maanantai 17. heinäkuuta 2017

Surprise Nails ja muut älynväläykset

Suomalaiset usein suorastaan pelkäävät puhua englantia. Saman olen kokenut minäkin, mulla on pitkään ollut elämässä sellainen henkilö, joka korjaa jopa klara vappenit, joten tein puhumisesta itselleni lukon. Jos ei osaa englantia sen vertaa, että kukaan ei saa selvää, koko ajan täytyy toistaa tai kuunnella korjauksia ääntämisestä, niin miksi edes vaivautua, ajattelin. Todellisuus oli kuitenkin toinen, ulkomaalaisten kanssa tulin aina ymmärretyksi ja koska esim kampaamossa muut aina liukenivat paikalta englantia kuullessaan, minä pääsin vähä vähältä kammostani.

Australiassa tuo tuttu kammo lähinnä nauratti. Tietysti maassa on paljon porukkaa, jonka äidinkieli on muu kuin englanti, mutta aussienglanti kuulostaa kielioppinatsille ihan väärältä jopa natiivien puhumana. Siellä jokainen lause, sana tai sanonta lyhennetään jos vain mahdollista. Yleensä se lyhentäminen on mahdollista vaikka et olisi uskonut. Oman lisänsä tietysti tuo kaikenlaiset "good eat chinese" -kyltit ja mainokset, jotka tavallaan tekevät virheestä totta. Tämä kaikki tietysti vain rohkaisee puhumaan, sillä virheiden tekeminen on sallittua. Lisäksi maahanmuuttajia on niin paljon, että jokaisella on jonkinlainen aksentti ja englantia äidinkielenään puhuvia tulee joka paikasta, joten tajuaa aidosti ettei ole yhtä ja ainoaa tapa ääntää. Musta tää kaikki on sellaista, josta meidän pitäis oppia.

Ei se silti tarkoita etteikö välillä tulisi hassuja sattumia ja tulkintoja!

Miten ois esimerkiksi kynsipaikka Surprise nails? Saakohan sieltä myös sitä mitä on pyytänyt? Onko yllätys tekijälle, asiakkaalle vai kummallekin?





Onhan se kiva, että hitaatkin lapset huomioidaan ilmoittamalla niistä!





Mitä tapahtuu vapaana syöville lapsille laivan lähdön jälkeen?




Mieleen jäi myös ruokarekan keulassa roikkunut "liikennemerkki"

CAUTION
CHILDREN

Johan siinä aikuiset ihmiset pelkäsivät lapsia kun oikein muitakin varoittelivat.

Että ihan oikeasti, ei pidä pelätä, virheetkin on ihan ok. Tärkeintä on että tulee ymmärretyksi, eiköhän noista kylteistäkin löytynyt se pointti, vaikka ne voikin lukea myös hauskasti!

Sitten on tietysti se, että australialaiset väittävät koululaitoksensa tekevän ihmisistä vähän tyhmiä ja laiskoja. Joskus mietin onko näissä jutuissa perää.






Mutta ei se mitään, fiilis oli molemminpuolinen kun keskellä luontopolkua törmää tähän:




Palasin muuten tuolle paikalle ihmettelemään paikallisen eläjän kanssa. Emme voineet vastustaa kiusausta painaa tuota nappia. Ei ollut nappi. Myöhemmin selvisi, että paikka on entinen sotilastukikohta, josta on jätetty tiettyjä osia. Yksi niistä osista oli siis tiiliportti, josta tämä kyltti löytyi. Portti vaan ei johtanut mihinkään.

Onko pelkääjiä? :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Käänteinen kulttuurishokki




Matkustamisen yhteydessä puhutaan monesti jonkinlaisesta kulttuurishokista. Australiassa ainoat shokit olivat kyllä kuumuus ja eräs tapaamani metrin mittainen lisko. Muuten oli todella helppo hypätä elämänmenoon. Toki paikallinen kertakäyttökulttuuri tuntui vähän pahalta ja ihmettelin paikallisten kummastelua siitä kuinka kävelin kahden kilometrin matkan töihin. Kuten sanottu, jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolensa. Mistään shokista nyt ei kuitenkaan edes liioitellessa voi puhua.

Lähtiessä kotiin oli outo fiilis. Samaan aikaan olisin halunnut jäädä Ausseihin ja palata Suomeen. Olen tavallaan koko ajan Suomessa ollessani tuntenut  jotain kaipuuta takaisin. Olen jutellut aiheesta muutamien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet pidempiä aikoja ulkomailla. Moni on sanonut, että paluu on vaikeaa kun tavallaan arki lävähtää kasvoille. Tämä on varmaan monessa tapauksessa totta, mutta minähän elin ihan oikeaa arkea viimeiset puoli vuotta. En siis siinä mielessä voi itse allekirjoittaa. Kotona ollessani taas en vielä ole ihan edes päässyt arkeen kiinni kun on pitänyt muuttaa, hoitaa asioita ja juhlia häitä (ei omia).

