maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kinuskia tukkaan

Blogimiitistä saadut Fudgen Make-a-mends -tuotteet oli mun tukalleni ihan nappivalinta. Reipas tyvi alkaa olla omaa, täysin käsittelemätöntä tukkaa, mutta raidat, aiemmat vaalennukset ja karkkiväritukan ylläpitäminen on saaneet erityisesti latvani niin kammottavaan kuntoon, että hiusten kastuessani päässäni on jättirasta. Tyvellä ja sillä blondilla osalla on aika reilusti eri tarpeet, mutta yritän pitää tukkani päässä, joten olen hoitanut sitä erityisesti vaalean vaatimalla tavalla. Tukka tarvitsee siis paljon hoitoa eli kosteutta ja pehmeyttä. Lisäjäntevyyttä ei sentään latvakaan enää tarvitse.


Make-a-mendsit tuoksuivat fudgemaisen miellyttäviltä. Tuoksuvat reilusti, mutta tuoksu ei jää mitenkään suunnattoman voimakkaana hiuksiin. Saan helposti päänsärkyä vahvoista tuoksuista, mutta tämä oli ihan hajunsa puolesta ok, päänsärkyjä ei ole näkynyt. Itse asiassa shampoon tuoksussa oli jotain kovin samaa kuin Fudgen suurimmassa lahjassa blondeille eli hopeashampoossa.

Shampoo pesee hyvin, mutta ei jätä tukkaa lähmäiseksi niin kuin moni käsitellyille hiuksille tarkoitettu sarja (=muut erityisen hoitavat shampoot). Hoitoaine puolestaan teki hiuksista uskomattoman pehmeät ja sen verran sileät, että en kaivannut jätettävää seerumia tai muita vippaskonsteja.

Parasta näissä kuitenkin on se, että shampoo ja hoitoaine ovat samankokoisia! Useimmat valmistajat kun kuvittelevat, että se 300ml shampoo ja 200ml hoitoaine ovat jotenkin hyvä pari. Eihän se ole, hoitoaine loppuu aina ensin. Vähän kun muroja söisi ja maito loppuu kesken...

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Keveä lakka


Blogimiitissä oli arvontapalkintoina mm. OPIn Sheer tints -pakkaus. Kyseessä siis sävytetyt, läpinäkyvät päällyslakat. Arpaonni ei tämän pakkauksen kohdalla oikein suosinut, joten lähdin ilman näitä söpöjä lakkoja kotiin. Koska kaiken voi kuitenkin tavallaan saada, tilasin pikkupaketin näitä lakkoja itselleni.

Jotain tämäntyyppistä niillä voi saada aikaan. Kuva ei ihan tee oikeutta lakkaukselle, mutta siinä on mukavan keveä ja kesäinen fiilis. Yleensä kynsilakka tuntuu kesäisin jotenkin liian tunkkaiselta. Ei tunnu tällä kertaa.



Värit tietysti näkyisivät vähän paremmin valkoisella pohjalla, mutta koska en näköjään omista valkoista lakkaa, laitoin pohjalle Essien Ballet Slippersiä. Hieman kuultava nudelakka oikeastaan vaikuttaa tuohon keveään lopputulokseen kun kaikkea ei ole maalattu umpeen.


Muun muassa näin tähän blogiin otetaan tuotekuvat. Älkää välittäkö hiuksista, kaipaisivat pikaisesti siistimistä värinsä suhteen. :P Lasitettu parveke on näin kesäisin jotain ihan parasta kun valo siivilöityy maitolasin takaa. Valo siis näyttää aina pehmeän mukavalta, koska se suodattuu lasituksen läpi.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Purkkimafia pienempi kuin kolme

Olen hetken aikaa miettinyt miten tämä juttu pitäisi kirjoittaa tai tarvitseeko sitä tehdä ollenkaan. Äsken tajusin, että helpompaa tapaa ei olekaan ja onhan tämä kirjoitettava!

Olen pienen elämäni aikana kokenut itseni aina vähän ulkopuoliseksi isommissa porukoissa ja tunne on ilmeisesti ollut molemminpuolinen sillä esimerkiksi illanviettoihin on ollut ihan turha odottaa kutsuja sen jälkeen kun ihmiset ovat tajunneet etten juurikaan juo (vaikka viihdyn kyllä paremmin kuin mainiosti colani kanssa päihtyneemmässäkin seurassa).

Olen vähän salaa hiipinyt kosmetiikkabloggaajien juttuihin mukaan ja olen löytänyt porukan, jossa ei ole tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Jännitin suunnattomasti ensimmäistä blogimiittiäni, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, olen hengissä ja ihmiset ottivat mukaan paremmin kuin hyvin. En tiedä olenko itse osannut näyttää innostukseni ihan oikeasti.

