmeitä. Yön aikana kaikki itsepintainen hilseily oli hävinnyt. Pelkään tosin että myös tuote on hävinnyt. Tätä on myynty aika hurjilla alennuksilla viime talvena pois, silloin sain hamstrattua pari purkkia, mutta nyt vedellään taas viimeisiä. Ehkä tätä vielä löytyy jatkossakin.


Bonus-tuotteena haluan mainita myös V10 plus -merkin hyaluronihapposeerumin. Normaalisti se riittää pelastamaan kaiken kuivuuden ja tuntuu iholla siltä kuin sitä ei olisikaan. Hintahan V10 plus -tuotteissa on yleensä huima. 30ml seerumeilla on hintaa yli 70 euroa, mutta tuota "sinistä" saa ostettua myös 10ml pakkauksissa, joilla hintaa on käytännössä puolet täysikokoisesta tuotteesta. Yleensä yksi 10ml pakkaus on riittänyt minulle talvikaudeksi eikä siitä määrästä jää sitten tuotetta pilaantumaan.

Löytyykö tuttuja tai omia suosikkeja?




keskiviikko 5. lokakuuta 2016

En minä vihaa, pelkään


Tällä viikolla vietetään eläinten viikkoa. On siis varmasti äärimmäisen sopiva hetki julkaista tämä juttu uudelleen, ekan kerran tämä on julkaistu toisessa blogissani.

Pitkään sanoin olevani kissaihminen. Minun kuviteltiin inhoavan koiria. Totta puhuen en ole koskaan inhonnut koiria, tykkään kaikista eläimistä. Olen kuitenkin pelännyt koiria lähes koko elämäni. Tämä pelko kumpuaa aidoista kokemuksista, joten sillä on alku.
Muistan edelleenkin kuinka seisoin postilaatikkojen vieressä ja naapurin collie juoksee minua päin. Minä jäin koossa kakkoseksi, joten koira kaatoi minut pihasoralle. Äitinikin muistaa kuinka toisen naapurin labradorinnoutajan kaataneen minut, tämä tosin tapahtui toisella kertaa ja toisessa tilanteessa. Kaiken lisäksi veljeni muistaa koiran kaataneen minut. Yllätys yllätys tässäkin tarinassa paikka, aika ja koira ovat uusia. Minua isompi koira on siis kaatanut minut kumoon ainakin kolmesti. Tästä se on lähtenyt. Vaikka myöhemmin olen ymmärtänyt, että nuo koirat ovat vain olleet innoissaan, on kokemukset silti jääneet mieleen ja kuitenkin ymmärrys ei ole sama alle kouluikäisellä kuin nykyisellä minulla.
Näiden keilaamisten lisäksi tietenkin huonot koirakokemukset ovat vain vahvistaneet pelkoa. Kun koira jahtaa pientä ihmistä ja sitä pitää juosta karkuun, koska se on purrut kankkuun, on tilanteessa tuntenut vain pelkoa. Eikä pelko ainakaan vähene tilanteissa joissa vain lapasen kokonen koira tuntuu suurelta hirviöltä, koska se tarraa toistuvasti nilkkoihin kiinni terävillä hampaillaan.



Kymmenisen vuotta sitten elämääni jolkotteli pieni musta koira, joka pikku hiljaa loi minuun luottamusta, että voisin pitää myös koirista. Varmasti koiran pienellä koolla oli merkitystä, mutta ehdottomasti suurin juttu oli se, että tuo koira oli koulutettu hyvin eikä yrittänytkään raadella minua. Koiraa sai silittää ja leikittää, vaikka koira oli innoissaan, se ei koskaan yrittänyt näykkiä. Vaikka koira on päässyt paremmille vartiomaille, tuo karvakuono vaikuttaa elämääni edelleen. Pääsin pois pelostani. Tai no, saatan edelleen hätkähtää itseni kokoisia koiria, mutta ymmärrän niitäkin enemmän.
Jouluna pääsin tutustumaan uuteen pieneen ja mustaan koiraan. Tällä kertaa lelukoiran kokoinen eläin näytti ihan hedelmälepakolta. Jos edellinen koira sai minut luottamaan koiriin, tämä pieni "hedelmälepakko" sai minut ymmärtämään ettei minun tarvitse kategorisoida itseäni. Voin ihan hyvin olla kissaihminen ja koiraihminen yhtä aikaa.



Haastan sinut: Pidä kaikista eläimistä! <3 br="">

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kosmetiikkalaihiksen nurja puoli

Alkuvuodesta 2015 aloitin itselleni määräämään kosmetiikkalaihiksen. Purkkia ja purnukkaa oli kertynyt sinne tänne ja osa tuotteista pahimmillaan saattoi pilaantua ennen kuin niitä kerkesi kunnolla edes käyttää. Rahaakin tähän harrastukseen saa tietysti kulumaan.

Juttu on siis ollut se, että en ole saanut ostaa mitään uutta tuotetta jos minulla jo joku vastaava on kätköissäni. Muutamia poikkeuksia olen tehnyt, mutta mitä olisi muutos ilman repsahduksia? Kuten kaikessa laihduttamisessa, tässäkin on ollut vahvasti kyse jonkinlaisesta elämäntapamuutoksesta. Suurin juttu on ollut se, että on jättänyt ostamatta, harkinnut tarkasti ja nettikaupoilla hylännyt ostoskorin muutaman miettimishetken jälkeen.

Nyt ollaan tosin vähän nurinkurisessa tilanteessa. Kaikki ihonhoitotuotteeni on tässä LookFantastacin beautybox-laatikossa. Laatikosta löytyy neljä erilaista naamiota, kaksi silmänympärysvoidetta, pari täsmätuotetta finneille ja muille kurjuuksille, parin kosteusvoiteen jämät, vähän puhdistustuotteita ja jonkin verran kosteusvoiteita, jotka ei ole ihan täysin napanneet. Tässä laatikon sisältö pääpiirteissään.


Se nurja puoli tässä on se, että kaikki alkaa olla rehellisesti lopussa! Nyt täytyy taas osata ostaa niitä helmiä ja osata jättää suurimmat hairahdukset sikseen. Enitenhän tässä tietysti harmittaa se, että nyt pitäisi käyttää kerralla isosti rahaa, että saa niitä perustuotteita!

Luulen että olen kuitenkin oikeasti ihan hyvässä tilanteessa. Tässä on huomannut, että ihminen kuitenkin pärjää aika pienellä.

Kauhistuttaako näky? :D