torstai 22. syyskuuta 2016

Mitä tehdä huonolle kynsilakalle?

Olen kynsien lakkaajana tosi nirso. Lakan pitää olla peittävää, mutta ei paksua, sen täytyy kuivua nopeasti ja sen tulee levittyä tasaisesti ilman merkkejä minkäänlaisista rannuista. Kaikki tämän vaatimuslistan ulkopuolelta jää yksinkertaisesti käyttämättä. Suosikkimerkkejä on OPI ja Essie. Kyllä näiltäkin merkeiltä löytyy huteja, mutta pääsääntöisesti lakkaa ostaessaan tietää mitä saa. Olen omalta osaltani todennut, että pidän laatikoissani mieluummin laatua kuin määrää, joten hintakaan ei siinä mielessä kammota ja säilössä ei ole satoja lakkoja kerralla.

Joskus kuitenkin tulee huteja itse valittuna tai saatuna. On lakkoja, jotka saa annettua eteenpäin, mutta on tuotteita, joita ei halua luovuttaa edes pahimmalle vihamiehelleen - jos siis edes tällainen vihamieskään niitä kelpuuttaisi. Ongelmana on, että kynsilakat on ongelmajätettä. Oikeastaan suurin ongelma on se, että ainakin Jyväskylän ainoa ongelmajätepiste on kymmenien kilometrien päässä kotoani ja vaatii autoa. 

Mikäs sitten avuksi? Kuivunut kynsilakka ei ole enää ongelmajätettä! Ihan onnettomimmat lakat valuttelen ulkona paksulle pahvilevylle, annan kuivahtaa ja jätän pullon jämineen auki kuivumaan. Pahvin ja pullon voi kuivuneella lakalla heittää roskiin.

Viimeksi päädyin askartelemaan yhden onnettoman lakan avulla. Ostin Anttilan konkurssimyynnistä kympillä sovitusnuken. Se on jotain, mitä olen halunnut jo pitkään. Nukke ei kuitenkaan ole millään tasolla uusi, joten kankaan alta löytyi jos jonkinlaista koloa ja kraateria. Eipä hätää, onneksi on paakkuntuvia kynsilakkoja! Nappasin laatikostani käyttämättömäksi jääneen huonon lakan ja paklasin kolot nuken pinnasta, päälle vielä uusi kangaspäällinen ja nukke on kuin uusi! (Tosin kuvassa vielä vanhalla päällisellään.)


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vihreä on vastaus


Samalla kun tilasin itselleni kokeiluun Urban Decayn All Nighter -meikkivoiteen, ostin myös Naked skin -värikorjaajan vihreänä.

Make Up For Everin vihreä HD-primer on ollut mulla työkäytössä useita vuosia, se on ihan nerokas tuote. Tosin minulle itselleni se on ollut vähän liian vihreä. Toimii kyllä tehtävässään taittaa punertavuutta, mutta minun kasvojeni punakkuus on yleensä enemmän pinkkiä kuin rehellisen punaista. Siksi se on vaalealla, melkein pinkkipohjaisella ihollani ollut vähän liikaa. Kokeeksi ostin UD:n vastaavan tuotteen. Tosin harmikseni UD:n aine on puikkomuotoinen tuubin tai pumppupullon sijaan. Kuitenkin sisältö on ihan mahtavaa! Sävy on niin sopiva, että se sopii minun iholleni täydellisesti vaikka sellaisenaan, ilman meikkivoidetta.



Vasemmalla Urban Decayn Color Correcting fluid, oikealla Make Up For Everin HD-primer.

UD on vähän sinisempi ja minttuisempi kuin MUFE, jossa on enemmän keltaista ja näyttää minun makuuni vihreämmältä. UD on koostumukseltaan vähän kuivempi ja nihkeämpi, mutta kumpikin levittyy oikein hyvin. Hintaeroa tietysti muodostuu sillä, toisen pakkaus on 5ml ja toisessa on ainetta 30ml. MUFEn hinta on kolmen kympin tienoilla kun taas UD:n viidellä millilitralla on hintaa n. 25 euroa.

