maanantai 28. helmikuuta 2011

Hernepussi nenässä

Olin opettamassa ryhmää ihmisiä ja näytin tietysti omia kuviani esimerkkeinä. Eräs oppilas alkoi jossain vaiheessa puhumaan kuvankäsittelystäni ja siitä kuinka hän ei tykkää kuvankäsittelystä, koska sen kuitenkin aina näkee kuvasta että sille on tehty jotain. Tapani mukaan otin asian aika henkilökohtaisesti, olisin ehkä muutenkin märehtinyt asiaa, mutta nyt erityisesti vedin hernerokka-ainekset nenääni, sillä juttu tuli esille minun kuvistani. Tuolle oppilaalle en tietenkään voinut/halunnut sanoa päin naamaa, että olet ihan väärässä, mutta nyt sen teen.

On totta, että mun omista kuvistani näkee, että ne eivät ole ihan suoraan kamerasta vaan niille on jälkikäsittelyssä tehty asioita, se on kuitenkin tietoinen valinta. Itse erittelen kuvankäsittelyn karkeasti kahteen osaan: tyylilliset seikat, jotka on helpompi tai kivempi tehdä jälkikäsittelyssä kuin kuvaustilanteessa. Sitten on se, jota suurin osa ihmisistä ei tule koskaan näkemään, mutta joka parantaa kuvaa huomattavasti.

Se mun paras kuvankäsittelytaitoni tulee lähinnä esille niissä asiakastöissä, joissa joku kuvaaja tahtoo minun paikkailevan jälkiään. Mun parasta osaamistani on se, että kukaan ei välttämättä ikinä tule tietämään että kuvalle on tehty jotain. En minä (tai kukaan muukaan kuvankäsittelijä) niistä huutele, sillä en halua loukata mallejani kertomalla, että vähän korjailin hänen allejaan tai poistin jättimäisen finnin otsalta, enkä varsinkaan halua kertoa asiakkaalle jos olen itse kuvaajana tehnyt jonkin korjattavissa olevan virheen. Se mitä tässä nyt yritän sanoa on, että olette muuten aika hyviä pikselinhinkkaajia jos näette suurinta osaa ympärillänne oleviin kuviin tehdyistä muutoksista. Olisin vaikka valmis lyömään vetoa, että ette oikeasti uskoisi mitä kaikkea kuville on tehty, vaikka teille se kerrottaisiinkin.

Tässä mulla on yksi esimerkki siitä kuvankäsittelystä, jota mainitsemani henkilö ei varmasti ikinä osaisi itse kertoa.
Vasemmalla puolella alkuperäinen kuva, mekon laahus on rajautunut vahingossa pois ja kuvan henkilö halusi nimenomaan tämän kuvan, mutta harmi juttu kun kuvassa ei näkynytkään koko mekko. Oikealla puolella kuvaan mahdutettu laahus.


Ja vaikka minä vedin herneet nenääni ei teidän tästä jutusta tarvitse samaa tehdä. Enhän minä kuitenkaan yritä sanoa että olisin teitä parempi. Myönnän ihan rehellisesti, etten minäkään osaisi tämäntyyppisistä muokkauksista sanoa että niissä on jotain tehty - enkä muuten haluaisikaan.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Oletko miettinyt millä peset pyykkisi, osa 2

Edellisellä kerralla huusin pesukoneen merkityksestä vaatteiden kestävyydessä. Tänään aion esitellä teille erään koulutehtävän osan. Alkusyksystä minun piti tehdä pieni selvitys siitä, mitä tahranpoistoaineet sisältävät, mitä ne lupaavat ja kaikkea muuta mitä purkenkyljestä lukemalla selviää. Oon aina miettinyt sitä, että jos esim. Vanish mainosten mukaan toimii hapella niin eikö riittäisi että tahraa liottaisikin vaikka soodavedessä ja innostuin kokeilemaan asiaa, joten tein pienen leikkimielisen testin asioilla, joita löysin kaapista.

