keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Föönaa kuin ammattilainen

Postauksen Dyson-fööni saatu

Tiedäthän sen fiiliksen kun kampaajalta lähtiessä tukka näyttää ihan älyttömän hyvältä ja pysyy kuosissaan vaikka kaksi päivää. Kun kotona yrität laittaa tukkaa, niin kaikki näyttää väärältä, mikään ei onnistu ja kampaamoreissukin alkaa kaduttaa. Minä olen ainakin kokenut tämän ja näin vanhempana ja viisaampana kampaajana väitän että syy löytyy föönauksesta.

Yleensä kampaaja föönaa ja laittaa tukan viimeisen päälle, haluahaan kumpikin, kampaaja ja sinä itse, että lähdet tyytyväisenä kotiin. Se föönaus ei kuitenkaan ole ihan mitä sattuu hiustenkuivaamista. Se on myös kampauksen tekemistä tai osa sitä. Föönaamalla tukasta saa tikkusuoran, kiharapilven, hervottoman tyvikohotuksen tai jotain ihan muuta. On mulla ollut asiakaskin, joka kävi lähes viikoittain hakemassa itselleen pesun ja föönikampauksen. Kuulemma ne kampaukset pysyivät hyvänä viikon verran (hän ei joutunut pesemään hiuksiaan turhan usein). Monesti nämä kampaukset myös tehtiin niin, että ne kestävät astetta paremmin esimerkiksi nukkumisen aiheuttamaa lässähdystä.
Moni meistä käyttää hiustenkuivaajaa nimenomaan kuivaamiseen, mutta tätähän voisi tehdä kotioloissakin!

Föönauksen alle on hyvä laittaa jokin muotoilutuote, esimerkiksi vaahto tai jokin suihke, joka auttaa hiusta pysymään pehmeänä, mutta myös pitää föönauksen paremmin. Harjoitella voi toki ilman aineitakin.




Föönaus aloitetaan tietysti pyyhekuivasta hiuksesta. Hiuksiin levitetään mahdollinen muotoilutuote ja tehdään esikuivaus. Esikuivaus tarkoittaa sitä, että hiukset kuivataan pisteeseen, jossa ne ovat hieman kosteat, mutta kuitenkin lähes kuivat. Opiskeluaikana meille opetettiin, että hiukset pitää tässä vaiheessa kuivata n. 80% kuivaksi. Mistäs sen sitten tietää? Tämän oppii kyllä kunhan vähän malttaa harjoitella, mutta mitään tieteellistä mittaria en voi antaa.




Kun hiukset ovat "melkein kuivat", muotoilu voidaan aloittaa. Ensimmäisessä kuvassa käytössä on kiharoiden kuivaamiseen tarkoitettu ufo eli diffuusori. Perinteiset suulakkeet päästävät lämpimän ilman suoraan lävitseen, diffuusori levittää ilmaa suuremmalle alueelle ja ilma tulee hiuksiin vähän epäsuoremmin. Ufon ajatuksena on, että kiharat saavat levätä diffuusorin päällä kuivaessaan. Diffuusorin kanssa toimitaan niin, että asetellaan hiusten latvat "lautaselle", ja aletaan pikku hiljaa siirtämään fööniä kohti tyveä. Jos hiukset ovat jääneet aiemmin mainittua kosteammiksi, huomaat sen tässä kohtaa siitä, että hiukset eivät meinaa kuivua. Normaalitilanteessa tässä kohtaa n. 80% kuiva hius muotoutuu hyvin nopeasti kuivaksi.




Diffuusorin kanssa kuivattu luonnollisesti laineikas hius. Lopputuloksesta tulee hyvin luonnollinen ja toisaalta rento.




Harjan kanssa kuivaaminen on sitten taas astetta haastavampi juttu, mutta tiedän naisia, jotka aamuisin föönaavat tukkansa tuuheaksi ja siistiksi kohti päivän menoja. Kaikki onnistuu, kunhan vähän harjoittelee.

Ensiksikin, miksi sitä harjaa tarvitsisi käyttää? Eihän se toki välttämätön ole ja harjojakin on erilaisia.   Varmasti se kaikille muusta kuin föönaamisesta tuttu pyöröharja on mun ehdoton suosikkini. Pyöröharjalla saa niin tyvikohotusta kuin kiharaa tai suoraakin halutessaan. Harjan kanssa voidaan luoda sitä kaikkien toivomaa lisävolyymia ja ajatusta aina vaan tuuheammista hiuksista. Jotenkin näin:


Lähtötilanne on tietysti sama kuin diffuusorinkin kanssa kuivatessa: hiukset on esikuivattu ja niissä on kohotusta "lakkaava" muotoilutuote. Itse tykkään olla tässä kohtaa tarkka, sillä parhaan tuloksen saa vain tarkkuudella.




Nappaan hiukseni isoille klipseille niin, että päälaki ja otsatukka ovat yhtenä osiona, sen jälkeen voidaan tehdä n. 5cm korkeita "viipaleita", jotka taas kiinnitetään klipseillä päälaelle. Kun viimeinen "viipale" eli niska on kiinnittämättä, aloitetaan sen föönaus. Kun ensimmäinen viipale on kuiva ja valmis, avataan seuraavaksi tuleva viipale vapaaksi ja föönataan.  Föönin tulee aina muotoiluvaiheessa kulkea hiusten suuntaisesti, ei vastakarvaan tai sikinsokin. Tätä samaa kaavaa mennään siihen asti kunnes koko tukka on halutussa muodossa ja täysin kuiva. Lopputuloksen voi vielä viimeistellä kevyellä lakalla.

