sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ostos-tv:n aivopesemä

Koska vuokrat täällä Sydneyssa on huimia ja harjoittelu on palkaton (niin kuin se todennäköisesti olisi Suomessakin), niin olen täällä täkäläisittäin aika kengännauhabudjetilla. Ylimääräisiä juttuja pitää vähän vältellä. On kuitenkin niitä asioita, jotka oli pakko hankkia heti.

TV-shop kamaa tietysti! Tai ei nyt niin tietysti, mutta...



Oliskohan ollut 90-luvun loppupuolta tai 2000-luvun alkuvuosia kun ostos-tv tarjosi kammottavan pitkillä mainoksilla vahaa karvojen poistoon. Ei kuulemma sattuisi ja tulos pysyisi useita viikkoja. Olin niihin aikoihin juuri alkanut inhota omia säärikarvojani ihan täysin omatoimisesti ilman naistenlehtiä tai muita humputuksia (niitä kun aina syytetään kaikesta). Sheivaaminen ei tietysti pitänyt tulosta kuin ehkä puoli päivää. Ehkä juuri siksi tuo vahamainos kiinnosti niin kovasti. Vahahan oli Nad's karvanpoistogeeli, joka lupasi jopa että tuotetta voisi syödä. Tuota vahaahan ei tietysti siihen aikaan saanut mistään muualta kuin sieltä ostoskanavalta. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tuosta hetkestä Nad'sia sai Suomesta, mutta ainakaan minä en löytänyt tuota alkuperäistä ainetta. Tarjolla tuntui olevan ainoastaan kylmävahaliuskoja ja kuumavahaa. Homma jäi hautumaan.

Sitten taas on se akne. Mun ihoni on kärsinyt paljon, Roaccutanit ja muut on syöty moneen kertaan, mutta koskaan iho ei ole täysin rauhoittunut. En muista milloin Proactivia alettiin mainostaa jollain ostoskanavalla. Julkkikset kehuivat tuotetta ja kuinka se olisi parasta ikinä. Sitten selvisi totuus. Yksi ihan mun ensimmäisistä jutuista tässä blogissa koski härskiä mainontaa ja sillä oli paljon tekemistä yllämainitun tuotteen kanssa. Tuote ei ole ihan sama tuolla Jenkkilässä kuin mitä se on Suomessa. Eihän tällaista asiaa mainosteta, mutta kiinnostus kalliiseen tuotteeseen kyllä lopahti. Vaikuttava aine on Euroopassa reseptikamaa, joten se on vaihdettu arkisempaan salisyylihappoon. Niitä tuotteita nyt oli ja on enemmänkin. Kiinnostus lopahti.

Palataas sitten lähiviikkoihin. Sen olin pistänyt merkille, että Nad's on aussimerkki, joten halusin metsästää tuon geelin käsiini. Ei ollut muuten täälläkään ihan ilmeisimmissä paikoissa muuta kuin kuumavahaa ja vahaliuskoja. Purkki kuitenkin löytyi. Melkein viereisessä hyllyssä lojui Proactiv-tuotteita ja niillä alkuperäisillä ainesosilla!

Niin mites se pieni budjetti? Eihän nämä nyt kalliita asioita ole, mutta olihan ne pakko saada testiin. Ensifiilikset on aidosti kyllä kaiken odottamisen arvoisia. Niistä siis lisää vähän myöhemmin.

Muistatko mainokset tai oletko jopa päässyt kokeilemaan?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kukaan ei kertonut että Australiassa on kuuma



Vaihdoin hetki sitten mannerta tänne ylösalasmaailmaan. Olkoonkin kuinka kliseistä tahansa, mutta olen aina halunnut kokea Australian ja ei niinkään turistina, vaan asua ja ymmärtää paikkaa. Samaan tapaan kun me ihmeissään kysellään miksi joku tulee Suomeen, on multakin monesti kysytty miksi halusin nimenomaan tänne. En oikein tiedä. Ehkä se liittyy läheisesti siihen, että olen käytännössä kasvanut australialaisten nuortensarjojen parissa. Osaa en edes muista nimeltä, mutta osa on vielä niinkin tuoreessa muistissa kuin parin vuoden takaa. Yle on aina näyttänyt täkäläisiä sarjoja ja Areenasta löytyi muutama vuosi sitten lyhyt sarja nimeltään Slide, se on ehkä viimeisin tuttavuus.