Hieroin kangaspaloihin Elizabeth Ardenin hyttysmyrkyltä haisevaa värillistä huulirasvaa ja kokeilin kolmea eri ainetta: Sonett-sappisaippuaa (ikivanha versio, uusi ei mun mielestäni ole ihan yhtä hyvä), ruokasoodaa ja Vanish oxi action crystal white jauheena (miksi näillä pitää olla niin pitkät nimet). Kastelin kaikkki, hieroin yhtä sappisaippualla, muut laitoin Vanishin ohjeilla ja annoin kaikkien lillua vedessä Vanishin ohjeen mukaan 12 tuntia, joka olisi maksimiaika, tässä tulos, pahoittelen kuvan kammottavaa laatua:

Numero 1: pelkästään liotus vedessä
Numero 2: sappisaippua
Numero 3: ruokasooda
Numero 4: Vanish crystal white

Tulos varmasti olisi hieman parempi jos kangaspalat vielä heittäisi pesukoneeseen, mutta halusinkin nähdä mihin pelkkä liotus pystyy, sillä sen pitäisi olla riittävä. Ehdottomasti paras tulos siis tuli pääasiassa rasvaa sisältävän sappisaippuan kanssa, tässä tosin sappisaippualla oli tietynlainen etulyöntiasema tahran kanssa, sillä niin kuin yläasteen kemiakirjani sanoi: sillä se lähtee millä on tullutkin (puhui kai kynsilakasta). Se hienous tässä kuitenkin oli se, että melkein yhtä "hyvä" tulos tuli sillä Vanishilla ja pelkällä ruokasoodalla. Myönnän että onhan noissa ero, mutta joka tapauksessa jos tuo olisi vaate, se vaatisi lisää toimenpiteitä.

Tässä vielä vertailun vuoksi se, mitä Vanish ja sappisaippua sisältävät:
Vanish oxi action Crystal White
> 30% happea sisältäviä valkaisevia ainesosia
< 5% ionittomia tensidejä, anionisia tensidejä
entsyymejä
zeoliitti
optinen kirkaste
hajusteet

Sonett-sappisaippua (uuden version sisältö)
palmu- ja kookosrasvasta keitetty saippua, naudan sappi, klorofylli

Oletko miettinyt millä peset pyykkisi

Ootteko koskaan ajatelleet pesukonetta jolla pesette pyykkinne? Tiedän, kuulostaa aika mitättömältä asialta, mutta ei se nyt kuitenkaan ole. Ihan pelkästään sellainen yksityiskohta, että aina kun olen pessyt pyykkejäni tietynlaisissa pesukoneissa, vaatteisiin on alkanut tulla reikiä. Eikä kyse kuitenkaan ole siitä, että olisin laittaanut pyykkikoneeseen vetoketjuja tai hehkulamppuja. Oon vaan huomannu, että silloin kun pesen pyykkini kunnon koneilla, vaatteet pysyy ehjänä, mutta heti kun käyttää huonompia alkaa vaatteet näyttää kulahtaneilta oltermanneilta.

Mikä se "huonon" ja "hyvän" pesukoneen ero sitten mun mielestäni on?
- On ihan kivaa on jos koneeseen mahtuu enemmänkin tavaraa kuin yhdet sukat, ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
- Sellaiset halvat ja pienet pesukoneet pesee ihan tuhottoman pitkään, tälläkin hetkellä käytössäni oleva pesukone pesee normaaliohjelmalla melkein kolme tuntia! a) Yritäpä pestä normipäivänä useampi koneellinen pyykkiä niin etteivät naapurit hermostu ja oma järki säilyisi. b) Mieti mikä mekaaninen rasitus vaatteeseen kohdistuu kolmen tunnin pyörityksen aikana. Ei ihme jos vaatteet nukkaantuu (ja menettää värinsä) hetkessä.
- Kolmantena asiana mun on tehtävä maksamatonta mainostusta ja iloittava kennorummusta. Ei ole tullut yhden yhtä reikää vaatteeseen silloin kun olen pessyt vaatteeni vain kennorumpuisilla koneilla, mutta heti kun ei ollutkaan sitä mahdollisuutta niin johan alkoi sukkahousut muuttua verkkosukkahousuiksi koneessa.