Olen huomannut, että parhaimmillaan muotoonföönaus myös pidentää hiusten pesuväliä, sillä tukka ei kuljekaan ihan päänahkaa pitkin.

Onko (oman tukan) föönaus sun juttu?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Tavallisen ihmisen ekoelämää

Kaikessa on ääripäänsä ja harvoin mikään ääripää on sellainen, jossa "tavallinen" ihminen  kykenisi olemaan. Luin keväällä Bad Feminist -kirjaa ja sen alkusanat jotenkin kolahti. Ei ole pakko olla täydellinen edistääkseen jotain ajatusmaailmaa, olipa se sitten feminismi, ruokailu tai vaikka eko-elämäntapa. Jokaisen vain täytyy hyväksyä epätäydellisyytensä ja tehdä parhaansa. Jos ei voi tehdä ihan kaikkea, voi tehdä ainakin jotain!

Miten visuaalinen, vaatteista ja kosmetiikasta kiinnostunut ihminen voi elää vähän parempaa elämää?
Ajattelin raottaa omaa ajatusmaailmaani ja niitä pieniä tekoja elämässäni.



Vaatteiden kanssa olen tosi tarkka, niiden täytyy olla hyvälaatuisia, käytössäkin nypyttömiä ja värien pitää pysyä pesuista huolimatta. Hankinkin suurimman osan vaatteistani 2nd handina. Toki käytetyn tavaran saa edullisemmin kuin uuden, mutta jos tietää mitä etsii, maailma on pullollaan käyttämättömiä vaatteita ja kenkiä, jotka joku on todennut itselleen hutiostoiksi. Toki käyttämättömästä joutuu maksamaan enemmän kuin käytetystä, mutta monesti hinta on silti reilusti pienempi kuin uutena. Toisaalta kirppariharrastaja ja löytöjä bongaileva tarjoushaukkakin voi tehdä hutiostoja. Olennaista on kuitenkin tunnistaa oma tyylinsä ja jättää ne tyyliin sopimattomat tosiedullisetkin löydöt jo kauppaan tai sinne kirpparipöydälle.

Minulle on myös hyvin tärkeää, että tuotteet kestävät myös vaatetuksen ulkopuolella. Sisustamisessa olen tarkka, mutta en mikään harrastaja. Haluan lähtökohtaisesti hankkia tarvitsemani tuotteet vain kerran. Olen oikeastaan häiritsevänkin ylpeä valurautapannustani, jonka vanhempani ovat kymmeniä vuosia sitten saanet häälahjaksi. Samalla katson iloisesti uutta kirjahyllyäni, jolla on ikää vähintään parisenkymmentä vuotta, sitä on kasailtu, purettu ja käytetty. Nyt se sai osakseen vanhojen pinttymien hionnan ja maalikerroksen. Hylly kestää vielä vaikka seuraavat parisenkymmäntä vuotta.




Mutta mitäs sitten kun otetaan monen mielestä maailman turhin asia tarkasteluun: kosmetiikka.
En missään nimessä halua olla siinä leirissä, joka sanoo että kosmetiikka on turhaa. Sillä on paikkansa ja jokaisella harrastuksensa. Kuitenkin jos vertaa ulkotakkia ja vaikkapa ripsiväriä, toinen voi perustella Suomen talvessa tarpeensa, toinen ei. Kosmetiikkaharrastajana haluan kuitenkin tehdä sen mitä voin.

Muutama vuosi sitten tuskailin aiheuttamaani roskamäärää ja tajusin, että vaihtoehtojakin on.
Surautin itselleni hyvän kasan kestovanulappuja. Vanulaput ompelin leikkuujätteistä (siis puhtaista, muuhun liian pienistä kangaspalasista) ja osan saumasin reunoista. Samat laput on edelleen käytössä ja hyväkuntoisia. Toki laput ovat ensimmäisissä pesuissa kutistuneet, mutta toimivat hyvin. Kestovanulappuja voisi tehdä hyvin vaikka vanhasta t-paidasta. Tällöin sille muuten ehkä tekstiilijätteelle tulisi ainakin jotain uutta elämää.

Kestovanulappujen kanssa nousee tietysti kysymys, että mites kynsilakan. Moni käyttää vanulappuja vain kynsilakanpoiston yhteydessä. Voisin kuvitella, että kestovanulappu menettää merkityksensä nimenomaan lakkojen kanssa, mutta onneksi on vaihtoehtoja! En muista milloin olisin viimeksi tarvinnut vanulappuja kynsilakkojen kanssa sen jälkeen kun askartelin itselleni kynsilakanpoistopurkin. Sienen olen toki välillä vaihtanut, mutta hyvin moneen kertaan yhdestä sienestäkin on. Kun poistoaine on kulunut loppuun, olen yleensä vain täyttää purkin uudelleen.




Olennaista on tietysti kosmetiikassakin se vähemmän on enemmän -ajattelu, mutta silloin kun niitä tuotepakkauksia tulee, minulle on tärkeää päästä niistä eroon kierrättämällä. Jotkin pakkaukset käytän itse uudelleen. Huomioin kynsilakkojen ongelmajäteaspektin hyvin tarkasti. Painepullot tyhjennän ja vien metallinkeräykseen. Lasipakkauksista kierrätän lasinkeräyksessä ne pakkaukset, joita voi, muille yritän keksiä uutta käyttöä. Tykkään kosmetiikassa lasipakkauksista, mutta ne on monesti tehty lasista, jonka sulamispiste on peruslasia korkeampi, joten niitä ei tavalliseen tapaan voikaan kierrättää. Tällä hetkellä kipuilen sen kanssa, että en kerää kaikkia muoviroskia ja vie niitä muovinkeräykseen. Meillä tämä puoli on nimittäin aika hankalasti hoidettavissa pitkähkön keräyspiste-koti-välimatkan takia. Ehkä jonain päivänä.

