sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tilaa kenkiin ja pituutta sääriin

Näin viime syksynä Kicksissä vaaleanpunaisen pakkauksen, jonka sisältä löytyi kenkiin laitettavat sisäkorot. Koroilla saisi tavallisista tennareista saman pidentävän efektin kuin korkokengillä. Nauroin ja siirryin eteenpäin. Omistan muuten tennarit, joissa on jo valmiiksi rakennettu näkymätön sisäkorko. En siis tiedä miksi ajatus tuntui niin typerältä. Unohdin kuitenkin koko asian. Kunnes eräänä keväisenä päivänä tein ihan uskomattoman löydön: Sain aidot Minna Parikan Bunny Sneaksit niin superhyvään hintaan, että päätin kokeilla. Jos koko ei osuisi kohdalleen, saisin kyllä myytyä kengät eteenpäin.


Koko voisi olla oikea, mutta minulla on ongelmavarvas, joka hiersi kenkiä käytettäessä. Tässä kohtaa muistin ne sisäkorot. Korotettu kanta tarkoittaa tietysti vähän lisätilaa myös kengän kärjessä. Olin samoihin aikoihin tekemässä Eleveniin tilaukseen, joten nappasin myös Invisible heels -kantakorokkeet ostoskoriini. Samantyyppisiä tuotteita saa edullisestikin, kunhan vain malttaa odottaa pitkiäkin toimitusaikoja. Minä en malttanut, joten maksoin aika korkean 25 euron hinnan. Omani on korkeudeltaan 4 cm, mutta varmaan puolet tuosta olisi ollut ihan riittävä. Jalka kasvaa pituutta samalla kun kenkiin tulee tilaa, loistavaa!


Nahkakengät ei ehkä ole optimaalisimmat näiden kanssa, sillä kuten tunnettua, nahka elää. Mielenkiinnolla jään odottamaan sitä jääkö kengän kantavahvikkeesta huolimatta kengän "varteen" jää kantapään muoto. Tähän mennessä kaikki on kuitenkin toiminut mallikkaasti!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Elämää ilman vanulappuja



Puolisentoista vuotta sitten kerroin kokeilevani kestovanulappuja, jotka tein pienistä roskatilkuista, joista ei rehellisyyden nimissä olisi mitään muuta saanutkaan. Sillä tiellä olen edelleen!

Tein pyöreitä, piparireunaisia leikkurilla ja pyöreitä käsin leikaten ja saumurilla viimeistellen. Kaikenlaisia on vielä käytössä, mutta muutamia, jo pahannäköisiksi värjäytyneitä olen heittänyt poiskin. Parhaiten säilyneet on tietysti niitä saumuroituja, mutta nuo piparireunaisetkin on varsin kestäviä.

Kynsilakat poistan DIY-poistoainepurkkini avulla (varpaiden kynsillä en käytä lakkaa), meikit poistan näillä kestolapuilla, myös kasvovedet sivelen näillä. Ainoastaan kulmakarvojen väriaineen poistan perinteisillä vanulapuilla, koska se väri on tietysti tarkoitettu värjäämään, yritän pitää omat "vanulappuni" valkoisina. En ole mitannut kuinka paljon käytän kasvovettä tämän kanssa, mutta fiilis on se, että saman verran kuin perusvanulappujenkin kanssa.

Kerään kestolappuni pesupussiin ja heitän pussin aina sopivan likapyykkisatsin kanssa koneeseen. Pesussa kestovanulaput rullaantuvat. Kun ekan kerran asettelin lappujani kuivumaan, mies katsoin rullaantuneita lappuja ja epätoivoisena kysyi: "Mitä tamponeja sä oikein peset?!". Ihan niin eko en ole! Rullien avaaminen tietysti vaatii pientä työtä, mutta sekään ei ole pakollista, niin helposti nämä kuivuvat.

Ostin tammikuussa 2015 edellisen Shiseidon vanulappurasian ja se on mulla edelleenkin puolitäytenä!


Noita piparireunaisia mulla olisi vielä parinkymmen lapun satsi käyttämättömänä. Haluaako joku kokeilla?

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Öljyhoidolla kuiva päänahka kuntoon


Aika ajoin ainakin mun päänahkani kutisee kuivuuttaan. Asiaan on olemassa tietysti kaikenlaisia hiusvesiä ja hoitoja, mutta ne on pääsääntöisesti kampaamotuotteita. Joskus päänahka vaan täytyy saada kuntoon ennemmin kuin myöhemmin, joten onneksi ruokakaupasta löytyy melkein aina apu.