Ja mikä ihme siinä on, että ihmiset ei halua käyttää taloyhtiön pesukonetta/kuivaushuonetta ja on ihan pakko ostaa se oma pesukone (ja inistä asuntonäytöissä kun pesukone ei mahdukaan kylpyhuoneeseen)? Jos mulla olis mahdollisuus käyttää jotain muuta kuin tuota hidasta, reikiä nakertavaa muoviläjää niin käyttäisin, mutta koska kaikilla on aina niin kova tahto hankkia se oma halpa muoviläjä niin ei ole mitään syytä ostaa taloyhtiölle kunnollista konetta. Arvatkaa mitkä ne syyt on olleet sille että ei halua pestä vaatteitaan yhteisessä käytössä olevassa koneessa tai kuivata vaatteitaan kuivaushuoneessa? Koska joku ihan varmasti tulee pysäyttämään koneen kesken kaiken ja nuuhkii pikkuhousuja kuivaushuoneessa. Mun pyykit on aina saaneet peseytyä rauhassa, kukaan ei ole nuuhkinut alusvaatteitani eikä mitään ole viety ja minä sentään olen pessyt pyykkejäni myös hoasin pesukoneissa.

Jos edelleen haluat omistaa sen oman pesukoneen niin siitä vaan, mutta mieti nyt ainakin minkälaisen ostat. Ei se rikkinäinen henkkamaukka-paita varmaan haittaa, mutta laitapa sinne koneeseen yhtään kalliimpia asioita ja mieti sitten kuinka hyvä valinta se halvin mahdollinen pikkukone oli. :>

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ei aina tarvitse murehtia kahdenkymmenen vuoden päähän

Mua on mietityttänyt se kun moni bloggaaja on puhunut esim. vanhojentassimeikistä ja siitä millainen se voisi olla, esimerkkinä vaikkapa persikan värisen* puvun kanssa persikan värinen meikki ja kaikkea muuta yhtä tylsää. Tai siis pointtina näissä kaikissa on sanottu se, että sitten kun myöhemmin katsot kuvia niin et varmaan halua nähdä itseäsi kuvassa pahimmassa goottimeikissäsi tai muuta sellaista. Mää sanon että miksei? Miksi pitäisi ihan oikeasti murehtia sitä että vanhojentanssipäivän meikki SAATTAA näyttää mielestäsi tyhmältä vaikkapa kahdenkymmen vuoden kuluttua? Eikö olisi ehkä kivempi kummastella että miksi ihmeessä tein asian x kuin miksi ihmeessä en tehnyt asiaa y? Miksei sen persikan kanssa kokeilisi vaikka kirkasta pinkkiä tai vihreää? Täytyy tietysti löytää ne oikeat sävyt ja meikki kannattaa kuitenkin tehdä oman maun mukaan, mutta yritän nyt kuitenkin sanoa, että älkää nyt ihan oikeasti murehtiko nyt mitä mieltä tulette olemaan asioista myöhemmin. Samalla haluan taas muistuttaa siitä, että eikö tärkeämpää kuitenkin olisi tykätä itse kuvista kuin siitä meikistä, joka siinä kuvassa melkein näkyy. ;)

Tulipa myös mieleen omat tanssit, silloin kivikaudella kun kouluun ei menty vanhojen päivänä limusiinilla eikä kuvia käyty otattamassa studiossa. Luin vähän omien tanssieni jälkeen jostain naistenlehdestä jutun, jossa pari juuri tansseissa ollutta pääkaupunkiseutulaista tyttöä sanoi näin: "Kaikki tytöt varmaan nauraisivat jos joku tulisi vanhojentansseihin itsetehdyssä puvussa ja kampauksessa." Ei asioita pidä ottaa niin vakavasti! Minä tein pukuni ja kampaukseni itse, olen täysin rytmitajuton ja videolta näin kuinka olin koko ajan kaikkia askeleen myöhässä, mutta mitä sitten, mulla oli kivaa, sitä paitsi mun pukuni oli persoonallinen ja juuri sellainen kuin halusin. Päivä on juuri niin hyvä kuin haluat sen olevan, ei saa antaa vähäpätöisten asioiden, kuten silmäpaon sukkahousuissa pilata sitä. Ja vaikkein itse mikään positiivisuuden perikuva olekaan niin kyllä tuo pienien ongelmien "sivuuttaminen" pätee muussakin. :)

*Sori, joudun nyt käyttämään typerää nimitystä väristä, mutta ajatuksena mulla oli sellainen oranssihtava vaalea väri, niin kuin persikan kuoren pääväri.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Ohjeita kuvausmeikkiin




