maanantai 25. tammikuuta 2010

Makuvettä kuplilla

En juo alkoholia, koska en yksinkertaisesti tykkää siitä. Samalla mulle on ihan sama mitä ja miten paljon muut juovat silloin tällöin tapahtuvissa juhlissa tai muina vastaavina hetkinä. Kaikesta huoimatta tykkään olla se juhlien baarimikko, mutta olisi kiva tehdä jotain myös itselleen ja niin teenkin, omat juomani ovat alkoholittomia ja hyvänmakuisia. Joku voisi sanoa, että onhan niitä drinkkejä, joissa alkoholi ei maistu, mutta koska se alkoholi ei mulle anna siinä mitään lisäarvoa niin miksei samantien ottaisi sen alkoholittoman.

Oikeastaan tää mun juomajuttuni ei koske vain juhlia tai erikoistilaisuuksia, mulle ne saattaa silloin tällöin olla vaikka ruokajuomana, koska samapa se on kuin valmiin pullolimsankin juonti. Jossain vaiheessa laimensin mehutiivisteet vedellä ja kuplavedellä enkä ostanut limsaa ollenkaan.

Juon siis hurjan paljon kuplavettä, joihin on sekoitettu mehuja tai siirappeja tai jopa ihan vetenä (voi hammasraasut ;). Jouluna sain jopa oman Soda Stream -koneen kuplaveden tekoon. Samalla sain myös muutaman Soda Streamin makutiivistepullon ja täytyy sanoa, että niitä kokeiltuani halusin kovasti päästä kertomaan myös muista vaihtoehdoista.

Sen lisäksi että esimerkiksi mehutiivisteet on hyviä tähän hommaan, olen itse käyttänyt myös Modon makusiirappeja, hintaa 7,5 desin pullolla on noin kymmenen euroa (+ postikulut, sillä en ole näitä kauheasti suoraan kaupasta löytänyt), niistä tulee arviolta 12 litraa juomaa jos käyttää pelkästään siirappia ja vettä, määrä on suunnilleen sama kuin yhdestä Soda Stream -putelista. Makuja Modolla on ihan kätevä määrä. Kaiken lisäksi, jostain syystä mua ei houkuttele kauheasti noissa varsinaisissa tiivisteissä niiden pullojen muotoilu. Mun eka reaktioni liittyi jotenkin siihen, että ulkoasu ja tiivistetöhnä itsessään näyttävät kovasti tiivistemäiseltä pesuaineelta, Modo-siirapit sen sijaan tulevat lasipulloissa. ;)

Nuokin kuvassa olevat siirapit hommasin baaritukku Mixtecistä (mixtec.fi), huomatkaahan että Mixtec toimittaa noita muillekin kuin tukkuasiakkaille, mutta hintoihin lisätään alv.

Kaikki muut paitsi kirsikka olivat jo vanhoja tuttuja ja hyväksi todettuja. Kirsikan makua arvuuteltiin kovasti, itse tykkään siitä esanssikirsikkamausta, jota on karkeissa, sen sijaan se kakkukirsikka on mulle liian ällö ja tää maistui enemmänkin siltä jälkimmäiseltä, mutta esim. mansikan kanssa sekoitettuna se oli ihan huippu!

EDIT: Mixtec ei halua enää palvella yksityisasiakkaita, joten makusiirappeja täytyy löytää muualta. Näistä paikoista olen itse löytänyt:

http://www.kokkiman.com/shop/haku/?search&pricerange&brandname=46&foodyears&gender&giftgroup&recipe_search

Pääasiassa kahveihin tarkoitettuja löytyy ainakin täältä: http://www.crema.fi/fi/store/coffee-accessories/syrups.html Cremalla on muuten ihan älyttömän nopea ja ihana asiakaspalvelu. Pelastanut mut jo kahdesti kun olen viime hetkellä tilannut lahjoja. :)

Joistain kaupoista olen myös löytänyt muutaman pullon jotain siirappeja. Ainakin Jyväskylässä Mestarin Herkussa on joitain makuja mulle tuntematonta merkkiä, mutta sisällysluettelo ainakin mansikassa vaikutti kohtuullisen samalta kuin Modolla. Olen myös löytänyt Keljon Citymarketista yhden yksinäisen pullon Modon vadelmaa ja kuulemma jostain Lahden Citymarketista on löytynyt muitakin makuja.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Voi luokkakuva minkä teit

Löysin sattumalta lukioaikaiset luokkakuvani ja päätin viimein laittaa ne kansioon, johon on liimattu joka ikinen - siis ihan oikeasti joka ikinen kuva, jokaisessa eri koossa - koulukuva ensimmäiseltä luokalta lähtien. Tietysti homman tehtyäni selasin loputkin kuvat ja järkytyin.

