sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Vaaleaksi jälleen

On ollut ihan kiva kun hiukset on olleet punakupariset ja toisaalta lähellä omaa väriä, mutta kotoisimmaksi olen jostain syystä tuntenut itseni vaaleilla hiuksilla. Okei, tykkäsin tästä väristä, mutta ainakaan mun hiuslaadullani se ei ole pidemmän päälle hyvä juttu. Eli ei ihan noin vaaleaa, mutta vähän vaaleampi olisi kiva.

Kampaajanakin menisin mielelläni kampaajalle ja teettäisin vaalennukseni siellä, mutta tällä kertaa tuli aika vastaan. Halusin hiukset kuntoon ennen kaverin häitä ja piti toimia itse. Pahinta on varmaan vaalennusten pitkät odottelut, jotain pitää siis keksiä. Tässä siis odotteluajan viihdettä. Älkää kuitenkaan huomioiko erityisen siististi levitettyä vaalennusainetta. :D

Hai:

Smurffi:

 Sushi-rulla:

Surkea-Pahatar:

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pikkupurkki poistoaineelle

Dixi-blogin Helenalla oli viime syksynä DIY-vinkki kynsilakanpoistopurkkiin. Nyt löysin itselleni sen sopivan purkin.


Tigerista sattui löytymään yksinäinen mautepurkki, halkaisija on n. 4 senttiä, hintaakin oli euro. Ihan täydellinen!


Kotoa löytyi valmiiksi myös käyttämätön permissieni.


Jotain kuitenkin vielä puuttuu. Kynsilakanpoistoaine pääsi juuri loppumaan. :D No nyt on ainakin purkki.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Jumissa omassa ihossa

Tänään taas vähän vakavampia juttuja. Jos haluat jotain keveämpää ja kivempaa, niin tässä on Pusheen. ;)

Meissä jokaisessa on joku juttu, jonka haluaisi/on halunnut muuttaa. Välillä toivon pidempiä jalkoja, erilaista kallon muotoa tai pienempää nenää. Niitä jalkoja voi pidentää vain kengillä ja oman nenänsäkin on todennut ihan sopivaksi. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Jos jotain saisin itsessäni muuttaa, se olisi iho.

Näppyjä 4 ja 5-vuotiaan kasvoilla

Ensimmäinen kerta kun muistan asiaa miettineeni oli jo päiväkoti-ikäisenä, 5-6-vuotiaana. Odotin äitiäni päiväkodin eteisessä ja katsoin itseäni peiliin. Mietin miksi minulla on aina jonkinlaisia näppyjä ihossa ja muilla ei. Minusta voi kaivaa ihan minkä tahansa kuvan tästä lähes 27 vuoden taipaleelta ja joka ikisessä ihossa on jonkinlaista näppyä tai ryhelmää.

Atooppinen iho ja akne eivät ole olleet mitenkään helppo yhdistelmä. Siinä kai ne suurimmat ongelmat. En varsinaisesti pidä siitäkään, että arpia syntyy helposti. Käsissäni on arpia jopa yli 20-vuotiaista hyttysenpistoista!

13-vuotiaana
Atooppinen iho on ilmeisesti pysyvä ominaisuus, joka on ilmennyt aikamoisen monella tavalla. Kaikenlaiset rasvat ja lääkevoiteet on siis tulleet tutuiksi.

Tähän kun vielä lisätään akne, niin oikein hyvä tulee! Oma akneni alkoi jossain 12 ikävuoden paikkeilla ja hoitona aloitettiin jos jonkinlaista lääkevoidetta ja hoitonestettä. Akne ilmeni mm. kasvoilla, rinnassa ja selässä kaikissa muodoissaan: löytyi räjähtäneitä finnejä, ihonalaisia paukamia ja kaikkea siltä väliltä.

Ekan lääkekuurini sain 14-vuotiaana, se oli tetrasykliinikuuri, josta oli hirvittävän vähän apua minun ihollani. Sitten vaihdettiinkin Roaccutaniin ja silloin oikeasti eron näki! Mun kokemat sivuvaikutukset rajoittuivat lähinnä kuiviin huuliin ja iho oli pitkästä aikaa siisti. Pari vuotta kun mentiin eteenpäin, iho alkoi taas olla kamala. Otettiin taas käyttöön Roaccutan - tai itse asiassa rinnakkaisvalmiste. Sitä syötiin muutama kuukausi ja mitään ei tapahtunut. Vaihdettiin jälleen aitoon kamaan eli toinen kuuri Roaccutania.

Rinnakkaisvalmisteissa on se hassu juttu, että niissä saattaa olla joku "merkityksetön" apuaine-ero. Eli toisin sanoen tuote toimii suurimmalla osalla ihmisistä ihan samaan tapaan kuin alkuperäinenkin, mutta pienellä osalla ihmisistä tuote ei toimikaan. Minä olen ollut aika herkkä näille muutoksille.