Nekku Lazy Dynamite -blogista kirjoitti juuri ohjeita valokuvaa varten meikkaamiseen ja halusin tuoda oman näkökulmani kuvausmeikkiin, sillä oon oikeesti nähnyt aika kauheita asioita kuvausmeikeissä ja nääkin olisi voitu välttää ihan yksinkertaisilla tiedoilla. En nyt aio toistaa kaikkea, mitä Nekku jo kertoi joten kannattaa kurkata oheita myös sieltä. :)

Ihan ensimmäisenä kannattaa muistaa sellainen asia, että meikillä ei tehdä oikeita ihmeitä, jotkut asiat vain on huolehdittava ensin:

- Viikset! Tää on sellainen asia, joka on helppo olla huomaamatta, mutta kamera usein huomaa asioita, joita ei joka aamu meikatessa nääkään. Kaikilla meillä kasvaa kasvoissa sellaista pientä nukkaa, ei, se ei ole parta eikä viikset sanan virallisessa merkityksessä. Joskus tää nöyhtä sattuu kasvamaan liian pitkäksi ja se näyttää aika karulta. Tätä ei mun mielestä tarvitse ajatella mitenkään nolona asiana, ajattele se samoin kuin kulmien nyppiminen.


- Kohollaan olevat arvet, ruvet ja finnit. Kannattaa miettiä lähteekö esim. rupia peittämään, sillä peittäminen yleensä saa sen näyttämään vain rujommalta. Asiansa osaava kuvaaja kuitenkin poistaa sen jälkikäsittelyssä ja se taas saattaa onnistua jopa paremmin ilman sitä peittämisyritystä.


Varsinainen meikki:

- Jos sinulla sattuu olemaan ammottavat ihohuokoset - kuten allekirjoittaneella - kokeile jotain pohjustusvoidetta vaikka et sitä normaalisti käyttäisikään. Lopputuloksesta tulee miellyttävämpi eikä tarvitse vihata omaa kuvaansa tuollaisten pikkuseikkojen takia.

- Käytä meikkivoidetta kuvassa. Nekin joilla on mun mielestä luonnossa ihan uskomattoman tasainen ja nätti iho usein tarvitsevat jotain kuvaan. Ne studiosalamat, mahdollisesti jännittävä tilanne ja se hurja poseeraaminen saa aika pikaisesti punan kenen tahansa kasvoille, joten se on ihan kiva peittää etukäteen. Ei kukaan halua katsoa itseään kuvassa, jossa näyttää siltä kun olisi tullut suoraan kuntosalilta. Tää on tietenkin asia, jonka voi korjata jälkikäsittelyllä, mutta se etukäteen tehty meikki helpottaa kaikkien elämää.

- Valitse oikea sävy. Ihan oikeasti, jos et ole ruskettunut niin älä valitse sitä kesäsävyäsi meikkivoiteesta. Teet oikealla valinnalla itsellesi vain palveluksen. Ota mieluummin himppusen liian vaalea väri kuin liian tumma, tumman huomaa heti, mutta sopivasti vaaleampi saa kasvot yleensä näyttämään virkeämmiltä.

- Puuteri ei välttämättä ole tarpeellinen, kun vasta siinä vaiheessa kun kasvot alkavat kiillellä. Se saa usein näyttämään meikin tunkkaiselta tai tarttuu niihin nöyhtäkarvoihin. Ja sitä ei saa sitten unohtaa lisätä välissä jos meikki alkaa kiiltää. :)

- Ne aurinkopuuteritkin kannattaa jättää kuvaustilanteessa sinne omalle meikkipöydälle. Ne harvoin sopivat kellekään ja sävyero oman ihon ja aurinkopuuterin kanssa saattaa korostua kuvassa liikaa.

- Jos teet varjostuksia niin varmista että väri ei ole liian keltainen tai liian oranssi. Hyväksi havaittu konsti on sekoittaa omaan meikkivoiteeseen himppusen tummempaa ja tehdä varjostukset sillä. Ei siis näin:


- Jos kuitenkin käytät itseruskettavia, aurinkopuutereita tai vaikka sitä väärän väristä meikkivoidetta niin älä unohda että olet muutakin kuin kasvot, sinulla on myös kaula, decoltee ja kädet. Ei välttämättä näytä kovin hyvältä jos kasvot näyttävät kaulaa kaksi astetta tummemmalta. Sanonpahan vaan. :>

- Ei kannata unohtaa myöskään rajauksia silmissä, olivatpa ne ihan ohuet tai paksut ja kissamaiset, ne kannattaa silti pitää mielessä jos haluaa että silmät erottuvat kuvissa kunnolla.