Useimmat tytöt järkyttyisivät tässä kohtaa sitä, että mitä sitä onkaan pistänyt päällensä, luokkakuvaan ja yleensäkin kuvan ottamisen aikoihin. Mua ei ole tähän mennessä ikinä harmittanut se, että olisin pitänyt jotain hölmöä tai tällä hetkellä mielestäni rumaa. Kaikkeen on kuitenkin selitys ja todennäköisesti muilla siinä luokkakuvassa on ihan yhtä törpöt kuteet.

Se mistä järkytyin liittyi kyllä johonkin ihan yhtä pinnalliseen asiaan nimittäin hiuksiini. Ei suinkaan siihen että olisin krepannut ne rumasti tai laittanut maailman oudoimmat saparot vaan siihen, että olin leikannut kuvanottoa ennen otsatukkani itse. Kaikki sen virheen joskus myöntävät tehneensä, mutta kuinka moni saa nirhittyä muutenkin keskeltä päätä lähtevän otsatukkansa muutaman sentin mittaiseksi juuri ennen luokkakuvaa. Asiaa ei tekisi paremmaksi edes se, että liimaisin kuvan päälle vaikka omia hiuksiani pidentämään otsatukkaa, sillä niillä kaikilla muulla kahdellakymmenellä luokkakaverilla nyt vaan sattuu olemaan se sama kuva siellä kaapinperällä. Lisäksi mun kansiostani löytyy myös kaverikuva ja olen täysin vakuuttunut, että pilaan koko kuvan hömötiaisen otsatukalla ja typerällä virneellä, anteeksi Pauliina.

Jos minusta ikinä tulee äiti teen sen mikä jokaisen äidin pitäisi kuvatunlaisessa tilanteessa tehdä: laitan peruukin lapsen päähän. Uskon että kuvan ottamatta jättäminen ei auta edellä mainitusta syystä tippaakaan, sitä paitsi kuitenkin myöhemmin jotain perheestä alkaisi jäytää ajatus siitä, että olisipa se kiva kun olisi tämäkin luokkakuva kansiossa. Vaikka sillä hetkellä parinkympin satsaaminen saattaisikin tuntua hukkaanheitetyltä rahalta, mutta yritäpä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua saada se kyseinen kuva itsellesi.

Olenko kauhea sika jos väitän että ihmisillä ei ole mitään suhteellisuudentajua jos he jaksavat itkeä ja valittaa että noin 25 euron hintainen koulukuvapaketti (kerran vuodessa) on kallista? Tai toki 25 euroa saattaa joillekin olla suuri raha varsinkin jos perheessä on useampia lapsia, mutta yleensä inisijät tuntuvat olevan niitä, joilla on helposti varaa pitää kahta uutta Volvoa ja omakotitaloa.

EDIT: En mä siis missään nimessä sano että mun äitini olisi jotenkin tehnyt väärin kun ei laittanut mulle peruukkia päähän, mutta se ei vaan todennäköisesti tajunnut kuinka kamalaa tää mulle joskus tulis olemaan. :D Ja todennäköisestihän kiittämättömänä kakarana olisin itkenyt että miksi äiti laitoit silloin mun päähäni peruukin kun ei ne hiukset nyt niin kamalat ois ollu, aika tunnetusti ku(u)ltaa muistot!

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Paljettiunelmia


Jostain syystä lähes aina karsastan uusimpia trendejä tai ainakin ajattelin että tuossa on kyllä asia, jota en pistäisi päälleni vaikka maksettaisiin. Lopulta hyväksyn nekin asiat ja yleensä siinä vaiheessa kun ketään muuta ei enää kiinnosta. Tämä siis ei tarkoita sitä että en tahtoisi pitää samoja asioita kuin muut, vaan sitä että niitä asiotia ei enää löydä suoraan kaupasta ja on pakko myllätä kaikki kaupat ja huomata kuinka olen pakotettu unohtamaan koko asian tai tekemään itse.

Tällä kertaa tuo oudoksumani asia on kaikki paljeteilla kuorrutettu. Tai siis nyt olen alkanut jo löytää ne. Ostin aiemmin talvella vaalean paljettimyssyn, olisin halunnut myös mustan, mutta löysin ainoastaan liian lörppöjä ja huonolla kuvioinnilla tai en halunnut maksaa myssystäni 20 euroa.