XZ tyrniöljyhoito on ollut mulla käytössä vuosia! Hinta on n. viisi euroa, tuotetta saa ihan oikeasti pientenkin markettien hyllyiltä. Tuoksu on mieto ja ihan miellyttävä ja öljy on helppo pestä pois päänahkasta ja hiuksista. Juttu on siis siinä, että annetaan öljyn vaikuttaa päänahassa suunnilleen vartin verran ja huuhdotaan tai pestään öljy pois.

XZ myy kahta erilaista öljyhoitoa. Älä vaan koske siihen toiseen, haju on sanalla sanoen kamala! Käytin sitä yhden kerran ja sekin kerta oli nollattava muutamalla ylimääräisellä pesulla, koska haju oli inhottava. Ei sopinut mun nenääni.

Muita faneja?

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Silikonilla hampaat puhtaaksi? - Tuomio

Toukokuussa esittelin uudenlaisen hammasharjan, Foreo Issan, jonka sain testiin eleveniltä. Nyt on varmaan tuomion aika.


Aloitetaan sillä, että kun puhutaan slowfoodista, downshiftaamisesta ja kaikenlaisesta hidastamisesta, niin tää on varmaan jotain siihen maailmankuvaan sopivaa. Perinteinen sähköhammasharja surruuttelee niin nopeaa vauhtia, että se suositeltu kahden minuutin harjaus tuntuu pitkältä ajalta. Nopean harjan takia tuntuu kuin harjaus olisi valmis jo puolessa minuutissa. Issa on vähän toista maata. Rauhallinen surina saa pesemään hampaita sellaisella tahdilla, että se kahden minuutin aikaraja tuntuu lyhyeltä! Tykkään tästä ominaisuudesta.

Mennään suoraan siihen väitteeseen, että tämän pitäisi valkaista hampaita. Olin tosi skeptinen asian suhteen ja totesin, niin niin, mitään valkaise. Viikon käytön jälkeen kuitenkin koin aikamoisen yllätyksen kun tajusin, että mun hampaani näyttivät oikeasti vähän valkoisemmilta. Saattoihan se olla vaan mun mieleni temppuja tai mitälie, mutta olin huomaavinani oikean eron vaikka en mitään odottanutkaan.

Seuraavaksi harjaspäät ja se varsinainen testi:

Sain testipaketissani mukana silikonisen peruspään (kuvassa alin) sekän aikuisten mallisen hybridipään. Kuvassa vertailun vuoksi myös perinteisen näköinen ja kokoinen hammasharja sekä ostamani lasten koko hybridipäästä. Päät muuten toimivat näiden kahden laitteen kanssa ristiin. Pienemmät, lapsille suunnatut päät käyvät siis myös täysikokoiseen Issaan. Värit ei vaan mene ihan kohdalleen, mutta se voi olla ihan hauska juttukin rohkeasti yhdisteltynä!


Ensimmäiset pari päivää käytin peruspäätä ja totesin, että se on auttamattomasti liian iso ainakin mun pieneen suuhuni. Tämän tosin osasin aavistellakin kun syksyllä näin laitteen tallinnalaisessa tavaratalossa. Peruskokoinen harjaspää Issassa on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin vanhanaikaisen harjan tai sähköhammasharjani pyöreä, pieni pää.

Kielellä tunnustellen puhdistusteho silikonipäällä oli samaa luokkaa perinteisen ei-sähköisen hammasharjan kanssa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui takahampaat sekä hampaan pinta ihan ikenen juuressa. Tällä harjaspäällä vaan ei päässyt niihin käsiksi. Hyvästä lankauksesta huolimatta ikenien rajoilla alkoi tuntua pientä kipua.


Seuraavaksi otin käyttöön ison hybridipään. Ekan kokeilun jälkeen tilasin itselleni lasten harjaspään. Hybridipää ei varsinaisesti tuonut valoa mun elämääni. Puhdistusteho on reippaasti parempi kuin pelkällä silikonipäällä tai itse asiassa hampaat tuntuvat liukkaammilta ja puhtaammilta kuin Oral-B:n käytön jälkeen (sensitive-harjalla). Silti, harjaspään koko on oikeasti ongelma. Harjakset ei pääse kovinkaan pieniin koloihin. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että lankauksen merkitys korostuu entisestään, mutta lanka ei välttämättä auta niissä kohdissa, joihin itse harjan tulisi ylettyä.