Toisaalta bloggaajana haluan ajatella, että joku saattaa tehdä parempia ostopäätöksiä ja ostaa vähemmän niitä huteja sen takia, mitä olen kirjoittanut. Minä ainakin punnitsen ostopäätöksiäni monesti sen perusteella mitä muut ovat tuotteista sanoneet. Usein olen toki ostanut tuotteen jonkun blogin suosituksesta, mutta ehkä jopa useammin olen reilusti säästynyt itselleni sopimattomalta tuotteelta koska olen arvioita lukiessani perääntynyt.

Millaisia pieniä juttuja sinä teet?

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kuorinta hiuksille ja kiiltävä tukka ilman silikonia


Postauksen tuotteet saatu

Redkenillä oli muutamia vuosia sitten yksi mun suosikkituotteistani: silikoniton hiusöljy. Silikonilla on hiusöljyissä ja -tuotteissa paikkansa, mutta pelkästään öljyistä koostuva tuote sai hiukset tuntumaan erityisen pehmeiltä. Tuote kulki diamond oil -tuoteperheen alla. Olin siis innoissani kun sain testattavakseni diamond oil glow dry -tuotteita.

Mun hiuksissani on yksi aika suurikin ongelma. Hiukset ovat latvoistaan käsitellyt, karheat ja kiillottomat, mutta hiuspohja rasvoittuu todella nopeasti ja tukka on hyväkuntoinen, jopa lasimainen. Niillä silikonisilla hoitoaineilla on paikkansa myös minun kylpyhuoneessani, mutta jos joka pesulla läträän silottavimmilla hoitoaineillani, niin näytän puhtaallakin tukalla siltä kuin hiuksia ei olisi pessyt sitä viikkoon. "Hoitavat" shampoot eivät myöskään auta aiheessa, kun valmiiksi kiiltävästä tyvestä tulee entistä kiiltävämpi ja raskaampi - lopputulos ei ole kovin puhtaan oloinen. Glow dry -shampoo siis toimii aika mainiosti perusshampoona. Suunnilleen joka toisella pesukerralla olen vuorotellut Redkenin All Softin ja Glow Dryn kanssa. Tämä estää pahinta lähmätukkafiilistä, mutta latvat pysyvät pehmeinä ja hoidettuina.

Tuoksusta minulle tulee mieleen vuosien takainen suosikkituoksu: Yves Rocher Ming Shu.

Hyvää peruskauraa siis, mutta mulla on jotain parempaa esiteltävää:




Siis mitä? Kuorinta, joka kiillottaa hiuksia? Kuorinta hiuksille? Mitä ihmettä!? Oli mun ajatukset kun sain tuotteen käsiini. Olihan se kokeiltava!

Ensimmäisen kerran itse asiassa kokeilin tuotetta kokonaan ilman hoitoainetta, jotta saisin käsityksen tuotteen hyödyllisyydestä. Olin ällistynyt. Kun kuontaloni on veden kanssa kosketuksissa, siitä tulee yksi iso rastapallo. Levitin kuorinnan ohjeen mukaisesti pesemättömään, mutta kosteaan tukkaan, hieroin hennosti latvoihin ja rastapallo oli ihan oikeasti hyvässä kuosissa! Sormilla haromalla takkupallo aukesi ja pyyhekuivauksen jälkeen harja aukaisi kaikki solmut. Tukka oli kyllä kuivaessaan aikamoisen kuiva, mutta jos pelkästään kuorintaan tarkoitettu tuote teki tällaista jälkeä, olin löytänyt jotain aika hienoa.

Edelleenkään en ole ihan ymmärtänyt miksi tuote on kehitetty ja miten se toimii, mutta kyllä se toimii. Parhaan lopputuloksen tietysti saa kun käyttää ohjeiden mukaan kaikkia kolmea tuotetta yhdessä. Vaalennetulla tukalla en missään nimessä ottaisi sarjaa ainoiksi hoitotuotteiksi, mutta yhdistettynä edellä mainittuun tapaan nämä on kyllä pelastaneet minun tyveni, joka muuten näyttäisi puhtaanakin likaiselta.

Oletko aiemmin kuullut hiuskuorinnasta?

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Tavaroiden vähentämisen autuus

Olen aiemminkin maininnut siitä, kuinka on ollut suorastaan hypnoottista katsoa declutter-videoita. Siis videoita, joissa ihmiset tyhjentävät kaappinsa kaikesta itselleen turhasta esim. ylimääräisestä kosmetiikasta tai vaatteista joita ei koe enää omakseen. Nyt olen päässyt asteen eteenpäin.

Kaikki kai lähti siitä kun piti pakata elämänsä matkalaukkuun ja muuttaa moneksi kuukaudeksi muualle. Siis minähän vihaan pakkaamista, mutta jotenkin onnistuin saamaan kaiken tarpeelliseksi ajattelemani mukaan. Muutaman mekon otin matkaan, jotka voin laskea täysin ylimääräisiksi = en käyttänyt niitä kertaakaan. Toki koin pientä ongelmaa toiseen suuntaan. En ollut pakannut talvitamineita, koska oletin että pärjään +20 asteessa kyllä niillä samoilla vaatteilla, millä pärjään Suomessakin syksyllä. Siitä ehkä toisen kerran. Muuten kuitenkin pakkasin tosi hyvin!

