Kiiltoa hiuksiin - sitruunalla

Hiukseni on olleet jonkinlainen murheenkryyni jo jonkin aikaa. Pari viikkoa sitten mun hiukseni pestiin neljän päivän sisään kuuteen kertaan ja föönattiin ainakin kolmesti, kaksi näistä kerroista tehtiin vielä syväpuhdistavalla shampoolla. Nää kaikki ei missään nimessä auta muutenkin kuivahkoa ja auki olevaa permanentattua hiusta. Se vaahtoväri muuten jämähti mun päähäni ja lopputuloksena on haalistuneet, kalvakannäköiset hiukset. Hiukset siis näyttivät kutakuinkin tältä:
Todella himmeät, erityisen kuivat ja latvoista katkeilevat.

Alkuviikosta opettaja puhui meille vaalennuspesusta ja siitä, että sen jälkeen tulisi käyttää hapanta hoitoainetta, jotta saataisiin hiuksen suomuja hiukan kiinni. Omia hiuksianihan ei ole vaalennettu, mutta hius on permanentin jäljiltä aika auki ja meidän käyttämämme kiinnitysainehan sisältää vetyperoksidia.

Hiuksiini tuskastuneena katsoin jääkaapissa möllöttävää melkein kuivanutta limeä ja totesin, että sitrushedelmäthän ovat happamia, joten en kai menettäisi mitään jos laitan sen mehun hiuksiini. Pesun jälkeen puristin limemehut hiuksiini ja annoin olla hetken aikaa. Tajusin, että olin tehnyt typerän virheen, sillä hoitoaine olisi varmaan kannattanut laittaa ennen limeä. Hiukset saivat pientä kiiltoa, mutta olivat edelleen himmeät.

Viikonloppuna kokeilin tätä uudestaan puolikkaalla sitruunalla. Tein asiat tällä kertaa vähän toisella tavalla. Ensin laitoin hiuksiini hoitoainetta muutamaksi minuutiksi, huuhtelin pois ja toisella kierroksella sekoitin pieneen määrään hoitoainetta puolikkaan sitruunan ja annoin taas olla pari minuuttia. Tässä käytin suihkumyssyä, sillä en halunnut kaiken valuvan päästäni pois. Katsokaa lopputulosta:

Väri kirkastui huomattavasti ja kiiltoa oli tullut reippaasti lisää.

Käyttämäni hoitoaine on Maken Mehiläistilan hunajahoitoaine. Tää tuli mulle korvaajaksi Tigin oatmeal & honey -hoitoaineen valmistuksen loputtua. Sellaisenaan peruskäytössä mehiläistilan hoitoaine ei välttämättä riitä, mutta pidemmällä vaikutusajalla ja myssyn kanssa tää ainakin toimii loistavasti. Oma pulloni on ostettu kesällä suoraan mehiläistilalta, joten en voi taata että hoitoaine olisi täysin samaa, sillä mun purkkini on muodoltaan erilainen. Tämä nettikaupassa oleva versio kuitenkin on itsessään hapan eikä hintakaan ole mahdoton.

Sitruunaa kokeilen ehdottomasti uudelleen.

Yhdestoista kouluviikko

Maanantaina meillä oli vielä lomapäivä tai "etäpäivä" syystä, jota kukaan ei tiedä.

Tiistaina palasimme kouluun ja oma opettajamme oli edelleen poissa, joten meillä oli sijainen. Katsottiin miestenhiusten leikkuuta, asiakaspalvelujuttuja ja föönausta, tai oikestaan föönäystä niin kuin sijaisemme asian ilmaisi. Ei varsinaisest mitään uutta, päivä oli pitkä ja uuvuttava. Kaiken lisäksi loman jälkeen ja syksyisen olon takia olin niin väsynyt etten edes jaksanut puhua kellekään, yritin kuitenkin.

