sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hippi-minä

Paljastin haastejutussa, että muhun tarttuu kaikki ilot ja surut. Se ei koske vain yksittäisiä henkilöitä vaan myös isompia asioita. Koenkin aika usein tuskaa maailmasta ja omista tekemisistäni. Eräänä unettomana iltana, tekemisiäni surressani sain kuitenkin taas yhden tavan omalta osaltani pelastaa maailmaa.


Tämä kaikki lähti niinkin arkisesta asiasta kuin vanulaput. Vessan roskapussiksi oli päätynyt läpinäkyvä pakkauspussi ja tyrmistyin katsoessani siinä viruvia vanulappuja, joita olin käyttänyt kasvoveden kanssa. Jäin ilmeisesti alitajuisesti miettimään vaihtoehtoja aiheelle, sillä mieleeni tuli viskoosikankaan palat, jotka olivat jääneet vuosien takaisista ompeluksista. Palat olivat niin pieniä, että ei niistä kukaan mitään järjellistä saa aikaiseksi, mutta niin isoja, ettei ole osannut heittää poiskaan. Nyt niille tuli kuitenkin käyttöä. Kestovanulaput! Ei tämä googlailun perusteella mikään uusi juttu ole, mutta eipä ole aiemmin tullut mieleen.

Tein kokeeksi muutamia erilaisia, osa on leikattu ja saumuroitu, osa taas on leikattu askarteluun tarkoitetulla kuviostanssilla. Kuvioleikkurilla näitä tuli pienistäkin paloista nopeasti ja totesin, että niitä ei välttämättä tarvitse edes huolitella, vaikka takuuvarmasti nuo huolitellut kestävät pidempään. Idea kuoviostanssiin tuli äidiltäni (että jos olette koskaan ihmetelleet mun niksejä niin se niksipirkkameininki taitaa olla sukuvika, joka tulee tasaisesti kummaltakin puolelta).


Ei näistä ole edes lisävaivaa. Likaiset vanulaput vain heitän pesupussiin ja sopivan pyykkisatsin tullessa heitän pussin matkaan. Ja taas tulee vähän parempi mieli. En minäkään silti aio täysin luopua vanulapuista. Ei oikeastaan tulis mieleenkään tuhlata näitä vaikkapa kynsilakoille.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Purkista tuubiin


Matkahoitoaineen virkaa suorittanut Redkenin All Soft Heavy Cream näytetuubissaan. Tuubi on kieltämättä reilusti mukavampi käyttää kuin täysikokoisen tuotteen muovitörppö. Jos eläisin tv-shopelämää, voisin tässä mainostaa kuinka purkki ei aukea kosteilla käsillä, se luiskahtaa kädestä tai purkista tulee aina liian suuri määrä tuotetta. Sanon vaan, että täytin 30ml tuubin puhdasta lääkeruiskua hyödyntäen ja nyt on hyvä.

Lääkeruiskuja saa todennäköisesti ostettua apteekista, oma(t) on äidin askartelukätköistä, johon on joskus 90-luvulla päätynyt jonkun terveydenhoitajan vanhentuneita yksittäispakattuja ruiskuja.

Itse hoitoaineesta en enää luovu. Miedosti tuoksuva töhnä saa hiuksista ihan uskomattoman pehmeät.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Monta syytä blogata

Suomalaiset on kuulemma kauhean negatiivia. Mulla on aikeissa vastustaa tätä mielikuvaa, joten ajattelin nyt vähän kirjoittaa kauneudesta muuten kuin purnukoiden näkökulmasta. Olen aina tätä yrittänyt, mutta en ole koskaan juttua saanut viimeisteltyä. Nyt sain kuitenkin inspiraation oman pääni ulkopuolelta.

Luin jossain vaiheessa tyyliblogeja ihan urakalla ja oli tosi mielenkiintoista seurata tyylien kehittymistä. Musta tuntui, että olisi varmaan itsellekin tosi hyvä katsoa itseään tavallaan toisen näkökulmasta kuvien kautta. Tyylibloggaajaksi musta ei varmaan ole, mutta tässä itseä kuvatessa (tai siis kuvattavana ollessa) on päässyt katsomaan itseään ihan toisella tavalla. Peilistä itseään katsominen tuntuu ihan eri jutulta kuin kuvien katsominen.

Kosmetiikkabloggaajana olen kadehtinut muiden kauneusbloggaajien huulia. Kaikilla tuntuu olevan uskomattoman upeat huulet! Kadehdin tavallaan edelleenkin, mutta omat huuli(puna)kuvat ovat saaneet huomaamaan, että mullahan on kauniit huulet myös.


Kun viimein uskalsin julkaista kuvan itsestäni blogissani, tajusin, että minähän olen oikeasti ihan nätti. Eikä teidän kommentit yhtään ainakaan huonontaneet tuota fiilistä, kiitos!