Paikan päällä en kokenut tarvitsevani (niitä talvivaatteita lukuun ottamatta) varsinaisesti mitään. Varsinainen capsule wardrobe! Tiesin kuitenkin jo lähtiessäni että saatan palatessani tarvita toisen matkalaukun jotta saan kaiken paikan päältä hankkimani kuljetettua Suomeen. Tiesin että haluan joitain paikallisia juttuja. Tuli muutama mutka matkaan. Jostain syystä kuvittelin, että jos ostan liput Finnairilta, niin saan ylimääräisen laukun heidän hinnastonsa mukaisesti. Ei, niin ei käynyt. Vaikka lippu oli Finnairin nimissä, matkan alkupätkän liikennöi Qantas ja hintaa tavaroille olisi tullut 280 dollaria jokaiselta alkavalta viideltä kilolta. Oli vähän mietittävä mikä on noin ison rahan arvoista.




Voi sitä tuskaa kun piti takaisin tullessa pakata elämänsä melkein puolen vuoden ajalta noin 30 kiloon ja mikä on sen arvoista, että haluaa mukanaan viedä. Jouduin lahjoittamaan ihan uskomattoman kasan tavaraa. Siitä se kai ihan oikeasti lähti. Mutta pahempaa oli luvassa. Kotona odotti muuttokuorma ja uuden kämpän hankinta. Kun kaikki kahden ihmisen tavarat on konmarimaisesti keskellä lattiaa - tai paremminkin täyttämässä koko vanhempiesi alakerran ja vähän enemmän, tulee tuska. Siitä se todellakin lähti. Teki mieli vain polttaa kaikki mitä omistaa.

Näiden kokemusten innoittamana olen myynyt aika paljon tavaraa, josta en koskaan olisi uskonut voivani luopua. Olen myynyt aarteitani ja tuntenut hyvää oloa siitä kuinka ne ovat palvelleet minua ja saavat nyt uuden kodin. Toisaalta olen saanut myytyä tavaraa, jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Miten olisi esimerkiksi äärimmäisen kauniit city-kumpparit, joiden ajatteleminenkin saa unohtamaan niiden käytön. Siitäkös se paha mieli sitten iskeekin, noistakin maksoin sen ja sen verran enkä edes käytä niitä. Miksi ne olivat niin kamalat? Kumpparit olivat tosi kapealinjaiset, niissä oli aitoja nahkayksityiskohtia ja ne näyttivät lähestulkoon nahkasaappailta. Sellaiset joista unelmoi ja kuvittelee käyttävänsä niitä nyt ja aina. Ihan täydelliset siis, tavallaan ainakin. Kapeus joka niistä teki erityisen tyylikkäät kuitenkin aiheutti sen, että kenkiin muodostui aika mainio alipaine. Kenkien pois ottaminen oli siis vähintäänkin vaikeaa, jopa aika tuskallista. Ei olleet mitkään Hait, jotka vaan sujautetaan jalkaan ja pois. Nyt ne on poissa silmistä ja mielestä!

Kai se on sama kuin painonhallinnassa tai tupakoinnin lopettamisessa: kaikki pitää itse hoksata että voi edes miettiä muutosta. En tiedä tulenko koskaan omistamaan vain 30 vaatekappaletta tai olla keräämättä "ihan kiva" -juttuja, mutta haluan että seuraava muutto ei ole ahdistavaa ainakaan tavaramäärän takia.

Kiinnostaako decluttering?

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Parempi vaalennus kotona



Mun ehdoton ohje kampaajana on, että jos haluat tukkasi vaaleammaksi, mene kampaajalle. Piste.

Mun seuraava poikkeusohjeeni kumpuaa siitä, että olen ihminen. Tällä hetkellä olen vastavalmistunut ja teen vain keikkatyötä. Säännölliset tulot menee vuokraan ja peruslaskuihin, kaikki ylimääräinen stipendeistä pieniin palkkioihin sulaa kyllä isompiin laskuihin. Haluaisin kovasti käydä kampaajalla ja uskon että sekin päivä tulee lähiaikoina. Sitä ennen se 15cm tyvikasvu ja kuivat latvat on vaan hoidettava budjettikeinoin.

Lähdetään vielä siitä, että vaalenna hiuksiasi itse vasta sillä hetkellä kun se on ihan aidosti täysin viimeinen mahdollisuus. Se että "ei viitsis" maksaa kampaajalle yli sataa euroa väristä ei riitä. Jos et ole valmis kestämään vaalennuksesta koituvia mahdollisia lisätöitä, älä edes mieti itse vaalentamista. Ei olis kerta eikä edes kolme kun joku on sitä mieltä, että kampaajalla vaalentaminen on kallista, mutta palaa pää karrella ja tukka pilalla kampaajan luokse. Pahimmillaan vaihtoehtona saattaa olla alkuperäistäkin kalliimpi kampaajakäynti, hiusten leikkaaminen, pitkä uuden tukan kasvattaminen tai superkalliit pidennykset.

Olenko nyt pelotellut tarpeeksi? Ai en? No jatketaan eteenpäin.

Näkisin kotivaalennuksessa kolme isoa ongelmaa:

1) Toisen ihmisen tukan värjääminen on paljon helpompaa kuin oman. Tämä johtunee siitä, että kädet, silmät ja tukka ovat väliaikaisesti ihan väärissä paikoissa. Jos haluaa vaalennuksesta esimerkiksi tasaisen ja myös takaraivolle sekä niskaan ulottuvan, niin olisi hyvä nähdä kaikki mitä tekee. Tässä auttaa tietysti jos saa lisäkäsiä ymmärtävältä apurilta. Ja ei, peili ei yleensä riitä ellet ole tosi näppärä tekemään asioita täysin peilikuvana. Minä en ainakaan ole.