Liisasta tuli äärimmäisen helposti Lisa tai Lissa. Luulivat kai, että kirjoitin nimeni aina väärin! :D


Varmaan noissa on kuitenkin samoja juttuja taustalla. Tajusin, että ehkä kyse oli nyt siitä kuuluisasta kulttuurishokista! Kun täytyy opetella uudestaan mihin suuntaan katsoo kun ylittää tien, kasvikset punnitaan tai ei punnita itse ja ei olekaan ihan "normaalia" hymyillä kaikille vastaantulijoille, on elämä vähän raiteiltaan. Samalla ne aiemmin itsestäänselvyytenä otetut puhdas vesi ja digitaaliset palvelut tuntuu itsestäänselvyyksiltä ihan suoraan. Kummallisinta on jotenkin myös se sosiaalinen puoli, kun elämä on jatkunut täällä ilman minua.

Serkkuni asui vuosia Skotlannissa ja juteltiin aiheesta. Hän sanoi tunnistavansa myös fiilikset siitä, että samalla haluaisi olla kotona ja jossain muualla. Kuulemma kaikki helpottaa noin kuukaudessa. Kai se siitä!

Onko muita ajatuksia aiheesta?





sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Blondin kosto - vaalea tukka kuntoon




Mitä tekee viisi kuukautta Australiaa tukalle? Vastaus lyhyesti: pahaa.

Moni sinne suunnalle muuttanut suomalainen ihmettelee tukan ohenemista. Mun oma tulkintani perustuu omaan kokemukseen ja se on yksinkertaisesti sitä, että tukka katkeilee huonon kuntonsa ansiosta. Miten se huono kunto sitten syntyy? Itsekin lähdin todella hyväkuntoisella tukalla, olinhan saksinut tukastani 5-7 cm ennen lähtöäni.

Saavuin Ausseihin sillä hetkellä kun kesä (siellä) oli pahimmillaan. Porottava aurinko, lämpö kuumuus ja kosteus teki sen, että tukkaa piti olla pesemässä jollain tapaa koko ajan. Kaikki kai tiedetään, että tukka vaalenee porotuksessa, mutta sen lisäksi vesijohtovedessä vaanii ylläri. Vesi on niin klooripitoista, että se veti tekstiileistä värit, en siis epäile hetkeäkään etteikö se olisi vaikuttanut myös mun hiuksiini. En edes uskalla ajatella, mitä kloorivesi pitkällä aikavälillä tekee sisuskaluille.

Lopputulos on kuitenkin se, että tukka vaaleni ja siitä tuli uskomatonta hamppua. Turhauduin ja vetäisin kaksihaaraisia pois aika ronskilla kädellä. Nyt tukka on ihan malliton ja silti aika karhea. Ei ehkä se paras veto varsinkaan kun yrittää saada hiuksia kasvatettua.

Haluaisin kuitenkin, että tätä nyt ei tarvitsisi ihan siiliksi vetää. Meinasin lähteä kokeilemaan kaikki tuotteet ja vippaskonstit, että tukka saisi kasvaa ja voisin tehdä niitä nättejä kampauksia.

Matkalla kohti siistiä tukkaa on kaksi päähaastetta:
1) Saako tuotteilla siistin tukan vai näytetäänkö sille vain saksia
2) Vaalea tukka tarkoittaa perinteistä blondiongelmaa: aina on liian lämmin sävy, joten lämpöä täytyy saada pois.

Tästä se alkaa. Nyt saa veikata milloin tukka ja sakset kohtaavat jälleen!


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Huulipuna joka takuulla pysyy



Minä laahaan taas trendejä jäljessä, mutta eipä ole muutenkaan mun tapaistani olla kopioimassa juttuja - ainakaan siellä etunenässä. En tiedä viineistä juuri mitään, mutta viime talvena näin harjoittelupaikkani Instagramissa Chateau Labiotte -viinipullot ja ihastuin. Kyseessähän on nestemäinen huulipuna, joka ikään kuin tahraamalla huulet saa luotua pysyvän punan. Väri lähtee kulumalla, mutta ei ole esimerkiksi tahmainen ja jää lasinreunaan kiinni. Mun suosikkilaatuani siis!