Viikon verran tämän käyttöä ja ikenet oli kammottavassa kunnossa. Siirryin ihan rehellisesti käyttämään pelkästään vanhaa tuttua sähköhammasharjaani. Halusin saada ikeneni kuntoon ennen jatkotestausta. Valitettavasti Foreo oli laukaissut mun ikenissäni jotain kamalaa. Juttelin hammaslääkärini kanssa asiasta, joka sanoi, että kipeät ja veriset ikenet sekä aftamaiset jäljet ikenissä vaikuttavat joltain viruspohjaiselta. Ongelmien synty voi olla kuulemma monen, normaalin asian summa, mutta huono harjaus on voinut olla se viimeinen, laukaiseva pisara.

Ikenet tuli kyllä kuntoon, mutta heivasin isot harjaspäät suosiolla minun kaapistani pois. Otin käyttöön pikkupään ja siitä en luovu. Pieni pää on mun suuhuni paljon oikeampi, vaikkakin silti muihin harjoihin nähden iso. Se mahtuu taipumaan paljon paremmin hampaiden takaosiin, harjakset on pienemmät, joten ne osuvat myös sinne ikenien juuriin, mutta en silti ole ihan vakuuttunut että tämä ulottuisi vieläkään hampaiden ympärille riittävän hyvin.

Olen päätynyt kompromissiin, jossa iltaisin harjaan perinteisellä sähköhammasharjalla ja aamuisin tällä. Välillä kuuriluonteisesti käytän muutaman päivän ajan vain Issaa. Ihan rehellisesti en ole uskaltanut ottaa pelkästään tätä käyttöön. Kaikki on kuitenkin hyvin ja silloin kun pidin tauon Issasta, huomasin että hampaat vaikuttivat ilkeän keltaisilta. Tässä on siis ihan oikeasti jotain taikaa ja Issa + perinteinen sähköhammasharja tuntuu toimivalta yhdistelmältä. Yhdistelmä on tietysti vähän kallis, mutta jos tämä valkaisuteho ei ole ihan päästä keksitty, niin voi olla rahansa arvoinen.

Mun tuomioni on, että voin ottaa tämän hyvän akunkestonsa takia viikonloppumatkoille mukaan, mutta en ihan rehellisesti ostaisi ainoaksi harjaksi.


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Joku muu meikkasi

Jokaisella meikkaavalla ihmisellä on oma tyylinsä ja käsialansa, joten musta on kovin mielenkiintoista päästä muiden meikattavaksi.

Kiitos kuvasta Hannalle!

Mun tunnusmeikkini löytyy täältä. Aina meikkaajat intoilee siitä kuinka mulla on paljon luomea, isot silmät ja silti saan usein kasvoilleni hyvin samantyyppisen, vähävärisen ja vähäeleisen meikin. Ihan kiva, mutta olis kiva nähdä muutakin.

Viimeisimmän kerran hyppäsin meikkaajan testipääksi Make Up Storen tapaamisessa. Kerrankin sain jotain ihan muuta! Perusmeikin olin jo tehnyt itse kotona, mutta koska testipäätä tarvittiin strobingia varten, minä olin heti matkassa. Make Up Storen Kati innostui mun korvakoruistani ja halusi kokeilla jotain myös kesän Prim-lookin hengessä. Turkoosi ja minttu on aina niitä värejä, joista innostun, joten miksi ei!


Tässä laadultaan ihan surkea peiliselfie, mutta tässä meikki oli vielä tuore. Kahden tunnin kotimatkan jälkeen tämä rasvanaama ja strobing olivat jo päättäneet etteivät ole ylimpiä ystävyksiä. Huomatkaa meikkiin sopivat korvikset ja kameran hihna! Kulmat vois olla paremmat, mutta ne olinkin tehnyt itse aamulla kotona. Ei voi syyttää kuin itseään. :D

Mitäs tykkäätte?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Ei mitään purkkikamaa - vaahto karvojen poistoon


Partavaahto on ihan selkeästi miesten juttu, mutta naisetkin käyttää vaahtoja sheivauksessa. Monesti vaan pullo vaihtuu pinkiksi ja hintaa tulee suunnilleen tuplamäärä. Pitkään käytin miesten partahyllyltä löytyvää hajusteetonta partavaahtoa, sitten vähän unohdin koko karvojen höyläyksen. Aina iho ei kuitenkaan kestä epilointia, niin joskus tarvitsee niitä vaahtojakin.