2) Vaalentaja ei tiedä väreistä tai vaalennuksesta yhtään mitään.

Kuinka ongelmasta selvitään? Käy kampaajalla tai selvitä mistä on kyse.
Ihan perusjuttuja värjäyksestä voi lukaista esimerkiksi Saara Sarvaksen vanhasta postauksesta. Kannattaa myös lainata kirjastosta jokin värejä käsittelevä hiusalan oppikirja. Perusteoriaa löytyy ainakin kirjasta nimeltään Väriä ja kiharaa.

3) Jos olet aidosti valmis oppimaan ja olet imenyt värjäyksen teorian mieleesi, seuraavaksi ongelmaksi muodostuu kaupan värit. Suurin ongelmahan näissä väreissä (tässä postauksessa väri=vaalennus) on että purkit yrittävät tarjota jotain jokaiselle. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Vaalennusaineen kanssa tuleva hapete on yleensä niin tuju, että tummempaakin tummemmaksi hiuksensa värjänneet saisivat kutrinsa vaalenemaan. Tämä tarkoittaa mahdollisimman tujua hapetetta eikä sen paketin kyljessä pääsääntöisesti lue hapetteen voimakkuutta.




Kysyt nyt siellä, että mikä se ongelma tässä on, eikö tujummalla hapetteella saa vaaleamman tuloksen? Ei. Ongelma on siinä, että mitä kärsineempi ja käsitellympi hius on, sitä rikkoutuneempi sen rakenne on. Vaikka olisit kuinka löytänyt tuotteen, joka sanoo että korjaa kolmen vuoden aikana hiukselle tapahtuneet vauriot ja tekee muutenkin taikojaan, se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Otetaan vanha kunnon kananmunaesimerkki. Hiukset on tässä esimerkissä kananmuna ja kuuma vesi on kaikenlaiset värjäykset ja muut vaurioittavat käsittelyt. Jos laitat kananmunan kiehuvaan veteen ja otat sen pois kolmen minuutin kuluttua, rakenne on muuttunut täysin. Et voi enää korjata kananmunaa juoksevaksi. Mitä enemmän munaa keität, sen kiinteämpi kananmuna on, mikään ei sitä muuta takaisin. Sama hiuksissa, tosin lopputulos on se, että kiinteytymisen sijaan hiuksesta tulee vaaleampi ja hauraampi.

Palataan asiaan. Jos siihen keitettyyn kananmunaan eli käsiteltyyn hiukseen laitat vaalennusaineen, sanotaan vaikka 12% hapetteella, tukka kyllä vaalenee. Voi kyllä olla että suihkussa hiukset jäävät käteen tai ainakin muuttuvat venyväksi purkaksi, joka kuivana katkeilee. Samaan katastrofin ainekset sisältävään lopputulokseen toki pääsee laimeammallakin hapetteella, mutta se vaatii lähtökohtaisesti vähän enemmän yritystä. Toinen on se, että mitä vahvempaa hapetetta käytät, sitä todennäköisemmin saat päänahkasi kutiamaan, kirvelemään ja pahimmillaan palamaan vesikelloille. Ainakin meillä opiskeluaikana puhuttiin siitä, että yli 3% hapetetta ei edes saisi laittaa päänahkaan, koska se voi aiheuttaa edellä mainittuja, aika vakaviakin, ongelmia. Monesti kampaamoasiakkaat sanovatkin vaalennusaine päässään, että eihän tämä kirvele yhtään. Kun sen ei kuulu kirvellä ja polttaa. Yleensä kaupan vaalennuspaketeissa hapetteen vahvuus on jotain välillä 9-12%. Että ihmekös jos nahka ei iloitse.

Mikä avuksi? Tietysti kaupan väripaketin hapetetta voi laimentaa värin sekoitusvaiheessa ihan vain vedellä. Tämä kuitenkin tuottaa vähän ongelmia, koska me ei edelleenkään tiedetä alkuperäistä vahvuutta. Toisaalta tämä vaatii pientä matemaattista näpertämistä ja kaiken kukkuraksi liian iso vesimäärä hapetteessa voi tehdä värimassasta ihan liian löysää, jolloin se lähtee valumaan. Tykkäsin kovasti kun Biozell aikanaan myi pieniä hapetepulloja ja vaalennusjauhetta erillisissä pakkauksissa. Vaan nuo ruokakaupan aarteet on vähin äänin lähteneet kauppojen hyllyiltä.




Mitäpä sitten? Ainakin jokainen minun käyttämäni väri on hapetteena käyttänyt vetyperoksidia (muitakin varmaan on, tarkasta). Se on sellaisenaan apteekeista saatava aine, joka maksaa muutaman euron pikkupurkilta. Toki et saa sataprosenttisesti samaa tuotetta kuin värinvalmistajan hapete, jotka yleensä sisältävät hajusteita, mahdollisia apuaineita ja jotain jolla litkusta saadaan paksumpaa.

Itse toimin niin, että merkkaan alkuperäisen hapetepullon kylkeen kuinka paljon hapetetta alunperin oli, tyhjennän pullon ja korvaan aineen apteekin 3% vetyperoksidilla. Lopun voi hoitaa ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa (koti)värjäyksen. Samaa ainetta voi muuten käyttää esimerkiksi kulmien värjäykseen tarkoitettujen väriaineiden kanssa.