Tahramaisia punia on ollut piiitkään ja yksi mun suosikeistani on Benefitin perinteinen Benetint, mutta tutustuin näihin aikanaan Make Up Storen tuotteen kautta. Vastaavanlaisia tuotteita löytyy siis melkein merkiltä kuin merkiltä.

Viinipullot olivat hauska juttu, mutta ei niin jännä, että olisin lähtenyt netistä niitä ostamaan. Nyt kun pullo sattui korealaisessa meikkikaupassa vastaan, niin tietysti se oli kokeiltava. Kaiken lisäksi sain täysikokoisen pullon kanssa pikkupullon toista sävyä.

Täytyy sanoa, että pigmenttiä on ja tuote Pysyy. Se on oikeastaan myös aika ongelmallista. Jos ja kun teet virheen, se myös näkyy. Korjailu aiheuttaa vain saman ketjureaktion kuin siipirajausten tekeminen. Kohta näyttää siis siltä kuin olisit saanut jonkin kauhean ihotaudin tai yritit punata huuliasi pahimmasta mahdollisesta turbulenssista kärsivässä lentokoneessa.

Hauska tuote siis ja todella kauniit sävyt, mutta ei tätä ainakaan kiireessä käytetä. Joko tahrapunainto meni ohi?




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Puhdistusöljy joka vie mustapäätkin mennessään



En tiedä onko Shu Uemura kiinnostanut mua merkkinä siksi, että tykkään yleisesti aasialaisesta kosmetiikasta vai koska sitä on Euroopasta saanut huonosti. Ehkä kummassakin on jotain perää. Täältä Ausseista sarjaa saa kuitenkin todella helposti, joten merkkiin on kannattanutkin tutustua vähän tarkemmin.

Ne ripsentaivuttimet on todellakin niin hyvät kuin sanotaan, mutta tuote, josta nyt meinasin kertoa on vieläkin parempaa! Ultime 8 Sublime on sellainen tuote, joka normaalitilanteessa ei kiinnostaisi yhtään. Pullo on oikeastaan aika vanhanaikainen ja vähän tätimäinen väritykseltään. Sarjan muut öljyt on värikkäine pulloineen paljon mielenkiintoisempia. En enää muista miksi tämä päätyi ostoskoriini, mutta hyvällä alennuksella oli varmasti osaltaan tekemistä asian kanssa. Hyvä niin!

Odotin ihan perinteistä puhdistusöljyä, joka helposti sulattaisi aurinkosuojat, meikit ja muut tarttuneet pölyhiukkaset iholta. Erityisen hyvä olisi jos öljy huuhtoutuisi helposti pois iholta. Tässä suhteessa Sensain puhdistusöljy on ihan ykkönen. Se missä Shu Uemura menee ohi on jossain ihan muuaalla. Kun öljyä hetken aikaan hieroo kasvoillaan, tuntuu (ja näyttääkin siltä), että mustapäät pullahtelevat ulos huokosistaan ja iho tuntuu pesun jälkeen paljon sileämmältä ja pehmeämmältä. Taikuutta! Olipa hippuset sitten vaikka hiekanjyväsiä, niin paljon parempi että ne tulevat ihostani pois kuitenkin. Millään muulla tuotteella en ole kokenut samanlaista fiilistä.

Hierominen tietysti saa mun herkän ihoni monesti vähän punoittamaan, joten en käytä tätä konstia kuin korkeintaan kerran viikossa jos kasvot tuntuvat röpelöisiltä.




Öljyt onkin ilmeisesti suuri juttu Shu Uemuralla, sillä mainos kertoo, että joka seitsemäs sekunti jossain päin maailmaa myydään merkin öljypullo. Enkä voi ihmetellä yhtään. Toki mua nyt kiinnostaa ne muutkin öljyt, kivanvärisissä pulloissaan, mutta pakkauksesta huolimatta tämä meni ehdottomasti mun lempparituotteiden kärkeen!

Harmi tässä tietysti on, että juuri toukokuun alussa emoyhtiö L'Oréal (yllätys, yllätys) on ilmoittanut vetävänsä Shu Uemuran Euroopan mynnistä muuten kuin hiustuotteiden osalta.

Onko puhdistusöljyt sun juttu?

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Yksisarviset on jo vanha juttu

Löysin hetki sitten itselleni kauan jahdatut yksisarvissivelmit. Tykkään kyllä niistä, mutta mitä täkäläinen nettikauppa tarjosikaan? Merenneitosiveltimiä! :D

Uteliaisuuden, pöhkön mallin ja teidän takia tilasin parit mallikappaleet:


Oikealla pitkävartinen, kultainen sivellin vaaleanpunavalkoisilla harjaksilla ja sitten tuo toinen. Ei ehkä niinkään merenneito, ehkä ennemminkin lahna, mutta todella sympaattinen.