Keskiviikkona harjoiteltiin koneen käyttöä ja leikattiin metallipuolen poikien hiuksia. Oli kiva taas tehdä jotain oikeille ihmisille eikä vain harjoituspäille. Loppupäivä meni aika levottomissa tunnelmissa kun opettaja sanoin: "Tehkää mitä haluatte".

Torstaina harjoiteltiin pareittain värjäystä ja leikkuuta hylätyille harjoituspäille. Meidän värjäysloputtulos oli aika vihertävä, mutta toisaalta pelkän vaalennuspesun jälkeen tiesimme että lopputuloksesta ei tule ihan ajateltua, mutta silti jostain syystä jatkoimme. Väri on tavallaan ihan kiva, mutta silti itse ainakin näen siinä häivähdyksen vihreää. Kirkkaan oranssit palkkiraidatkaan eivät näkyneet tarpeeksi kirkkaana. Loppupäivästä leikattiin ajastaan jäljessä olevaa porrastusleikkausta.

Perjantaina leikattiin taas, lähestulkoon samaa mallia kuin torstaina, mutta hieman lyhyempänä. Opettajamme kiikutti opettajanhuoneesta koulutuspäällikön jolla oli kutakuinkin sama malli, joka ei kuitenkaan näyttänyt töröttävältä 80-lukulaiselta tatilta vaan ihan normaalilta ja tässä päivässä olevalta mallilta. Harjoituspäät on ihan kivoja kun ei tarvitse niin välittää virheistä, mutta harva leikkaus niissä näyttää hyvältä.

Donitsi, rinkula, valkki - rakkaalla lapsella jne.

Monessa blogissa on nyt vilahdellut hiuksiin laitettava "donitsi" "patukka" ja tiesmitkä donitsimaiset rinkulat, myös nimitys "hair rat" on nähty. Suomeksi tämä rinkula on valkki. Valkkeja on monenlaisia, on sellaisia pitkiä makkaran näköisiä pötkylöitä, niitä donitsin näköisiä rinkuloita ja näiden välimuotoja. Kaikkea löytyy ja niitä saa ostettua esim. Hairiumista, Hairstoresta ja Top-kosmetiikasta. Nää on sellaisia paikkoja, joihin olen törmännyt valkkeja etsiessä, mutta myös moni muu paikka näitä myy. Kuulinpa että näitä olisi loppukesästä ollut myös Glitterissä. Hintoja tosin kannattaa ehkä vähän vertailla, mutta muuten en usko että ostopaikalla on kauheasti väliä.

ghd tai Cloud Nine -raudoista haaveilevalle

Kirjoitin hetki sitten omia kokemuksia ghd ja cloud nine -raudoista. Kaikkihan tietävät että kumman vain valitsee niin kalliita ne on joka tapauksessa.

Luokkamme pyysi kimppatarjouksen Cloud Nine -raudan maahantuojalta ja hintaa olisi edelleen alveineen tullut melkein 170 euroa, mutta arvatkaas mitä: Verkkokauppa.com myy Cloud Nine -perusrautaa 149,90 eurolla, postikuluineenkin siis rutkasti halvempi kuin tuo meidän saamassamme tarjouksessa. Sama kauppa myy myös ghd-rautoja suomalaisittain halpaan hintaan.

Yummy!-blogin Jenni on muuten pariin kertaan kirjoittanut omasta raudastaan, jonka kestävyys ei varsinaisesti ole vakuuttanut laadukkuudellaan. Valitettavasti olen kuullut samantyyppisiä tarinoita myös monelta muulta. Tosin jos rehellisiä ollaan niin cloud ninen rautoja en tässä asiassa voi varsinaisesti puolustella, sillä niistä mulla on kuitenkin vain satunnaisia käyttökokemuksia, koska en itse sellaista omista enkä tiedä kuinka pitkään koulun raudat ovat olleet käytössä.