Onko muita vihreitä suosikkeja?



keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Meikkivoidetta metsästämässä

Voi ei! Mun suosikkimeikkivoiteeni valmistus on lopetettu. Tietysti. Aina kun löytyy joku superhyvä juttu, niin kohta se vaihtaa koostumusta tai lopetetaan. Make Up For Everin HD-meikkivoide on ollut jotain parasta ikinä. Mun ihoni on hyvin rasvainen, isoilla huokosilla ja talvisin pahimmillaan lisäksi hilseilevä. Tämä meikkivoide on ollut ihan pelastus. Fiilis iholla on tosi kevyt, mutta samalla peittävä ja vaikka kesto on tosi hyvä, tätä ei ole ollut vaikea saada iholta pois. Ihan huipputuote. Sitten toivat markkinoille vielä hienomman UHD-meikkivoiteen ja tämän valmistus loppui. Blogikokemusten perusteella UHD ei ole ehkä se mun juttu, joten en ole uskaltanut vielä satsata.


Toisaalta tässä lähivuosina yleistyneet, tunnultaan tosi kevyet meikkivoiteet on kiinnostavia. Mun ihoni ei ole niille ehkä otollisin, mutta päätin kokeilla BareMineralsin bareskin-meikkivoidetta. Vaikka kesto ei mun rasvaihollani olekaan kovin hyvä, niin tämä on tunnultaan iholla ihan mielettömän mukava. Harmi tosin on se, että vaaleinkin sävy on minulle vain kesäsävy, bare shell 02 on tummahko. Tosin pysyvyydenkin kannalta tämä on ollut pakko puuteroida ja puuterina olen itse asiassa käyttänyt toista BareMineralsin tuotetta, mineraalipohjaa. Tykkäsin suunnattomasti BM:n perusmineraalipohjasta, mutta nykyisin se näyttää ihollani yksinään jotenkin kakkumaiselta. Nämä kaksi on siis hyvät yhdessä, tosin aika työläs.


Muutama viikko sitten ilmestynyt Urban Decayn All Nighter -meikkivoide sai heti ilmestyessään suuria ylistyksiä blogeissa. All Nighter -suihke on yksi mun luottotuotteistani, joten myös meikkivoide sai odottamaan paljon. Sitä paitsi onhan tuo pakkaus superkaunis!

Meiltä kun ei täältä Jyväskylän Sokokselta löydy Urban Decayta ollenkaan ja nettikauppa myy sävyjä vain sävyistä 1.5 ylöspäin, turvauduin FeelUniqueen, josta vielä toistaiseksi saa merkkiä ostettua. Valitsin itse kokemuksen ja miljoonien swatchien jälkeen sävyn 0.5, joka osui ihan nappiin. 1.0 on käsittääkseni samaa tummuutta, mutta keltaisempi. Minun ihonihan on aika neutraali, joten usein keltapohjaiset on ihan liian keltaisia. Vaikka tässä on enemmän pinkki pohja, ei minusta sävy ole yhtäänn liian punainen.


Tässä vielä vertailun vuoksi sävyt MUFEn HD:sta ja UD:n All Nighterista. Vasemmalla on Urban Decayn All Nighter sävyssä 0.5, oikealla on Make Up For Everin HD sävyssä N117. Pahimmillaan tuo N117 tuntuu joskus liian keltaiselta, mutta kumpikin alla olevista sävyistä sulautuu minun ihooni.


UD:sta en uskalla antaa vielä lopullista lausuntoa. Kuulin kuitenkin, että UD hapettuu aika monen iholla ikävästi jopa 2 asteen verran. Minulle hapettumista ei ole käynyt. Toisaalta en ole vielä ihan niin vakuuttunut kuin moni muu bloggaaja, mutta kokemusta ei olekaan kuin muutaman päivän ajalta. Kaikki ajallaan! :)

Mikä on suosikkimeikkivoiteesi?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tunnustan väriä



En ole koskaan ollut mikään erityinen jääkiekko, jalkapallo, pesäpallo ja mitä näitä nyt on -fani. Tai olin noin kymmenvuotiaana kova formulatyttö, mutta sitä ei kai lasketa.