Kun kaikki kolme kohtaa on kunnossa, voit vielä perääntyä. Jos kuitenkin haluat lähteä kokeilemaan, tee se omalla vastuullasi. Hiuksensa voi pilata vaikka kuinka tietäisi missä mennään ja aina voi tulla yllätyksiä. Kuitenkaan itse en ilman apteekin vetyperoksidia tai reipasta laimentamista edes lähtisi yrittämään. Se johtaisi vaan itkuun ja heinäkasaan.

Lähdetkö vielä kokeilemaan vaalentamista uusin vinkein vai sainko käännytettyä?

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Suuri aussikosmetiikan katsaus

Kun lähdin Australiaan, kyselin teiltä onko jotain mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Yksi iso toive oli kirjoittaa sikäläisestä kosmetiikasta. Olin tietysti heti mukana, mutta miksi sitä postausta ei ole vieläkään näkynyt? Koska niitä kiinnostavia tuotteita ja merkkejä on niin paljon!

Aussikulttuuria dominoi tietty rentous ja no worries -asenne. Tämä on läsnä myös pukeutumisessa, mutta ihan selkeästi kosmetiikan käytössäkin. Australiassa on ihan tuhottoman paljon erilaisia luonnonmukaisia, luonnollisia ja "luonnollisia" merkkejä tai ainakin firmoja, jotka markkinoinnissaan hyödyntävät lumenemaista yhteyttä luontoon. Sitten on niitä merkkejä, joita ei ikinä tajuaisi lähteneeksi Australiasta.

Osa merkeistä on hankkinut itselleen kaikki mahdolliset sertifikaatit, yksi niistä on Inika, johon itse tutustuin alkujaan LookFantasticin joulukalenterin kautta. Luomu, vegaaninen ja cruelty free. Sitten on tietysti niitä merkkejä, jotka luottavat enemmän luonnonmukaiseen fiilikseen. Jokaiselle jotakin, mutta luonnollisuus eri muodoissaan on se juttu.




Natiosta mulle tuli mieleen, että tää on muuten Australian Lumene.  Lumenella ja Natiolla on samaa filosofiaa luonnosta lähtöisin olevia ainesosia ja luonnollista kauneutta myöten. Tietyssä mielessä hyvin perustuotteita, niitä joita on helppo lähestyä, mutta tuote on kohtuuhintainen ja tekee minkä pitää. Kuitenkin tavallaan vähän tylsä.

Jos Natiosta tuli lumenefiilis, niin totta puhuen se tuli aika monesta muustakin. Tosin Australiassa firmat korostavat erityisesti olevansa cruelty free, kuten Nude by Nature tekee. Filosofialtaan lumenea, fiilikseltään BareMineralsia, mutta kuitenkin vähän enemmän.




Sitten on tietysti niitä vanhoja tuttuja, jotka ihan aidosti tuntuvat jopa piilottelevan alkuperäänsä. Fudge on australialainen tai ainakin sieltä lähtöisin, vanha juttu, mutta tuo tieto on ihan uskomattoman vaikea kaivaa!

Puhumattakaan Beccasta. Yritin paikan päällä ollessani kysellä mitä paikallista kosmetiikkaa kannattaisi kokeilla, mutta ei mulle oikeastaan osattu sanoa. Ehkä kysyin vaan vääriltä ihmisiltä. Onneksi on Google. Erilaiset naistenlehdet on tehneet pitkiä listauksia australialaisista pakko-kokeilla -tuotteista. Kaikissa niissä mainittiin tietyt merkit ja mukana oli aina Becca. Ihmettelin hirveästi että miten niin, tosi jenkkimerkkihän se on ja tuotteita oli Aussilasta ihan uskomattoman vaikea saada.

Eipä mitään, tylsinä iltoina googlailin lisää ja lopulta löysin, että Becca on perthiläisen meikkaajan Rebecca Morrice Williamsin perustama yritys. Näyttää siltä että markkinointi on - ihan loogisestikin - suunnattu jenkkeihin. Mutta voi pojat kun se tausta on häivytetty!




Alpha-H, jolta löytyy yksi mun ehdottomista suosikkituotteista, Liquid gold. Merkki on ihan kohtuullisen hyvin edustettuna ja mainostettuna myös eurooppalaisissa nettikaupoissa ja australialaisuus on ollut tiedossa. On kuitenkin ollut mielenkiintoista seurata kuinka meillä vähän vähemmän tunnettu merkki onkin kotimaassaan (ylläri!) niin iso juttu, että firma ostaa mainossivuja Voguesta. On aidosti mielenkiintoista katsoa näitä juttuja ihan erilaisesta näkökulmasta.

Alpha-H Liquid gold hinta n. 40 eur, pakkaus 100ml.

Melkein jokainen suomalainen nainen on katsonut sen verran ostos-tv:tä nuorena, että Nad's jos mikä on australialainen. Viimein pääsin myös testaamaan tuota kuuluisaa geeliä. Raahasin sitä kotiin useamman purkin edellisen kerran käydessäni. Ihan aidosti tykkään tuotteesta. Ei satu kunhan kaikki tekee ohjeen mukaan eikä yritä riuhtoa karvoja irti liian kosteassa tai kuumassa. Jännä kyllä, Nad's ei kotimaassaan ollut mitenkään uskomattomassa huudossa. Merkkiä löytyi kyllä, mutta tuo alkuperäinen geeli oli toisinaan kiven alla. Ehkä tämä on vain yleinen trendi, jonka mukaan ihmiset mieluummin käyttävät kylmävahaliuskoja tai perinteistä vahaa. Testasin muuten Nad'sin kylmävahaliuskatkin, ei vakuuttaneet. Ehkä en vain ole vahaliuskojen ystävä.

