torstai 30. kesäkuuta 2011

Sattumaa


Yleensä en mitenkään innostu H&M:n yhteistyökuvioista, mutta parin vuoden takainen Matthew Williamson for H&M -kesäkokoelma jotenkin oli vaan onnistunut. Tykkäsin printeistä ja väreistä. Materiaaleista en erityisemmin tykännyt, mutta pari asiaa kokoelmasta ostin ja yksi niistä oli keltainen papukaijakuvioinen huivi. Viime kesänä huivi pääsi käyttöön todella moneen kertaan ja aloin jo harmittelemaan että miksi en silloin ostanut kahta huivia, jolloin olisin voinut tehdä niistä kivan huivimekon.

Viime viikolla etsin Silkkikauppa Sorrin verkkokaupasta mustaa silkkisatiinia ja tottakai ne kaikki muutkin vaihtoehdot oli katsottava ja mitä näinkään. Silkkisorsettia samalla papukaijaprintillä kuin H&M huivissa! Ok, värit olivat hieman erilaiset, kuviot olivat paljon isompia ja musta koristereuna oli levempänä vain yhdellä puolella, mutta perusprintti oli kyllä ihan sama. Kaupassa ei suoraan sanota, että kuvio olisi Matthew Williamsonin, mutta maininta siitä, että kangas kuuluu johonki designer -mallistoon kyllä löytyy. En jäänyt aikailemaan vaan ostin mekon verran kangasta etten harmittelisi myöhemmin piheyttäny kun kerran olen vuoden verran nettihuutokaupoista tuota H&M huivia etsinyt (ja on löytynytkin, ainoastaan ihan käsittämättömillä hinnoilla). Tuota kyseistä kangasta löytyy vielä muutama metri täältä.


Huomasinpa muuten heti tekstin kirjoitettuani, että tuossa kokoelmassahan oli sillkinen tunika, jossa on tuo sama iso printti. Oliskohan tää jotain jämäkangasta?

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kiinaihmeet

Kiinassa tunnetusti kopioidaan kaikkea ja kaiken saa halvemmalla. Veikkaan että melkein kaikki on kuullut jonkun teettäneen hääpuvun/ylioppilasmekon/vanhojentassipuvun Kiinassa alle saman hinnan kuin mitä kankaat Suomessa maksaisivat. Tahdon ostaa vaatteeni laadukkaina. En yksinkertaisesti halua olla ostamassa ja heittämässä t-paitaa roskiin joka viikko, koska olen ostanut huonoa laatua halvalla. Suhtaudun kuitenkin hieman eri tavalla halpoihin yhden kerran asuihin, kuten vaikkapa vanhojentanssimekkoihin, sellaisen olisinkin voinut ostaa halvalla (ja mahdollisesti huonolla laadulla), koska sitä ei keskivertotanssija käytä kuitenkaan kuin kerran elämässään.

Toinen juttu taas on se istuvuus, vaikka halpa polyesterisatiini näyttäisikin hyvältä. Nää tilaajat ovat aina kehuneet kuinka mittojen mukaan tehdyt puvut ovat olleet just eikä melkeen, koska onhan puku tehty mittojen mukaan. Olen kuitenkin pariin kertaan oikeasti nähnyt näitä kiinaihmeitä ja ei voi kuin ihmetellä ihmisten istuvuuskäsitettä. Vai haluaisitko sinä että huonojen kaavojen takia näyttää siltä kuin nännit koko ajan nöpöttäisivät tai vatsalle tulee uusi makkara?

Se ongelmahan näissä on, että mittojen mukaan tehty ei tarkoita hyvää istuvuutta. Jos kahdesta naisesta otetaan samat mitat ja tehdään niillä kaavat mittojen mukaan niin todennäköisesti puku ei sellaisenaan istu kummallekaan. Tein havainnollistavan rautalankamallin asiasta:


Kummallakin hahmolla on sama kuvitteellinen rinnanympärys, toisella vain on pieni povi ja hieman kaarevat hartiat kun taas toisella on isommat rinnat ja parempi ryhti. Pystysuora viiva on vaan havainnollistamaan sitä miten sivusauma siirtyy eri ihmisillä. Huomaatte varmaan eron? Toinen tarvitsee selälleen enemmän tilaa ja toinen rinnoilleen. Jos kummallekin tehdään paita samoilla mitoilla ilman sovituksia, kumpaakin alkaa jostain kiristää. Jos vaate tehtäisiin trikoosta, ei välttämättä niin suurta ongelmaa olisi, mutta kuinka monella morsiamella on neuloshääpuku.