Muutamia vuosia sitten päädyin sellaiseen urheiluporukkaan mukaan, että olen löytänyt omat värini. Vaikka en lajia suoranaisesti itse harrastakaan, olen ollut aika aktiivisesti mukana mm. "propagandaa" tekemällä. Näin alkusyksystä meillä on yleensä vuoden isoimmat bileet eli gaala. Silloin on tietysti suurin tarve näyttää värinsä.

Ihmiset on se, joka tekee seuran tai lajin. Tässä seurassa ainakin porukka on sellaista, että mukaan on helppo tulla ja toisaalta helppo olla. Jos nyt ajatellaan vaikka niitä bileitä, joihin kuuluu aina disko. Tanssiminen on kivaa vaikken yhtään osaakaan muuta kuin fiilistellä, mutta jonnekin ulos tanssimaan lähteminen on aina vähän tylsää, monellakin tavalla. Tässä seurassa tanssilattialla on aina hyvä fiilis ja kenenkään ei tarvitse tutussa seurassa pelätä sitä, että joku tulee lääppimään.


Seuran väreinä on sininen ja valkoinen sekä tunnuksena punainen maltanristi. Maltanrististä nyt voi historiansa puolesta keksiä vaikka minkälaista tulkintaa, mutta tässä seurassa se tulee nimenomaan keskiaikaisesta ritaritunnuksesta ja siihen se jää.

Pukeutuminen täytyy tietysti tehdä gaalaan värien mukaan, mutta pitkästä aikaa jaksoin väsätä myös kynteni kuntoon. Monen vuoden ajan olen meinannut ostaa valkoisen lakan kynsiaskarteluihin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tällä kertaa päätin nyt vain marssia Kicksiin ja pyysin lakkaa, joka peitää ja kuivuu nopeasti. Minulle tarjottiin Viva La Divan mattalakkaa. Ihan kiva lakka, mutta ehkä mattaisuutensa takia vähän vaikeasti levittyvä ja sivellin oli omaan makuun liian lörppö ja liian pieni. Onneksi pienet ongelmakohdat peittyivät sinisinä lakkoja päälle töpöttelemällä. Mielessä oli liukuväri, mutta ihan niin vahvasti en jaksanut panostaa.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Tervetuloa takaisin

Huh, kesä meni blogin kannalta aika hiljaisesti. En ole yleensä koennut tarvetta selitellä pidempiä postausvälejä, mutta nyt tuntuu siltä että haluan kertoa. Mistään maata mullistavasta ei sinällään ole kyse, tein kesän aikana opintoja enemmän kuin mistä saan opintopisteitä, aloittene opinnäytetyötä ja aloitin uuden osa-aikaisen työn. Samalla olen miettinyt suhdettani bloggaamiseen. Energiaa ja ajatusta bloggaamiseen on ollut aika vähän.

Nyt olen palannut! Päätin lopettaa sivublogini Liisa blogimaassa Stoori.fi-portaalissa ja päätin keskittyä vain tähän yhteen. Jatkossa varmasti tulen julkaisemaan Stoorissa alunperin julkaistuja juttuja myös täällä.

Paluuni viiväistyi ainakin viikolla ihan siksi, että minusta tuntui kuinka universumi haluaa minun pitävän jonkinlaista "blogilomaa". Juuri kun päätin osallistua Instagram-meikkihaasteeseen, tuntui ettei mikään luonnistu. Kapuloita rattaisiin iski Urban Decayn Gwen Stefani -paletti. Ensin mustaan luomiväriin oli syntynyt kolo. Yritin siveltimellä siistiä ylimääräisiä puruja ja siinä samassa yksi nappi putoaa kokonaan pois. Meikistäkään ei tullut juuri mitään, kameran kautta katsottuna meikki oli niin laimea, että lähinnä nauratti. Ehkä se haastekin tulee jonain päivänä tehtyä. :D


Mutta täällä ollaan ja tästä jatketaan. Tervetuloa minulle ja tervetuloa takaisin Sinä!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tilaa kenkiin ja pituutta sääriin