Isäni sanoi haluavansa perinteisen aerosolipullon tilalle perinteisen partasaippuan, minähän lupasin hoitaa asian. Luulin saippuan löytämisen olevan vähän kinkkistä, mutta olin ilokseni väärässä. Suomeen on tullut jos jonkinlaista pientä herrasmiesliikettä ja parta on vissiin trendikäs juttu, kaikkea siis löytyy monessa vaihtoehdossa. Minähän vähän innostuin kun hinnatkin olivat parhaimmillaan kohtuulliset. Toki hifistelijälle löytyy aina niitä kolminumeroisen summan maksavia partasuteja tai puubokseissa olevia saippuoita. Näillä pääsee kuitenkin alkuun aika pienellä summalla. Mutta miksi saippua? Omalla listallani on bonusta jos ei tarvitse säilyttää kotonaan yhtään painepakkausta - jos tuote ei toimi tai kerkeää mennä pilalle, hävittäminen on sanalla sanoen hankalaa. Painepakkauksen sisältöineen ovat nimittäin ongelmajätettä. Mun kokemukseni mukaan saippuavaahto on perusgilletteä hoitavampaa ja täyteläisempää - karva pehmenee paremmin ja ajelu on mukavampaa. Ohuilla säärikarvoilla tällä nyt ei ole mitään merkitystä, mutta jämäköillä partakarvoilla pehmennys on ainakin sata kertaa olennaisempaa.


Otin testiin yhden perinteisen Aloe vera -saippuapalan saksalaiselta Mühlelta. Posliiniastiassa myytävä pala maksoi 24 euroa, pelkkä saippua halvimmillaan alle kahdeksan euroa. Täytyyhän nyt herrasmiehellä (tai naisella) hyvä kuivaus- ja säilytysastia olla.

Toinen hankkimani saippua on italiaisen Prorason saippuan kulhossa, hinta 7,90 euroa. Koostumusta joudun nyt kuvailemaan puolikuivaksi mousseksi. Saippua ei kulhossaan ole yhtä kuiva kuin perinteinen palasaippua, märäksikään tuntumaan ei voi sanoa, pikemminkin fiilis on vähän kuminen.

Kolmantena vielä jonkinlainen varmistus vähän erilaisesta tuotteesta, nimittäin tuubissa olevasta saippuasta, hinta tälläkin Prorason voiteella 7,90 eruoa. Opiskeluaikana olin tosi kiinnostunut myös siitä parturipuolesta, veitsineen kaikkineen. Luokan 20 opiskelijasta minut pyydettiin aina paikalle jos joku ei halunnut tai uskaltanut harjoitella parranajoa. Koululla tällainen tuubimuoto tuli tutuksi ja ihastuin. Tuubista puristetaan suunnilleen herneen kokoinen nokare vaahdotuskulhoon (tai kämmenelle kotioloissa), kastellaan partasuti ja vaahdotetaan. Vaahto siirretään sudilla iholle. Pari senttiä pitkästä nokareesta tulee kulhollinen vaahtoa, jonka pitäisi riittää koko kasvojen ajeluun. (Sääriin tarvitaan ehkä tuplasti?)


Otin vielä vaahtovertailuun mukaan aiemmin mainitsemani Molton Brownin. Kaikki saippuat on vaahdotettu kämmenellä, kupissa vatkaaminen tuo tietysti jotain luksuksentunnetta, mutta se ei ole missään nimessä pakollista. Kämmen voi olla jopa helpompi, koska vaahtoa voi sudista myös puristella.


Vasemmalla ylhäällä: Molton Brown, hinta 13 euroa
  • Jämäkkä ja kestävä vaahto
  • Helppo vaahdottaa
  • Ei saa suoraan Suomesta, mutta esim. valmistaja toimittaa tännekin
  • Tuoksu on hyvin hennolla tavalla miehinen, mutta ei niin vahvasti ettenkö itsekin voisi tätä käyttää

Oikealla ylhäällä: Mühle Aloe vera, hinta 7,90 euroa
  • Todella napakka vaahto
  • Helppo vaahdottaa kämmenellä, kupissaan ei niinkään
  • Saa ostettua Suomesta, pelkän saippuan hinta alkaen 7,90 euroa, kannattanee vertailla
  • Tuoksu ei ole tabacmaisen vahva, mutta miehinen, ainoa näistä, jota en käyttäisi itse