17-vuotiaana
Kahden Roaccutan-kuurin jäljiltä 17-vuotiaana iho oli ihan kiva. Muutama näppy siellä täällä, iho oli superrasvainen ja ihohuokoset lautasen kokoiset. Fiilis oli kuitenkin taas ihan hyvä. Kuva on vanhojentansseistani. Tämän jälkeen, lukion loppupuolella iho oli selvinnyt punaisista länteistä, mutta ihonalaiset paiseet yllättivät, edessä oli kolmas ja viimeinen Roaccutan-kuuri.

Lähes 27-vuotias iho ja sukulaispoika (jonka isä ei muuten aknesta tai näpyistä kärsinyt!)

Varsinainen akne on selätetty jossain kahdenkympin korvilla, mutta edelleen kärsin säännöllisistä finneistä, tukkeutuneista huokosista ja niistä ihonalaisista paiseista Ei ne lautasenkokoiset huokosetkaan ole mihinkään pienentyneet. Tilalle on kuitenkin tullut kuoppamaisia aknearpia ja muita jänniä merkkejä siitä, että iho on ainakin elänyt.

Usko tai älä, huono iho on vaikuttanut omaan itsetuntoon aika isosti ja kyllä se vieläkin säännöllisesti iskee, että ei ole koskaan omannut sitä täydellistä ihoa. Toisaalta joku voisi sanoa, että olen sinut ihoni kanssa, koska kuljen paljon ilman meikkiä. Olen nimittäin huomannut, että tähän ihoon on vaikea saada meikkiä niin, että se ei näyttäisi pahemmalta kuin lähtötilanne. Meikki siis usein jopa pahentaa tilannetta. Tästä syystä meikkaan julkisesti mieluummin muita kuin itseäni.



Ei niin, että nuo edelliset ei olisi riittäneet, mutta sen lisäksi ihosta löytyy kaikenlaista tiikeriraitaa eli ns. raskausarpia ihan vaan siitä, että olen kasvanut. Osa on vaalentunut, osa on vielä punaisia, mutta iho on ihan eri näköinen arpiensa kohdalta, joten peitän ne mieluummin vaatteilla.

Minä vaihtaisin ihoni jos voisin. Tällä hetkellä kerään lähinnä rohkeutta (ja rahaa) siihen, että pääsisin erikoislääkärin käsittelyyn. Ottaisin ihoa silottavan happohoidon vaikka heti!

Vaihtaisitko sinä jotain itsessäsi? Tai oletko kokeillut lääkärin tekemää happokuorintaa?

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Puuterilla on väliä

Vuoden alusta ryhdyin seuraamaan kosmetiikkaostojani. Tarkemmin sanottuna päätin vähentää ostojani ja katsoa kuinka pitkälle pärjään nykyisillä tuotteillani. Aika hyvin tässä on pärjätty, mutta yksi ihan ehdoton tuote mulla pitää koko ajan olla saatavilla: Kuivashampoo.

Kun hikoilee kuin mies ja pää rasvoittuu alle päivässä on kuivashampoo ihan ehdoton. Hiuksia ei aina kykene pesemään joka päivä ja toisaalta päänahkani on kärsinyt liian useista pesuista, joten kuivashampoo on hyvä pelastus.


Olen todellakin yrittänyt pärjätä sillä, mitä löytyy valmiiksi. Olen käyttänyt kaikki minulle sopimattomat, kasvoille tarkoitetut puuterit yhtä lukuun ottamatta ja nyt totesin, että senkin voi ehkä heittää pois ja ostaa oikean kuivashampoon. Multa löytyi jättipurkki Grimasin puuteria, joka on valehtelematta lähes 15-vuotias. Purkki on aikoinaan ostettu yhtä projektia varten ja sitä oli käytetty ehkä 1/4. Koska sitä oli käytetty niin vähän, ei noin isoa purkkia kehdannut poiskaan heittää, joten se on pyörinyt menossa mukana. Kasvoille sitä on viimeksi käytetty varmaan 2000-luvun puolivälissä. Ajattelin, että tuon purnukan voisi saada käytettyä hiuksissa. Muuten ihan hyvä, mutta kyseessä oli jonkinsortin erikoispuuteri, jolloin hiuksiin jäi aina lähmäinen fiilis. Nyt purkki pääsee vihdoin pois minun kokoelmistani uusiin seikkailuihin...