Kymmenes kouluviikko

Maanantaina meillä oli permanenttikoulutus, joka tehtiin simin tuotteilla. Kokeiltiin myös saman merkin muotoilutuotteita. Permanenttituotteista on sanottava se, että vaikka sitä peruspermisaineen hajua ei saakaan pois niin oli silti paljon miellyttävämpi käyttää niitä simin tuotteita kuin koulussa muuten olevia Goldwellin hirveän hajuisia permisaineita. Jouduin tai pääsin tekemään osapermanentin koulutuspäällikölle ihan yksin kun muut tekivät jopa viiden hengen ryhmissä mummopermiksiä. Oli tavallaan pelottavaa siirtyä isosta ryhmästä pois ja tajuta että teenkin ihan yksin, mutta oikeasti se yksin tekeminen oli paljon kätevämpää eikä tarvinnut pahoittaa kenenkään mieltä sanomalla että tuo rulla on tehtävä uudelleen. Pelosta päästiin myös sillä että mulla oli kuitenkin kouluttaja ja opettaja tarvittaessa apuna, vaikka näiltä kahdelta tulikin aina ristiriitaiset ohjeet.

Tiistaina tapahtui niin paljon asioita, että loppupäivästä päivä alkoi tuntua superpitkältä juuri siitä syystä että aamupäivällä oli tapahtunut paljon. Meillä oli paloharjoitus, katsottiin kilpailuvideota, istuttiin hiustenpesussa ja -laitossa, pääsin leikkaamaan hiuksia, mun hiuksia ohennettiin ja loppupäivä tehtiin aina niin ihanaa permanenttirullausta, tällä kertaa ajatuksena kaksoirullaus ja kaksitasorullaus pitkiin hiuksiin.

Keskiviikkona leikattiin miespään hiuksia ja katsottiin kun opettaja leikkaa koneella lyhyttä hiusta. Meillä on oli myös mopotus, jota en ikinä ole ymmärtänyt, sitä paitsi jossain vaiheessa nää jutut alkaa käydä vanhaksi. Minusta se, että laitetaan ihmisten hiukset täyteen hiustuotteita ja piirretään niille viikset ja kulmakarvat ei ole mitenkään hauskaa. Mun huumorintajuni ei myöskään yllä siihen että ruokajonoon mennään elefanttimarssia laulaen ja pidellen käsiä jalkojen välissä, myöskään muu julkinen ukko-nooa ja ostakaa makkaraa -hoilotus ei ole mun käsitykseni hauskasta jutusta, varsinkaan kun tekemättä jättämisestä uhkaillaan sillä, että joutuu menemään takaisin kilometrin mittaisen ruokajonon päähän tai se, että mopottaja katsoo ylimielisesti kun ei osallistukaan tähän "hauskuuteen". Rehellisesti sanottuna olisin mieluummin tehnyt vaikka permanenttirullausta kuin tuhlannut kaikkien aikaa ja rahaa (hiustuotteita). Iltapäivä onneksi kuitenkin käytettiin hiusten pesemiseen, tosin värini kiitti siitä syväpyhdistavasta shampoosta ja siitä, että vielä illalla löysin silti päästäni vahaa/geeliä. Nyt jos jollakin on jotain niinkin nokkelaa sanottavaa, että tällaisista asioista ei kannata stressata niin aion vain sanoa, että olen kyllä lapsenmielinen, mutta lapsellinen ei tarvitse olla.

Torstaina taas leikattiin miespäätä ja harjoiteltiin miehekästä föönausta.

Perjantaikin meni miespäätä leikatessa, vanhoja juttuja kerratessa ja föönausta opetellessa. En tiedä johtuuko se mun nopeudesta, kokemattomuudesta föönin kanssa vai siitä että ohimennen sanoin, että kilpaileminen voisi kiinnostaa, mutta joka tapauksessa opettaja on viime aikoina tullut mulle hyvin tarkasti näyttämään föönausta kun taas joillekin on saanut riittää vain se yleinen fööniopetus, joka tosin tänään tuli vasta sen jälkeen kun opettaja oli minua ensin neuvonut.