Harjasten laatua ei voi ehkä kehua, mutta eiköhän näillä naamiot levitä. :D Hintaa noin kaksi dollaria kappaleelta.

Mites on, iskeekö merenneitosiveltimet?

maanantai 15. toukokuuta 2017

Vaha joka ei satu?

Jos olet 90-luvulla tuijottanut ostos-tv:tä, niin et varmasti ole välttynyt karvanpoistoon tarkoitetulta vahalta, Nad'silta. Jos taas olet syystä tai toisesta välttynyt noilta, niin firman Youtube-kanavalta löytyy ainakin osa ihan niistä ikivanhoistakin. Minä viimein, vuosien ja vuosien odottelun jälkeen sain tuon alkuperäisen vahan käsiini.

Lyhyt kertaus: Nad's geelivahaa ei tarvitse lämmittää ollenkaan ja sanotaan, että se tarttuu vain karvoihin, ei ihoon, kuten tavalliset lämmitettävät vahat. Geeliä levitetään ohut kerros spaattelilla iholle, asetellaan kangaspala päälle, siloitellaan ja repäistään kangas pois.

No, miten meni?




"Geeli" on yllättävän jähmeää ja muistuttaa enemmän sokerointimassaa, joka on lämmitetty käyttöä varten. Huoneen lämpötilasta riippuen geelin levittäminen on superhelppoa tai vähän turhan raastavaa, kirjaimellisesti.  Pääsääntöisesti homma toimii kuitenkin vähintään toimivasti.

Ensimmäisellä kerralla suuntasin kokeiluni ihan ronskisti kainalokarvoihin. Kainalot on olleet kurja murheenkryyni aina, ne kasvaa niin nopeasti ja varsinkin hihattomien paitojen kanssa näyttää helposti epäsiisistiltä. Vahat tai epilaattorit ei kuitenkaan ole koskaan ennen päässet lähellekään mun kainaloitani. Ei pysty, ei kykene. Kainalon iho on kuitenkin aika ohutta ja alue on muutenkin kohtuullisen herkkä. Ei kun geelit kainaloon. Muutama "mitä menin tekemään" -panikointi ja repäisy.

Ei se oikeasti sattunut! Tunsin koko homman, mutta ei mua sattunut. Koska kainalokarvat kasvavat useampaan suuntaan, myös Nad's -vahaus ainakin suositellaan tekemään joka suuntaan, muuten voi jäädä turhan paljon hajakarvoja. Edelleenkin kaikki hyvin. Sitä paitsi on jotenkin kauhean tyydyttävää katsella niitä irronneita karvoja, joissa kaikissa on juuret tallella. Kaikki lähti oikeasti eikä katkennut.

Tämä voi olla liikaa tietoa, mutta ymmärryksen nimissä: Minä olen saanut aika karvaisen olemuksen ja jos haluaa mennä rannalle, niin on joko käytettävä jotain melkein yhtä peittävää kuin burkha tai siistittävä bikinirajansa. Minä halusin kokea Sydneyn rannat. Normaalisti reisien sisäpinta on niin herkkä, että en edes pystyisi kuvittelemaan minkäänlaista vahausta itse, koska homma sattuu niin paljon että en saa revittyä niitä liinoja tai liuskoja oikein. Lopputulos on aina hukkaan menneet vahaliuskat ja liuskojen poistaminen ihosta öljyllä. Nooo? Minä pääsin kuin pääsinkin rannalle ihan siinä uima-asussa, jonka mukaani otin. Vinkki: bikineistä puhutaan.

Kaikenmaailman karvanpoistot on laseria lukuun ottamatta kokeiltu, mutta mikään ei ole ollut mulle näin helppoa ja kivutonta! Tää on lähellä sokeria, mutta ainakin mun ihollani vieläkin helpompaa ja kivuttomampaa.




Ihan varmuuden vuoksi halusin toisen mielipiteen. Mies tuli käymään täällä Ausseissa lomallaan ja vaikka mistään karhukarvoituksesta nyt ei ehkä puhutakaan, niin yläselkä on sellainen, jota ollaan vahailtu useampaan otteeseen. Tosin aina se sisältää karjumista ja varmaan pelkoa kuolemasta. Ehdotin Nad'sin testausta. Seuraava on suora lainaus: Kyllä se sattu silti, saatana.

Mut hei, mulla on jo toinen purkki menossa!

Vieläkö kiinnostaa kokeilla?