Nad's geelin hinta n. 15 aud, n. 10 eur, pakkaus 170g.

Jurliquen mainitsinkin aiemmin siitä että luulin merkkiä ranskalaiseksi. Ei, sieltä se luonnollinen ajatusmaailma tulee taas Australiasta. Tähänkin merkkiin muuten olen tutustunut nimenomaan LookFantasticin kautta! Jotain tuotteita olen saanut joko yllätysboksista tai joulukalenterista. Tykkään suunnattomasti ruusuntuoksuisesta kasvosuihkeesta. Varsinkin talvella Suomen kuiva ilma ja ilmastointilaitteet saa ihon jopa hilseilemään. Jurliquen ruususuihke auttaa ihan oikeasti. Muutama suihkaisu, niin flunssanaama tai kuivuudesta hilseilevä talvi-iho tuntuu ja näyttää hyvältä.

Rosewater balancing mist 49 aud, noin 35 eur, pakkaus 100ml.




MOR ei edusta sitä luonnollista meikkituotetta, mutta on tosi vahvasti esillä monessa paikassa. Ajatuksena on enemmänkin ylellinen hemmottelu kuin mikään muu. Mukana on kynttilöitä, kosteusvoiteita, huonetuoksuja ja kosmetiikkapusseja. MORin taustalla on enemmänkin kokonaisvaltainen luksus kuin pelkkä kosmetiikka. Tähän ajatukseen kuuluvasti pakkaukset on todella viimeisen päälle suunniteltuja. Kokeilemani käsivoide oli perushyvä käsivoide, mutta pakkaus on oikeasti aika kaunis.

MOR-käsivoide n. 30 aud, noin 22 eur, pakkaus 100ml.




Jos kaikissa aussikosmetiikkalistauksissa oli Becca, niissä oli ehdottomasti myös Jojoba Companyn jojoba-öljy. Jojoban pitäisi käydä suunnilleen kaikkeen muuhun paitsi syötäväksi. Itse en ehkä löytänyt tämän öljyn hienoutta, mutta tykkään ehdottomasti monikäyttöisyysajatuksesta ja toisaalta siitä, että öljy on enemmän tai vähemmän paikallista. Kun sanon enemmän tai vähemmän paikallista viittaan tietysti siihen, että Australian mannerhan on suunnilleen Euroopan kokoinen alue. Ei meillä ainakaan toistaiseksi Suomessa kukaan kehu vaikkapa portugalilaista tuotetta lähituotteeksi.

Öljyn hinta 20 aud, noin 14 euroa, pakkaus 30ml.




Sydneyssa kotiaan pitävä Brite ihastutti värikkäillä pakkauksillaan ja mielenkiintoisilla tuotteillaan. Tässä on toinen firma, jonka tuotteita pakkasin matkalaukkuuni toisella käynnilläni. Erityisesti pastellivioletin hiusvärin ylläpitoon tarkoitettu shampoo kolahti muhun ihan täydellisenä hopeashampoona. Tuotteet on tehty Australian sijaan Kiinassa. On kuitenkin hankkinut itselleen jokaisen mahdollisen sertifikaatin luonnonmukaisuudesta, eläinkokeettomuudesta ja vegaaniudesta. Ulkomuodoltaan purkit tuovat mieleen brittiläisen Bleach Londonin.

Shampoon hinta 16 aud, noin 12 euroa, pakkaus 300ml.




Ulkomuotonsa ja filosofiansa takia yksi mielenkiintoisimmista merkeistä on turkoosi Kora organics. Yksinkertaisen kauniissa pakkauksissa on jopa skandinaavinen fiilis. Hinnaltaan Kora on kuitenkin mun makuuni aika korkea, joten perussaippuaa ja kosteusvoidetta lukuun ottamatta mulla ei merkistä ole omakohtaista sanottavaa. No okei, tykkäsin suunnattomasti kuinka nopeasti tuo kosteusvoide imeytyi eikä jättänyt lähmää tai tahmafiilistä iholle. Tuoksutkin on aika hennot siihen nähden, että organics-liitteellä varustetut tuotteet voivat olla aika vahvoja.

Kosteusvoiteen hinta 50 aud, noin 36 euroa ja pakkaus on 175ml. Palasaippuan hinta 22 aud eli noin 16 euroa.

Jos olet yhtään innostunut pin-up -kulttuurista tai vaikka Benefitin retrohengestä, niin kannattaa vilkaista myös Glamourflage! Paljon olisi tietysti enemmänkin maantieteellisesti isossa maassa kokeiltavaa ja nähtävää myös kosmetiikan saralta.

Oliko vanhoja tuttuja vai uusia ajatuksia?

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Joulukalenterihulluus

En ole mikään suunnaton jouluihminen siinä mielessä että jouluna tarvitsisi ripustella tonttuja ja joulukuvia seinille. Mutta on yksi asia, joka on ollut mulle tärkeä: joulukalenteri. Pienenä mulla saattoi olla useampi kuvakalenteri ja ainakin yksi suklaakalenteri. Suklaakalentereissa tärkeintä oli se, että sai valittua ulkokuoreltaan maailman hienoimman tai sen, jossa suklaa oli oikeasti hyvää.