Joulun jälkeen löysin H&M:n alesta jonkin jonkin paljettihirvistyksen. Välittömästi ajattelin että tästä saan tehtyä sen myssyni, vähän vain puretaan paljetteja saumakohdista ja ommellaan yhteen. Sen ei pitäisi minulle olla suuri homma.

Kotiin päästyäni aloin katsomaan paljettipötkylää uudestaan ja sain päähäni ajatuksen, että voisin tehdä itselleni korkeavyötäröisen minihameen. Tosin mitäpä minä minihameella tekisin, koska en käytä minihameita enkä nyt oikeastaan hameita yleensäkään, tosin menisihän se legginssien kanssa. Toisin kuin mun piirrokseni, olen liian käytännöllinen pukeutuakseni noin, mutta ehkä vielä joskus. :)

Tulin siis järkiini ja aloin tekemään myssyäni. Homma ei ollut mitenkään niin helppo kuin olin kuvitellut, helppohan niitä paljetteja olisi poistaa jos ne olisi kiinnitetty kudottuun kankaaseen, mutta tässä ne oli kiinnitetty johonkin neuloshärpäkkeeseen, josta niitä ei meinannut saada irti mistään. Yritin kuitenkin ommella paljettien päältä - jos ei kerran muu onnistuisi. Noin kuuden katkenneen neulan jälkeen sain reunan ommeltua kiinni ja kokeilin sitä päähäni. Siitä tuli niin pieni, että päätäni kiristää vieläkin puolen tunnin jälkeen. Käyttäkää hyvät ompelijat niitä nuppineuloja, niin minäkin tästä eteenpäin.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Mulla on ollut aika photoshopintäyteiset pari päivää. Lauantaina kävin opettamassa erästä toimittajatuttua ja tänään olen vastaillut sen kysymyksiin ja osallistunut yhteen photoshop-"kisaan", jonka perusteella valitaan kuvankäsittelijä eräälle nettisivustolle.

Oon nyt aivan innoissani tosta "kisasta". Tosin samalla myös hurjan peloissani siitä että jos olenkin vain ihan keskinkertainen tekijä ja ne muut ovat niin paljon taitavampia että homma meneekin jollekin muulle tai mikä pahempi, homma menisi jollekin osaamattomammalle sillä sen jälki olis peruskuvaajan mielestä paljon "photshopatumpi". Saapa nähdä, mutta siitä tuleva raha kelpais todella.

Ainakin olen saanut itseni pidettyä kohtuullisen kiireisenä tai ainakin pidettyä näppini kurissa nettikaupoista. Tänään tosin vastaanotin viimeisimpiä viime vuoden tilauksia. Mua on alkanut jo vähän nolottaa se että jopa postinkantaja virnuilee kun mulle tulee niin usein paketteja. Tosin pidänpä ainakin postinkantajan hommassaan. ;)

perjantai 1. tammikuuta 2010

Huomasin kesällä että Visa Electronini käy "luottokortista" useimmissa nettikaupoissa ja siitä se sitten lähtikin, nimittäin tuhlaaminen. Olen omaan budjettiini nähden käyttänyt ihan liikaa rahaa viimeisen puolen vuoden aikana ja nyt on aika lopetta. Tai ainakin vähentää. Viimeiset paketit saavat vielä tulla ja jos yhdessäkään tilauksessa on pientäkään vikaa niin ne lähtevät palautukseen, ei kaapintäytteeksi.

Mikä tässä on se ongelma? Aina kun minulla on tylsää niin istutan itseni netin ääreen ja lopulta päädyn selailemaan nettikauppoja ja aina niissä tuntuu olevan jotain niin erityistä ja ainutkertaista että ne on saatava. Paikkaan siis selvästi aukkoja sosiaalisessa elämässäni, piristän itseäni pahoina päivinä ja kulutan aikaani, rahallani.

Olen aina kuvitellut olevani hyvä rahankäyttäjä, mutta nyt ollaan selvästi menossa metsään joten on aika tehdä jotain ennen kuin ollaan rähmällään juurakossa. Varsinkin kun suuria tuloja ei ole tälle vuodelle tiedossa, on rahan tuhlaamista vähennettävä.

Tästä päivästä lähtien olen asettamassani shoppailukiellossa, jonka aikana saan ostaa vain välttämättömimmät, johon ei kyllä missään nimessä kuulu vaatteet, kengät tai yksikään ylimääräinen kosmetiikkatuote. Sen kahden kuukauden jälkeen katsomme lisää, jostain kaikki on aloitettava. :)

Tarkoituksenani on nyt keksiä vaihtoehtoista tekemistä tuolle päämäärättömälle kauppojen selaamiselle ja toivottavasti blogin kirjoittaminen on yksi niistä.


-smykkityttö