Ensimmäisessä miitissä puhuin Pumpulipupun kanssa. Esiteltiin itsemme ja kerroin omasta blogistani, johon Pumpulipupu innostuneena vastasi lukevani blogiani. Mielessäni hihkuin kuin pikkutyttö jotenkin näin: "Iik! Pumpulipupu lukee mun blogiani ja ihan oikeasti muistaa sen!". Ulospäin todennäköisesti näytin siltä kuinka tämä tieto olisi ollut yhtä tärkeä kuin edellisen viikon räntäsade.

Hauskaa on ollut huomata myös se kuinka blogin koolla ei ole ollut mitään merkitystä sen suhteen miten ihmisiin suhtaudutaan. Edelleenkin minusta tuntuu jotenkin oudolta kun joitain viikkoja miitin jälkeen Karkkipäivän Sanni moikkasi mua kuin vanhaa tuttua ohittaessaan minut kotikaupungissani. Ja taas jäädyin kuin mikäkin mörökölli vaikka olin ihan oikeasti otettu siitä, että minut oli muistettu.

Helenan puolestaan tapasin miittien ulkopuolella, mutta en osannut enää jännittää. Tiedätte varmaan sen jutun, että keskustelussa tulee taukoja noin 7 minuutin välein. No ei tullut Helenan kanssa! Ihan kuin vanhoja tuttuja oltaisiin oltu, meidät jopa ilmeisesti piti häätää kahvilasta ensitapaamisen jälkeen kun juttu vaan jatkui. :D

Voisin tietysti kirjoittaa tähän ihan jokaisesta tapaamastani tyypistä, mutta ihmisten määrän takia saattaisin naputella juttuani vielä ensi kuussa. Meinasin kirjoittaa ensi viikolla, mutta tajusin kellon olevan 22:11 sunnuntai-iltana, joten ajatus jäisi vähän vajaaksi...

Haluan kuitenkin mainita Eyeshadow and flame -blogin Ilonan, jonka kanssa olen kokenut jotain hengenheimolaisuutta. Johtuneeko siitä, että ollaan melkein päivälleen saman ikäiset vai mikä on saanut mielet kulkemaan jokseenkin samoja ratoja. En tiedä, mutta en miettinyt hetkeäkään lähtisinkö mukaan Ilonan tupareihin ja blogimiittiin. Tupareissa oli taas paljon porukkaa, jotka tuntuivat heti tutuilta, vaikka ei olisi koskaan tavannutkaan tai kerinnyt sen kummemin juttelemaankaan.

Mahtavaa kosmetiikkaihmiset Purkkimafia kun olette olemassa!

Jotta juttu ei jäisi ihan ilman kuvia, tässä "sponssittoman" blogimiitin tuliaiset ihan oikealla paikallaan - toissijaisena ja jutun lopussa.

Kiitos kuitenkin myös sponsoreille, tällaisena pikkubloggaajana on oikeasti mukava saada tuotteita kokeiltavaksi! Kuvasta melkein koko saalis. ;)


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Huulipunaa dippikupista

Nyt on vuorossa tuote, jossa sisältö on ostopäätöstä tehdessä ollut melkein toissijainen asia, mutta aiheutti kyllä käytössä suunnattoman positiivisen yllätyksen. Tämä on siis NARSin vanha joulupakkaus, jolla hintaa oli aikanaan oma budjettini huomioon ottaen ihan käsittämätön summa. Pakkaus sattui kuitenkin löytymään outlet-nettiputiikista muutamilla kympeillä juuri tämän huulipunahurahdukseni aikaan. Nyt kaikki osui kohdilleen: hinta oli kohtuullinen, pakkaus on upea ja sävyt kiinnostavia, sivellinihmiselle tietysti sivellinkään ei voi olla huono juttu. ;)

Kun sain pakkauksen käsiini kuvittelin jo ostaneeni pelkkiä keraamisia purkkeja, joissa on japanislaistyylinen värillinen sisus. Jotenkin mikään tuossa kulhossa ei antanut ymmärtää, että siinä oikeasti olisi yhtään mitään väriä. Tökkäsin siveltimen kuitenkin väripintaan ja siinähän se väri oli, väri tosiaankin on joku millinen kerros kulhon pohjalla ja reunoilla.


Mukana tuli myös sivellin, joka osoittautui ehdottomasti mieluisimmaksi huulisiveltimeksi, jota olen koskaan kokeillut. Muodoltaan sivellin vastaa lähinnä silmänrajaussivellintä ja on siksi äärimmäisen tarkka. Sivellin on kyllä myös tosi jäykkä, joten sen saattaa tuntea huulillaan vielä levityksen jälkeenkin. Ei ehkä siis päivittäiseen käyttöön, mutta jälki on hienoa!


Koostumukseeltaan punat on aika kevyitä eikä yhtään tahmaisia, lopputulos jää siis aika hennoksi ja luonnolliseksi. Toki kerrostamalla saa intensiivisempääkin tulosta. Kuvissa punia on tosin levitetty aika reilulla kädellä.



Olen minä hölmömpäänkin rahani laittanut. ;)