Ensi viikko onkin syysloma. Sitä onkin jo vähän odotettu.

the Porefessional

Sain aiemman Benefit-tilaukseni yhteydessä kaksi kertakäyttöistä näytettä, joista toinen oli the Porefessional meikinalusvoide.

En nyt varsinaisesti voi tai aio kertoa kokemuksia tästä tuotteesta, mutta tein yhden niin hämmästyttävän huomion, että se on pakko jakaa. Kokeilin tuotetta tänään ja yllätyin, sillä mun ihoni näytti pelkällä pohjustajakerroksella siltä kuin se olisi blurrattu Photshopissa. Itse en tuotetta kyllä kovin montaa päivää putkeen voisi käyttää, sillä nopealla vilkaisulla incin seitsemästä ensimmäisestä ainesosasta ainakin neljä oli silikoneja.

Yhdeksäs kouluviikko

Maanantai meni spriraalirullausta tehdessä. Pitkiin hiuksiin permanenttirullauksen tekeminen on aika aikaavievää hommaa ja kaiken lisäksi tein ilmeisesti vähän pieniä osituksia sillä mun harjoituspäähäni meni 141 rullaa ja mitä nyt muiden rullamääriä kuuntelin niin se oli tosi suuri määrä.

Tiistaina rullattiin lisää, tehtiin kaksoisrullausta ja toistemme hiusten värjäyksiä. Kaikki olivat ihan pihalla sillä lähes kaikki tekivät eri asiaa ja erilaisilla väreillä ja esimerkiksi minä en halunnut tehdä mitään väärin niin opettaja sai mut näyttämään ihan avuttomalta ja kädettömältä neuvomisellaan... Seuraava kerta sitten paremmin, vaikka itse lopputuloskin olikin onnistunut.

Keskiviikko meni oikeastaan siihen että meikattiin ja laitettiin hiuksiamme koulukuvia varten. Minä kuvasin kuvat joten päivä ei mulle ollut mitenkään pitkäveteinen, mutta muille se yhdeksän tunnin päivä saattoi olla vähän ankea. Tosin kaikille oli annettu rullaustehtävä, jota vain kourallinen teki, joten oma valinta sanoisin. Oli meillä myös käymässä tuote-edustaja. En ole vain oikein ymmärtänyt sitä että mitä iloa meidän on kuulla valmistajan tuotteista jos se mainosteksti on ainoa kosketus niihin perustuotteisiin. Esittelijä oli kuitenkin opettajan vanha luokkakaveri ja jyväskyläläisittäin ihan tunnettu heppu, joten tuote-esittelyä jatkettiin opettajan pyynnöstä vielä miehen omalla esittelyllä.

Torstai ja perjantai sitten leikattiin. Torstaina leikattiin vanhoja juttuja ja perjantaina uudenlaista porrastusleikkausta sekä kammanpäältäleikkausta.

Pääsin ylioppilaaksi keväällä 2007. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli vähän päälle seitsemän kirjoituksetkaan eivät menneet ihan putkeen, joten niistäkin arvosanoista tuli hyvin keskinkertaisia. Ensimmäisestä lukiovuodesta lähtien kaikki yrittivät lohdutella stressaaja-smykkiä, että ei niillä arvosanoilla ole mitään merkitystä ja lupasinkin itselleni, että teen kaiken niin hyvin kun sillä jaksamisella pystyn tarkoittaen sitä, että toisiin aineisiin panostan enemmän ja toisiin vähemmän. Hyvin yksinkertainen periaate.