Näin viime syksynä Kicksissä vaaleanpunaisen pakkauksen, jonka sisältä löytyi kenkiin laitettavat sisäkorot. Koroilla saisi tavallisista tennareista saman pidentävän efektin kuin korkokengillä. Nauroin ja siirryin eteenpäin. Omistan muuten tennarit, joissa on jo valmiiksi rakennettu näkymätön sisäkorko. En siis tiedä miksi ajatus tuntui niin typerältä. Unohdin kuitenkin koko asian. Kunnes eräänä keväisenä päivänä tein ihan uskomattoman löydön: Sain aidot Minna Parikan Bunny Sneaksit niin superhyvään hintaan, että päätin kokeilla. Jos koko ei osuisi kohdalleen, saisin kyllä myytyä kengät eteenpäin.


Koko voisi olla oikea, mutta minulla on ongelmavarvas, joka hiersi kenkiä käytettäessä. Tässä kohtaa muistin ne sisäkorot. Korotettu kanta tarkoittaa tietysti vähän lisätilaa myös kengän kärjessä. Olin samoihin aikoihin tekemässä Eleveniin tilaukseen, joten nappasin myös Invisible heels -kantakorokkeet ostoskoriini. Samantyyppisiä tuotteita saa edullisestikin, kunhan vain malttaa odottaa pitkiäkin toimitusaikoja. Minä en malttanut, joten maksoin aika korkean 25 euron hinnan. Omani on korkeudeltaan 4 cm, mutta varmaan puolet tuosta olisi ollut ihan riittävä. Jalka kasvaa pituutta samalla kun kenkiin tulee tilaa, loistavaa!


Nahkakengät ei ehkä ole optimaalisimmat näiden kanssa, sillä kuten tunnettua, nahka elää. Mielenkiinnolla jään odottamaan sitä jääkö kengän kantavahvikkeesta huolimatta kengän "varteen" jää kantapään muoto. Tähän mennessä kaikki on kuitenkin toiminut mallikkaasti!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Elämää ilman vanulappuja



Puolisentoista vuotta sitten kerroin kokeilevani kestovanulappuja, jotka tein pienistä roskatilkuista, joista ei rehellisyyden nimissä olisi mitään muuta saanutkaan. Sillä tiellä olen edelleen!

Tein pyöreitä, piparireunaisia leikkurilla ja pyöreitä käsin leikaten ja saumurilla viimeistellen. Kaikenlaisia on vielä käytössä, mutta muutamia, jo pahannäköisiksi värjäytyneitä olen heittänyt poiskin. Parhaiten säilyneet on tietysti niitä saumuroituja, mutta nuo piparireunaisetkin on varsin kestäviä.

Kynsilakat poistan DIY-poistoainepurkkini avulla (varpaiden kynsillä en käytä lakkaa), meikit poistan näillä kestolapuilla, myös kasvovedet sivelen näillä. Ainoastaan kulmakarvojen väriaineen poistan perinteisillä vanulapuilla, koska se väri on tietysti tarkoitettu värjäämään, yritän pitää omat "vanulappuni" valkoisina. En ole mitannut kuinka paljon käytän kasvovettä tämän kanssa, mutta fiilis on se, että saman verran kuin perusvanulappujenkin kanssa.

Kerään kestolappuni pesupussiin ja heitän pussin aina sopivan likapyykkisatsin kanssa koneeseen. Pesussa kestovanulaput rullaantuvat. Kun ekan kerran asettelin lappujani kuivumaan, mies katsoin rullaantuneita lappuja ja epätoivoisena kysyi: "Mitä tamponeja sä oikein peset?!". Ihan niin eko en ole! Rullien avaaminen tietysti vaatii pientä työtä, mutta sekään ei ole pakollista, niin helposti nämä kuivuvat.

Ostin tammikuussa 2015 edellisen Shiseidon vanulappurasian ja se on mulla edelleenkin puolitäytenä!


Noita piparireunaisia mulla olisi vielä parinkymmen lapun satsi käyttämättömänä. Haluaako joku kokeilla?