Tilalle ostin Batisten kuivashampoon, joka on mukavan perus. Edellinen suosikkini Klippoteket tuntuu tällä hetkellä minulle liian tujulta (=muotoilevalta), joten päätin siirtyä eteenpäin. Toinen suosikkini on ollut KC:n Four Reasons -kuivashampoo. Se käy kuitenkin kohtuullisen tyyriiksi tällaiselle suurkuluttajalle, joten marssin Kicksiin alekuponkini kanssa ja valitsin Batisten Oriental-tuoksussa.

Oriental tuoksuu kivan kukkaiselta. Oon edelleen sen verran tuoksuherkkä, että saan migreenin liian vahvoista, mukana leijailevista tuoksuista. Tämä ei siis ole missään nimessä vahva. Tuoksu muistuttaa mua kovasti Lumenen 90-lopulla myymästä glittergeelistä, joka tuoksui superhyvältä.

Batistessa on muuten myös sellainen poikkeuksellinen asia, että se ei ainakaan mun tulkintani mukaan sisällä alumiinia! Kaverini kyseli alumiinitonta kuivashampoota ja asia tuli mieleen kun tätä purkkia olin ostamassa.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Puna nätisti kuluvaksi

Varsinkin voimakkaiden huulipunien kanssa pitää olla tosi tarkkana, ettei puna kulu rumasti ja koko ajan pitäisi olla lisäilemässä. Tässäpä tapa, jolla minä laitan punat, ettei tarvitse huolehtia siitä tuleeko huulille "reikiä" ja jääkö värit lasinreunaan.


Ensin puna levitetään ohueksi kerrokseksi vaikkapa sormella töpötellen. Jälki on siis hyvin kevyt ja vähän stainimainen. Tarvittaessa tässä kohtaa voi myös rajata huulet. Lisätään seuraava kerros normaalisti.


Kun toinen kerros on levitetty, pussataan paperinpalaa, jolloin pahimmat tahmat jäävät siihen.


Tämä kerros töpötellään vielä kevyesti tai vähemmän kevyesti tavallisella puuterilla.


Sitten vielä viimeinen kerros. Tämä saa olla ihan reilu, sellainen mitä normaalisti laittaisit vain sen yhden kerroksen.


Valmis! Koko homma vie ehkä puoli minuuttia pidempään kuin normaali levitys, mutta takuuvarmasti vähentää peiliinkatsomiskertoja. Punaa voi toki lisäillä päivän mittaan, mutta sitä ei tarvitse tehdä ainakaan sen takia, että puna kuluisi inhottavan näköisenä.

Huulilla NARS Lodhi ja Lancômen Rouge in love 322M.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kesä on saapunut

Nuorempana aina tiesi kesän saapuneen kun koulusta alkoi kesäloma. Syksy taas alkoi samalla kuin koulukin. Nykyisin asia ei ole ihan niin suoraviivaista. Nykyisin kesä alkaa siinä kohtaa kun voi kaivaa kaikki kivat kesäkengät esille.


Minä nimittäin tykkään kengistä varmaan yhtä paljon kuin kosmetiikasta.


Takuuvarma kesän merkki on kuitenkin siinä, että kantapäihin tulee ekat hiertymät...
Vaikka olis kuinka hyvät, kivat ja käytetyt kengät, niin joka kesä joku niistä saa hierrettyä kantapäät rikki. Tämän tosiasian olen vain hyväksynyt. Mun kesäni alkoi toukokuun viimeisellä viikolla. Ajattelin, että kyllä tää nyt tässä menee, etsin sitten rakkolaastaria myöhemmin.

No niin etsinkin. Menin nukkumaan ja näin koko yön unta rakkolaastareista kun hiertynyt kantapää hioutui lakanoihin. Aamulla suuntasin heti blogilahjuslaatikolle, jossa oli Compeedin* rakkolaastareita. Ei voi sanoa muuta kuin kiitos! Tarpeeseen tuli.



Edellä mainitusta syystä Compeed on tullut laastariensa kanssa ihan tutuksi. Olen kokeillut muitakin, mutta todennut, että Compeedit pysyy ainakin mulla paremmin kiinni kuin minkään muun merkin rakkolaastarit. Muiden merkkien laastarit on lähteneet rullautumaan heti kun kengän vaan saa jalkaan.

Olen ajatellut Compeed-rakkolaastareita sellaisina ovaalinmuotoisina ja vähän paksuina. Yllätyin kun avasin paketin ja huomasin, että laastarit olivatkin muuttaneet muotoaan ja niistä on tullut vähän ohuempia. Pysyvyys ei "kulmiensa" takia ole ihan yhtä hyvä kuin niissä vanhoissa ja paksummissa, mutta ei nämä kuitenkaan lähteneet heti rullautumaan kun kengän sai jalkaan. Suorittivat tehtävänsä ihan hyvin.


*Tuote saatu