Myöhemmin sain tajuta, että jokainen, joka oli sanonut ettei lukioarvosanoilla ole myöhemmässä elämässä mitään merkitystä opiskeli yliopistossa, jonka pääsykokeisiin pääsee lähes kuka vaan lukiomenestyksestä huolimatta. Tiesin jo lukiossa, että yliopisto ei voi tarjota minulle oikein mitään, hainkin neljään ammattikorkeakouluun. Niin se totuus iski vasten kasvoja ja rajusti: En päässyt pääsykokeisiin, sillä koulumenestykseni oli ollut ilmeisesti ihan mitätöntä muiden hakijoiden numeroihin verrattuna. Mun onneni sinä syksynä oli, että olin hakupapereihin laittanut täytteeksi neljännenkin hakutoiveen. En tiennyt alasta mitään, valitsin sen vain sen takia, että koulutusohjelma oli suuntautunut vaatesuunnitteluun, joka minua silloin kiinnosti, mutta erityisesti siksi, että ennakkotehtävät vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tein ennakkotehtävät huvikseni ja pääsin pääsykokeisiin. Kaksipäiväisissä pääsykokeissa olin ihan pihalla, mutta niin vain kävi, että pääsin sisään - täysillä pisteillä.

Alahan ei minua kiinnostanut, joten päätin opintoni siellä lopettaa ja hakea ammattikouluun. Arvatkaas mikä tuli esteeksi myös ammattikouluun pääsyssä? Ne lukion arvosanat. Sillä n. 7,3 keskiarvolla päästiin kahteen paikkaan 6. varasijalle ja yhden pisteen päähän koulupaikasta. Kolmanteen paikkaan minua ei edes kutsuttu pääsykokeisiin (jota siis näissä kahdessa muussa ei ollut). Pari viikkoa ennen koulun alkamista kuitenkin sain peruutuspaikan ja täällä sitä ollaan.

Ei tämä tähän lopu, se lukion todistus on tullut kummittelemaan vielä kolmannenkin kerran. Ammattiopistostahan me sen joskus päätyttyä saamme lukion päättötodistusta vastaavan todistuksen ja siihen ikäänkuin hyväksiluetaan 40 opintoviikkoa lukiotodistuksesta. Osa todistukseen siirtyvistä asioista on pakolillisia juttuja (esim. äidinkieli, matikka, kemia, englanti) ja osa sellaisia joista saa itse valita (musiikki, kuvataide, liikunta). Lukion päättötodistuksessa mulla oli kaksi suorismerkintää eli kaksi numeroarvosanaa, jotka näkyivät todituksessa s-merkintänä. Toisen olin muuttanut ihan oikeasta syystä ja toisen vain sillä ajatuksella, että keskiarvoni paranee ehkä sadasosan verran. Kuinkas niille kävikään? Meidän piti hakea vanhasta lukiostamme todistus, jossa näkyy numeroarvosana ja se menee sellaisenaan siihen todistukseen, joka joskus täältä saadaan.

Se mitä yritän sanoa on, että joo, on siinä vähän perää ettei niillä arvosanoilla ole väliä, itsekin olen päätynyt sinne missä haluan olla, mutta jos mietit lukiossa että jäisitkö aamulla nukkumaan vai menisitko kuuntelemaan kuivaa kemian opettajaa niin suosittelisin tunnille menemistä. En sano että huonot tai keskinkertaiset arvosanat estäisivät mitään, mutta kyllä ne muakin ovat hidastaneet.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, olen kaikesta huolimatta täysin sitä mieltä että kahden vuoden harharetkeni Stadiaan/Metropoliaan oli mulle vain hyväksi, uskon vaan että mulla kävi oikeasti hyvä tuuri.

Tänään olen punapää - muodonmuutos numero 3

Punainen on aina ollut kiva väri ja vaikka oma hiusvärini ihan kiva onkin niin ei se nyt punainen ole vaikka kuinka olisin halunnut sen olevan. Olen vältellyt hiusten värjäämistä siitä syystä, että nuorempana vanhemmat eivät sitä antaneet tehdä ja näin vanhempana en ole tahtonut päätyä siihen värjäyskierteeseen. Niinpä mun päässäni on ollut vain haalistuvia kevytvärejä tai muita nopeasti hiuksista lähteviä asioita. Näitä kaikkia on lähes poikkeuksetta yhdistänyt se, että värit ovat olleet luonnollisia. Olen kuitenkin aina halunnut punaiset, mieluusti sellaiset brittiläiset oranssit, mutta aina mua on kiehtonut myös sellainen "luonnoton" punainen.