Näitä kuvia katsoessani tajusin, että en näytäkään niin isolta kuin kuvittelen. Painoa on tullut mm. lääkkeiden takia puolessa vuodessa lähes kymmenen kiloa lisää, joten näin ylhäältä alaspäin itseä katsoessaan näkee tilanteen vähän karumpana kuin mitä se onkaan.

Hassuahan muuten tässä kokoasiassa on se, että muita katsoessa sillä ihmisen koolla ei ole minkäänlaista merkitystä! Osaan ihmisistä kiinnittää huomiota enemmän kuin toisiin ja sillä ei ole vähäisintäkään merkitystä onko henkilöllä painoa 50 vai 90 kiloa. Kiinnitän huomiota ihmisiin siksi, että he kantavat itseään tietyllä tavalla. Joskus näen ihmisessä Scarlett Johanssonin vaikka hän itse tuntisi itsensä näkymättömäksi.

Meinasin tähän vielä linkata upeita naisia blogimaailmasta, mutta ymmärtänette, että lista olisi loppumaton. Jos susta tuntuu pahalta niin minä kehun sinua, olet nimittäin kaunis!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Päivän niksipirkka

Hengettömät pinnit. Niitä on kaikkialla, vaikka niitä ei kukaan koskaan kotona käytä.

No nyt niille on jotain käyttöäkin kampaamon ulkopuolella.
Laitoin teipillä pinnin yöpöytääni kiinni, ettei puhelimen laturin pää aina karkaa.

Laturin pää sujautetaan sivuttain pinnin sisälle ja käännetään. Johan löytyy laturi eikä tarvitse kömpiä lattialla!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Huulilla

Hyvää naistenpäivää!


Tällaiset vahvat punat täytyy melkein tehdä rajauksen kanssa, mutta se rajaus tuntuu mun kasvoillani usein niin maskimaiselta, että pehmennän rajauksen sipaisemalla sitä sormella huulien kulmista. Huulilla tänään Joe Blasco True Red*


*Tuotteet saatu

torstai 5. maaliskuuta 2015

Käsirasvaa hiekkapaperikäsille

Vaikka en enää päivittäin kampaamotöitä teekään - eli en lutraa koko päivää veden ja shampoon kanssa - mun kädet on toisinaan ihan uskomattoman karheat ja tuntuu ettei mikään auta.

Taisin edellisestä blogimiitistä saada 3kpl käsirasvoja ja yhdet käsinaamiohanskat. En ollut kovin vakuuttunut, joten osa rasvoista lähti eteenpäin. Yksi tuote kuitenkin yllätti ja jäi. Dr. Scheller Calendula* käsirasva ei varsinaisesti loista ulkomuodollaan, mutta jos olet yhtään taipuvainen karheisiin käsiin, niin tässä on jotain taikaa. Tuote tuoksuu samalta kuin tuubi näyttää, mutta tätä jos laittaa illaksi käsiinsä, niin voin luvata, että kädet tuntuu ja näyttää siltä kuin ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Koostumus on jähmeä ja yliannosteltuna tuntu on käsissä vähän tahmainen. Tosin pieneen karheuteen riittää ehkä nuppineulanpään kokoinen nökäre. 

*Tuote saatu blogin kautta

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Plus miinus nolla

Lähdin vuoden alusta kokeilemaan kuinka pitkään selviän tarvitsematta yhtäkään kosmetiikkatuotetta. Tammikuu meni ehkä vähän heikosti, ostin Muradin setin (josta on ollut suunnaton apu!) ja sen lisäksi ostin Korresin kosteusvoiteen. Tai jos tarkkoja ollaan, mieshän sen osti, koska ei kestänyt enää katsoa mun tuskaani kuivasta nenän ja suun ympäryksestä. Eli kaksi sortumista tammikuussa.

Toisaalta tammikuussa sain myös kulutettua kaksi ikuisuustuotetta. Goldwellin Magic Finish -lakan, joka on kyllä nimestään huolimatta enemmän työstölakka kuin viimeistelylakka. Toinen on viimein kulutettu Guerlainin puuteri, joka on aikanaan ostettu lähinnä pakkauksensa takia. Minun ihollani puuteri tuntui liian, noh, puuteriselta enkä oikein tykännyt sävytyksestäkään, vaikka se sopiva muuten olikin. Käytin tämän hätävarahiuspuuterina.

Helmikuun aikana olen saanut huomata, että hiuspuuteria minulta puuttuu ja kuluu. Kun hiukset näyttää rasvoittuneilta heti pesusta seuraavana aamuna, ei olo ole kauhean mukava ilman apukeinoja. Aion kuitenkin vielä kuluttaa hutiputeerit ennen kuin menen kuivashampoo-ostoksille. ;) Helmikuun aikana sain muuten kulutettua myös toisen hiuslakan. Aika hiuspainotteista siis! Toinen hiuslakka on mun melkein päivittäin käyttämäni KC:n No Nothing -sarjan hajusteeton lakka valkoisella korkilla eli strong. Sopivan tuju, ei mikään työstölakka, mutta ei myöskään mikään kypärämäinen kampauslakka.