Välineet:

- Kannattaa miettiä että riittävätkö ne meikkipakettien mukana tulleet pikkusiveltimet tarpeeksi siistiin jälkeen. Eräänkin meikkaajan jälki oli todella suttuista koska hän yritti selvitä huonoilla ja/tai halvoilla joka suuntaan hapsottavilla minisiveltimillä ja mulla ei edes ollut kanttia sanoa asiasta.


Haluaisin myös tarttua pariin asiaan, jotka Nekun tekstissä/kommenttiboksissa tuli ilmi:

- Tuolla valon värillä ei oikeastaan kannata vaivata päätään. Pelkästään auringonvalon väri saattaa muuttua parin sekunnin aikana ja koskaan et voi olla ihan varma mitä kuvaaja päättää tehdä. Et voi siis välttämättä varautua tässä suhteessa, tosin esim. studiolosuhteet nyt on aika vakiot. Tää on kuitenkin niin monisyinen asia, että hulluksihan siitä tulee jos yrittää ennakoida jokaisen asian. Kuvaajan kanssa juttelu saattaa kyllä jeesata.

Tässä mulla on pari esimerkkikuvaa, jotka eivät ole omia vaan Arttu Ahlstenin kuvia, itse olen ne luvan kanssa leikellyt, itse kuvat siis olivat paremmin rajattuja. :D
Kuvat on tosiaan samasta meikistä, samasta mallista ja otettu ehkä ehkä viiden minuutin erotuksella toisistaan ja kuinka erilaisilta ne näyttävätkään.


Aika harvoin kuvaajat myöskään kuvaavat mustavalkokuvia suoraan, väitän että suuri osa kuvaajista kääntää kuvansa mustavalkoisiksi jälkikäsittelyssä. Kannattaa ehkä tiedostaa mitä meikille tapahtuu mustavalkokuvassa, mutta senkään suhteen ei kannata menettää yöuniaan, sillä nykyään aika harvoin voit ennustaa tuleeko kuva olemaan värillinen vai mustavalkoinen. :)
Tässä pieni esimerkki samasta meikistä mustavalko- ja värikuvassa. Tuo meikki oli muuten todella pelottava luonnossa, mutta näissä ei näytä yhtään niin raskaalta.


Viimeisenä vinkkinä, että jos vaan mahdollista niin kuvaajan kanssa kannattaa keskustella tulevasta kuvasta ja meikistä. Teillä voi olla lopputuloksesta ihan päinvastaiset ajatukset, mutta nekin ajatukset saattavat löytää sen saman raiteen pienellä etukäteisellä juttelulla.

Tässäpä nää päällimäiset ajatukset, lisää saa tietysti kysyä. Ja että tässä olisi enemmän omia kuin vieraita kuvia niin tässä vielä pari ihan onnistunutta meikkiä ;)


torstai 10. helmikuuta 2011

.

Tulipahan vaan mieleen aamulla asia, jonka mun mielestä harmittavan harva tietää. Tiedättehän kun aika monessa vaatteessa lukee materiaalilapussa tai mainostekstissä "bambu" ja että bambu on antibakteerinen materiaali. No kerronpa mitä se tarkoittaa: se on ihan sitä samaa tylsää viskoosia kaikki. Yhdysvalloissa ei edes saa sanoa bambusta tehtyä viskoosia bambuksi vaan nimenomaan viskoosiksi, koska sitähän se on siitäkin huolimatta siitä tehdäänkö se bambusta tai vaikkapa kuusesta. Ja ne antibakteeriset ominaisuudet? Bambu sellaisenaan saattaa kasvaa paremmin ilman torjunta-aineita kun muut vastaavat, mutta sen valmiin bambuviskoosivaatteen ominaisuuksiltaan se on ihan yhtä vähän tai paljon antibakteerista kuin kaikki muukin viskoosi (poikkeuksena kaikenmaailman viimeistykset tms.). Ei mulla muuta kuin että kannattaa miksi ottaisi bambuvaatteen, josta maksaa 30 euroa eikä tismalleen samanlaista viskoosivatteetta, joka maksaa 10 euroa. ;)