Tänään meillä oli värjäyspäivä. Nopean aikataulun ja viime viikolla laitetun permanentin takia mulle ei pitänyt tehdä mitään, mutta koska aikaa jäi niin päätettiin kokeilla mulle poispeseytyvää vaahtoväriä. Värihän on siis Goldwellin vaahtosävyte 7KG (tummuusaste seitsemän, värinä kupari ja kulta).


Tässä vielä kaikki tähän mennessä tehdyt asiat:


Ensimmäinen kuva on hiuksista, jotka mulla oli koulun alkaessa.
Toinen kuva on ensimmäinen muutos, jossa mallia siistittiin ja hiuksiin laitettiin kevytväri. Käytettyjä värejä en muista mitenkään, mutta ajatuksena oli, että väri olisi tummuudeltaan asteen tummempi.
Kolmas on sitten viimeviikkoinen permanentti. Väriin ei varsinaisesti tehty muutoksia, mutta edellisen kuvan kevytväri oli kyllä jo haalistunut pois, lisäksi permanentin kiinnitysaine sisältää pienen määrän vetyperoksidia, joten omasta mielestäni väri oli hieman vaaleampi kuin omani.
Neljäs on sitten vain tämä vaahtoväri.

Toinen muodonmuutos - permanentti

Saatoin viime viikolla mainita sanan permantti ja juu, tässä se nyt on, omassa päässäni. Mun mielikuva permanentista muuttui kyllä pikkuisen kun lukion viimeisellä sellaisen pitkiin hiuksiini otin, mutta tänä syksynä ollaan menty siitäkin mielikuvasta ainakin sata harppausta.

Kun olin tajunnut että permanentteja voi tehdä monella tapaa ja ettei se tarkoita vain mummopermiksiä tai kasarikiharoita niin lupauduin koulussa, että mun hiuksiani voi käyttää esimerkkinä. Tietysti tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että omat hiukseni ovat niin liukkaat ja lasimaiset että niissä ei pysy mikään ja niitä ei vain voinut hallita. Oma permanenttini muodoistui aikalailla 1900-luvun alkupuolen tyylisiksi ja koska 1900-luvun alkupuoli on tyylillisesti mun mieleeni niin tykästyin tähän kovasti vaikka kampaajan tuolissa lopputulos vähän alkoi pelottaakin. Mallia ei enää permiksen teon jälkeen leikelty sillä hiukset olivat ihan hyvässä kunnossa ja haluaisin kokeilla vaihteeksi vähän pidempää.

Permanenttia ei muuten tarvitse tehdä koko päähän. Viime viikolla teimme koulussa osapermanentteja niin että halukkaiden koekaniinien pahimmat pyörteet taltutettiin tai saatiin takaraivolle lisää muotoa. Permis on oikeasti todella monipuolinen juttu, harmi vaan että se viime viikolla mainitsemani tv-juttukin mainosti vanhalla materiaalillaan sellasia permanentteja, jotka olivat ajankohtaisia viimeksi joskus ennen minun syntymääni. Jutussa huomasi aika hyvin toimittajan mielipiteet asiaan. Pätkän esittelykin viittasi siihen, että permanentti ei yrityksistä huolimatta ole tullut takaisin muotiin, samaan aikaan videossa näytetään niitä hirveitä kasaripermiksiä. Ei ihme jos ketään ei kiinnosta kun permanenttia esitellään vain vanhana ja rumana asiana. Moni asia jäisi takuuvarmasti kaupan hyllylle jos niitä myytäisiin vain 30 vuotta vanhoilla kuvilla ja mainoksilla.