sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hattaraa!

Oon pidemmän aikaa sanonut, että olisin huono blondi kun en kestäis vaalennusta hetkeäkään, saati sitten sitä ainaista värin ylläpitoa ja valitusta "keltaisesta" tukasta. Silti oon jo jonkin aikaa halunnut olla hattarapää. Blondiksi tuleminen ei ollut yhtään hankalaa tai kirvelevää kuin olin kuvitellut. Toki usko meinas loppua ennen taittoväriä, mutta kiva tuli. Alkuperäinen lila lähti jo ensimmäisessä pesussa, mutta vaaleanpunaista oikeastaan kaavailinkin.

Lähtökohtaa en huomannut kuvata, koska viikkoja kaavailtu juttu toteutui aika yllättäen. Lähtökohta oli kuitenkin aavistuksen tätä Illumina-jutussa nähtyä lopputulosta tummempi.

Kiinnostuneille tiedoksi: vaalennus Sevenin ammoniakittomalla vaalennusaineella ja 3% hapetteella + toinen samanlainen kerta latvoille, vaalennusaineessa tujaus KC:n violettia PRISMia, päälle Simin purkinpohjilla taitto 10/16 ja 12/1, varsinainen väri KC:n plum Color Maskilla ja Simin SensiDo Matchilla, jotka kumpikin jo kuvassa pesujen jälkeen vähän levähtäneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...