Vasemmalla alhaalla: Proraso Aloe Vera, saippua kulhossa, hinta 7,90 euroa
  • Hyvä vaahto vaatii vähän vettä ja paljon vaahdotusta, ei helpoin mahdollinen
  • Kostealla sudilla pyöritellään saippuan pinnasta pieni vaahto, sen jälkeen pyöritetään varsinen vaahto kämmenellä
  • Tuoksu on mieto, ei erityisen miehinen
Oikealla alhaalla: Proraso Aloe Vera, saippua tuubissa, hinta 7,90 euroa
  • Oikein napakka vaahto
  • Helppo vaahdottaa
  • Tuubi on astetta hygieenisempi, sillä pakkauksen sisällä mikään ei kastu
  • Kuten edellisessäkin, tuoksu on mieto, voisin käyttää itsekin

Kun sopiva vaahto on valittu, partasuti on aika tärkeä asia. Aerosolipullostahan vaahto tulee valmiina, partasaippuoissa vaahdotus onnistuu parhaiten sudilla.

Parhaimmillaan sudin saa noin kympillä (kuvassa). Partasudissa olennaista on se, että karvat ovat jämäkät, mutta eivät turhaan raavi, ei kannata myöskään hankkia liian tuuheaa sutia, sillä siinä ei ole mitään levitystarkkuutta. Hinta-laatusuhteeltaan loistavaksi sudiksi on osoittautunut the Body Shopin suti, hintaa tällä hetkellä 15,70 euroa. Jämäkkä, ei raavi, pitää muotonsa ja kestää. Mikäli haluaa pitää sutinsa parempana pidempään, kuivaukseen kannattaa pieni teline. Telineen avulla huuhteluvedet eivät valu liimauksiin ja puuosiin - liimauksen pysyvät parempana ja puu ei ala halkeilla. Noin viiden euron telineellä saa pidennettyä sutinsa ikää jopa vuosilla.

Kaikesta sitä voikin innostua. Isi, olen valinnut saippuasi, siitäkin huolimatta että olisin itse voinut pitää saman saippuan: Saat Prorason partasaippuavoiteen.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Halpoja hutiostoja


Saako blogimaailmassa puhua myös niistä ei-niin-onnistuneista ostoista vai pitääkö kaiken olla vain hyvien hehkuttamista?

En tiedä, mutta nämä olivat niin hutiostoja, että ei voi kuin nauraa miksi nämä on ylipäänsä tehty. Kun tuote on edullinen, on helppo ostaa ihan vain kokeeksi ja unohtaa koko tuote. Halpa voi tulla yllättävän kalliiksi.

Tällainen tuote on ainakin mulla Essencen make me brow -kulmakarvaväri. Mascaratyyppinen väri on sävyltään todella hyvä, vähän harmahtava ruskea. En kuitenkaan tiedä miten tämän pitäisi toimia. Väri ei tarttunut edes niihin kolmeen kulmakarvaa, jotka minulta löytyy. Tarkoitus kai onkin, että tämä ei tule ihoon, vain karvojen pintaan, mutta ainakin minun kulmakarvani hylkivät koko väriä. En toisaalta tiedä mitä ostaessani ajattelin, koska kuten sanottu, kulmakarvani ovat tuuhean vastakohdat. Väri voisi ehkä toimia jos ottaisi purkista muovisen annostelijan pois ja käyttäisi tätä kulmakarvasiveltimellä nimenomaan iholle. Hintaa tuotteella oli n. kolme euroa.


Toinen ihan huti oli Make Up Storen silmänympärysmaski. Muovisten läpysköiden sisällä on jotain nestettä. Kun muoviläpäreitä pidetään jääkaapissa ennen käyttöä, neste viilenee ja tarkoitus olisi mm. laskea silmänympärysihon turvotusta.

Nope nope nope! Nämä eivät ainakaan muovaudu millään tasolla silmän lähettyvillekään ja se haju. Nämä haisivat niin pahasti muovilta (kuulemma tämä oli formaldehydin haju), että laput oli pakko heitää pois. Haju ei lähtenyt jääkapissa, tuulettamalla tai pesemällä. Pelkästään pikaisesta haistamisesta sain pahan päänsäryn. Ei jatkoon.

Näiden virallinen hinta on 8 euroa parilta. Omastani maksoin käytännössä -2 euroa, sillä näiden ansiosta sain kymmenen euron alennuksen ja maksoin koko ostossetistä kaksi euroa vähemmän kuin jos en olisi ostanut näitä ollenkaan.

En ostaisi uudestaan.

Saako kertoa myös ei-niin-onnistuneista ostoksista?