En siis halua tuomita näitä tilaa vaatteesi mittojen mukaan -puljuja, halusin vain korjata sitä käsitystä että mittojen mukaan tehty tarkoittaisi väistämättä hyvää istuvuutta. Mittojen mukaan tehty vaate istuu takuuvarmasti vasta sitten kun osaava kaavoittaja on päässyt tekemään kaavoihin muutoksia sovitusten jälkeen.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Punaa kynästä


En ole ikinä ollut mitenkään julkinen meikkaaja tai varsinkaan mikään huulipunaihminen. Oon kyllä aina ollut kiinnostunut kosmetiikasta ja meikkejä on tehty pitkään suljetussa vessassa, mutta äärimmäisen harva niistä on päässyt ulos. Yleensä olen vaan ihan liian laiska meikkaamaan jotain tilaisuutta tai vaikka koulupäivää varten.

Osa tätä on varmaan ollut sitä etten ole löytänyt oikeita tuotteita. Sellaiset perinteiset puikkohuulipunat esimerkiksi ovat olleet jotenkin tosi vastenmielisiä käyttää - aina tulee rumaa jälkeä. Pari vuotta sitten sain kuitenkin näytteenä muotoilurautani kanssa Benefitin lip stainin. Tajusin heti, että itse tuote tekee paljon. Väri oli helppo käyttää, sitä pystyi kerrostamaan ja mikä tärkeintä, se ei tahrannut. Tää johti tietysti kovempiin aineisiin ja tänä keväänä löysin huulipunakynät. Asoksen alelaarista nappasin Lord & Berryn huulipunakynät ja ne jäljessään ja kestävyydessään oli ihan ok, parempaa mihin olin huulipunissa tottunut. Innostuin ihan oikeasti näistä tuotteista. Punaisissa huulissa en edelleen ole uskaltanut mennä ulos, mutta neutraalimmat sävyt ovat päässet jopa ulkoilemaan. Löysin tällaisia kynämallisia huulipunia useita, mutta jostain syystä kiinnostuin erityisesti Narsin vastaavista. Valitettavasti Nars itse ei tunnu olevan kovin halukas tuotteitaan myymään, sillä hinnat ja postikulut ovat jotain ihan käsittämätöntä heidän euroopan nettikaupassaan. Keväällä kuitenkin HQhair alkoi toimittaa Narsia myös Suomeen (ei postikuluja, mutta toimitus pitkä, 10-15 päivää) ja alekoodin turvin kokeilin myös näitä. Nämä kyseiset tosin ovat enemmänkin huulikiiltoja, mutta pysyvyys ja jälki on silti ihan toista luokkaa kuin noissa halvemmissa Lord & Berryissa. Ja koska nää on enemmän kiiltomaisia, on ne myös aloittelijaystävällisempiä. Näistä kahdesta jopa se punainen on päässyt julkisesti käyttöön.

Joku kosmetiikkabloggaaja sanoi, että näissä menee paljon punaa hukkaan koska näitä täytyy teroittaa. Eihän huulipunaakaan pyyhitä jokaisen käyttökerran jälkeen niin miksi nämä pitäisi teroittaa joka kerta?

Saalis ja lahkeen lyhentäminen ilman ompelukonetta

En ole pitkiin aikoihin jaksanut koluta alennusmyyntejä a) niitten muitten ihmisten takia, en vain jaksa yrittää tunkea ihmisten läpi ja taistella tuotteista mummojen kanssa b) noloa myöntää, mutta mussa on vähän sitä sellaista luonteenlaatua, joka ostaa vaikka kymmenen kiloa multaa jos siinä on oikea nimi/nätti paketti ja hyvä aleprosentti. Pari päivää sitten joku vaisto ohjasi mut kuitenkin Jyväskylän Carlingsiin ja mitäs siellä alepöydällä olikaan. Farkut, joita olin pari kuukautta sitten katsonut ja joista ei löytynyt oikeaa kokoa. Ajattelin silloin että mun onni, sillä hintaa oli kuitenkin mun budjetilleni noin 130 euroa liikaa. Ne farkut jäi kuitenkin kummittelemaan ja nyt ne löytyivät, oikeassa koossa ja hinnalla 39,90, ei tarvinut kauaa miettiä, varsinkaan kun lompakossa oli pari kymppiä syntymäpäivärahaa.