Myöhemminkin suklaakalentereita on ollut, mutta se on ollut enemmänkin hyvää suklaata kuin minkäänlaista joulunodotusta. Tuli vuosien tauko. 2013 löysin jotain superhienoa, jolla joulukalenterit tuli takaisin mun elämääni. Benefit oli julkaissut kosmetiikkajoulukalenterin omista tuotteistaan JA toimitti sitä Suomeenkin!




Tykkäsin kalenterista, mutta vähän tietysti harmitti kun mukana oli aika paljon myös krääsää: halpoja koruja ja lapsille suunnattuja hiustarpeita. Tästä syystä jätin seuraavana vuonna ostamatta. Nykyisin Benefitin kalentereissa on vain 12 luukkua 12 days of Christmas -ajatuksella, mutta sisältökin on sitten vain kosmetiikkaa.

2014 olin ensimmäistä kertaa itse mukana kosmetiikkabloggaajien järkkäämässä kalenterissa. 2015 ar voin lukijalleni oman versioni kosmetiikkajoulukalenterista, mutta olin myös ostanut LookFantasticin kalenterin.




Postikuluineen 79 euron kalenteri kyllä vähän kirpaisi, mutta tykkäsin boksista ihan suunnattomasti. Olen löytänyt kalenterin kautta monta suosikkituotetta ja oli hauska arvuutella mikähän ripsiväri sieltä ripsivärinmuotoisesta luukusta paljastuu. Tuotteita oli todella laajasti suihkugeeleistä meikituotteisiin ja merkkejä oli niin tuttuja kuin vähän tuntemattomampiakin.

Viime vuonna jätin kalenterin hankkimatta, koska tiesin että en olisi niitä tuotteita keväällä kotona kuluttamassa ja halusin säästää rahaa. Kuulemma samoja tuotteitakin tämän vuoden 2015 kalenterin kanssa oli ihmeellisen paljon. Toisaalta jätin toiveeni Amerikan matkaaani, ehkä rapakon toiselta puolelta löytyisi joku superhieno, joka olisi pakko saada. Kuitenkaan esim. Sephorassa myyjät eivät olleet kuulleetkaan ajatuksesta!

Näin välivuoden jälkeen se oli taas pakko saada. Ennakkotilasin itselleni tuon järkälemäisen kalenterin. Hinta oli noussut mun oman kipurajani yläpäähän. Sata euroa tuotteista joita ei tiedä alkaa olla jo aika iso juttu. LookFantastic sanoo että kalenteri sisältää yli 300 punnan arvosta kosmetiikkaa (noin 360 euroa). Oikeastaan mulle on ihan sama vaikka kalenteri lupaisi 500 euron arvosta tavaraa 100 eurolla, silti ollaan niillä rajoilla mitä haluan sokkona tuotteistani maksaa. Sadalla eurolla ja yli voi kuitenkin ihan aidosti ostaa jo muutamankin kalliimman tuotteen, joita on itse miettinyt ja haaveillut.





Kalentereitahan on ihan hirvittävän paljon nykyisin. Voi valita omansa ihan muutamalla kympillä tai usealla satasella. Monessa kalenterin sisältö kerrotaan jo valmiiksi. Tämä on ostajan kannalta toisaalta ihan kivakin juttu, voi etukäteen miettiä onko valmis maksamaan pyydettyä hintaa. Esimerkiksi Asoksen kalenteri on oikeastaan aika houkutteleva sisällöltään. Mukana on useampiakin omia suosikkejani, mutta toisaalta mukana on myös tuotteita joista en ole niin välittänyt ja osa ei vaikuta turhan kiinnostavalta muutenkaan. Esimerkiksi se Carmex ei ole yhtään sen kiinnostavampi minulle joulukalenterissa kuin kaupan hyllylläkään.




Hintaa on 55 puntaa, vaikka punnan kurssi onkin tullut reippaasti alaspäin, puhutaan silti lähes 70 eurosta. Totesin että sillä hinnalla voin ostaa niitä suosikkituotteitani täysikokoisina ja jättää turhat carmexit ja mustat kajalit jollekin muulle.

Paljon mielenkiintoisempi kalenteri ja hyvä oivallus Asokselta on heidän grooming-kalenterinsa. Miehille tarkoitettu kalenteri taitaa olla kosmetiikkasarjassa aika uusi tulokas. Moni voi pitää ajatusta ihan pöhkönä, mutta niin kauan kuin parrat on in, niin ihmiset on oikeasti aika kiinnostuneita niiden hoitamisesta ja laittamisesta. Toki mukana on myös perustuotteita kuten käsirasvaa ja shampoota, mutta kukapa niitä ei toisinaan tarvitsisi?




Mua itseäni jäi kyllä vielä houkuttamaan Ritualsin kalenterit. Hollantilainen Rituals tarjoaa kaksi hieman erilaista kalenteria täynnä minituotteita. Peruskalenterilla on hintaa 60 euroa ja deluxe-kalenterin hinta on 80 euroa. Deluxe on ulkomuodoltaan paljon hienompi 3D-joulukuusi pienillä lahjapaketeilla, mutta itse koin että sisällöltään peruskalenteri olisi minulle kiinnostavampi vaihtoehto. Kalentereissa on lähes samat tuotteet, mutta en kokenut että saisin deluxesta 20 euron verran lisäarvoa. Toki kysymys Ritualsin kalenterista on vähän teoreettinen - en minä nyt yhtäkään kalenteri tarvitse, saati sitten kahta. Katsotaan mikä on kalenterien tilanne kun veronpalautukset saapuvat.



Meinasitko hankkia joulukalenterin vai ärsyttääkö koko joulun ajatteleminen (melkein) lokakuussa?