Katsokaa nyt, ei voi olla ihastumatta näihin yksityiskohtiin!


No nyt omistankin sitten farkkuja ja housuja yleensä enemmän kuin olen varmaan elämäni aikana yhteensä omistanut.

Dieselemäisesti lahkeissa oli kuitenkin ylimääräistä ainakin kilometri pituutta, joten lyhennyst tuli eteen. Normaalisti en osta myöskään liian pitkiä lahkeita, sillä yleensä niissä myös polvi tippuu niin alas että malli muuttuu ihan törpöksi lyhentäessä, näissä kaikkia lisäpituus oli kuitenkin ilmeisesti laitettu polven alle, jei.

Ompelukonetta mulla ei kotona ole, mutta olen opetellut sellaisen piston housunlyhennyksiin, että siinä ei paljon koneita tarvita. Piston nimeä en muista, mutta se ei oikeastaan ole niin olennainen. Olennaista on se, että tällä pistolla voi lyhentää lahjetta leikkaamatta kangasta, joten mahdollinen seuraava käyttäjä voi ainakin periaatteessa vain avata pistot ja lyhentää itselleen sopivaksi, sillä nää ei oikein tehtynä näy ulospäin. Ihan parasta tässä on kuitenkin se, että se kestää ja kestää (erityisesti jos pistot jättää taitetun kankaan ja varsinaisen lahkeen väliin, ikään kuin sisäpuolelle). Pitemmittä puheitta, hienot, kahden minuutin piirretyt ohjeet asiaan. Perimmäisenä ajatuksenahan on se, että pisto tehdään ikään kuin takaperin.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Päivän ällöttävä ajatus

Tai ajatus sinällään tuli mun päähän jo pari vuotta sitten, mutta tänään luin jostain "blaablaa tehokas aurinkoöljy blaablaa". Ajatus on siis se, että kun ihminen käyttää aurinkoöljyä ruskettuakseen niin onko se vähän sama asia kuin että liha tirisisi pannulla rasvassa?

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Jännä suomennos


Sain joku aika sitten lahjakortin Ekoloon ja koska olin halunnut kokeilla Elysambren kuorinta-ainetta ajattelin käyttää lahjakorttini siihen.

Kotiin päästessäni aloin miettimään että kuinkahan paljon ainetta mahtuu tuollaiseen pieneen täyttöpussiin enkä millään löytänyt tietoa pussin kyljestä. Aika pikaisesti tajusin, että se oli jäänyt suomenkielisten ohjeiden tarran alle. Suomenkielisissä ohjeissa sanottiin aika selkeästi suunnilleen näin: "Kuivalle iholle: pyöritellään kostealle iholle ja huuhdellaan pois. Normaalille- ja sekaiholle: pyöritellään kostealle iholle ja pyöritellään voimakkaammin t-alueelle, huuhdellaan pois." Ok, ei mitään outoa siinä. Kun yritin repiä ohjetarraa irti ja löytää tuotteen määrän (joka on muuten 40ml), huomasin että tuotteessa oli englanninkieliset ohjeet: "Morning and night, apply on a wet skin, wait 5 to 10 minutes before making light circular movements. Rinse with lukewarm water and dry." Selvä pyy. Mietin vaan että mistä suomentaja oli ohjeensa löytänyt...



Entäs se itse tuote? Suoraan sanottuna petyin täysin. Kuorinta vaikutti perusvoiteelta johon oli lisätty muutama musta piste luomaan illuusiota kuorinnasta. Suomenkielisillä ohjeilla tuote on täysin turha. Englanninkielisillä ohjeilla sentään sai mukavan pehmeän ihon. Kuorinnaksi en kuitenkaan menisi kehumaan.