Joka tapauksessa, teen tradenomin tutkintoni viimeisen työharjoittelun täällä. Ei ollut helppo löytää paikkaa ominpäin, joten käytin välitysfirmaa ja alle parin viikon mulle oli löytynyt minusta kiinnostunut työnantaja. Sanoivat haastattelussa että olisivat halunneet minut jo eilen. Hieman yli viikon kokemuksella veikkaan edelleen, että minä ja paikka olemme ihan toisillemme luodut.

Tiesinhän minä että täällä on kesä ja helmikuun on vuoden kuuminta aikaa, mutta ei kukaan sanonut, että täällä on näin kuuma! Olen ollut Madridin kesässä hieman yli 40 plusasteen aikaan, mutta se tuntui ihan mukavalta, koska loppujen lopuksi Madrid on keskellä aavikkoa ja siellä on kuiva ilma. Täällä taas...Kosteusprosentit on lämpöasteisiin nähden aika huimia. Kun saavuin tänne pari päivää ennen harjoitteluani, täällä oli n. 40 astetta lämmintä ja kosteusprosentti jossain yli kahdeksankymmenen. Voin kertoa, että sieltä pakkasen keskeltä ja lentokonevarusteissa kuumuus tuntui. Ei sillein etteikö se tuntui edelleen, mutta onneksi lämpöasteet on vähän tippuneet. Täällä on kuulemma paikallistenkin mukaan ollut poikkeuksellisen kuuma kesä ja kaikki meinaavat sulaa.

Joka tapauksessa, olin kaukaa viisas ja tein Suomesta käsin paljon käytännön asioita ja toin ensimmäisten viikkojen varalle tärkeitä asioita, mm. nämä:





Joku siellä nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä toin aurinkorasvoja Suomesta kun niitä saa täältäkin. Vastaus: Aurinkosuojavoiteet on käden ulottuvilla ihan heti kun niitä tarvitaan (sitä paitsi, miksi olisin jättänyt kesällä avatut putelit kotiin?) eikä tarvitse ostaa sitä kalleinta ja helpointa mahdollista vaihtoehtoa heti lentokentällä.

Viime viikolla päätin että en edes yritä käyttää meikkiä, vaikka meikkaamisesta tykkäänkin. Ei vain olisi järkeä puunata itseään kun kaikki kirjaimellisesti sulaa heti pois. Nämä on kuitenkin ollut ihan ehdottomia. Suojakerroin 50 kasvoille ja herkimmille - ja siis aiemmin palaneille - alueille ja uskomattoman helppokäyttöinen Paul & Joe -aurinkosuojasuihke ei-niin-helposti-palaville alueille. Eucerin on jo aiemmin hyväksi todettu, joskin rasvaiseksi, mutta täällä jos jossain olen halunnut pelata varman päälle. Paul & Joe puolestaan on tuhottoman helppo saada iholle aamulla ja lisäillä päivällä. Kevyt ja ei-aurinkorasvalta-tuoksuva suihke on helppo levittää sotkematta käsiä. Tällaisia lisää!

Näin muuten myös ihan oikeita lohikäärmeitä! Pelkäsimme toisiamme, mutta kerkesin saada kuvan yhdestä, joka vahingossa tuli liian lähelle.




Englanniksi nimi on Australian water dragon, suomeksi jotain tylsempää. Lohikäärme on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi nimi, mennään sillä. Nämä kaverit olivat suunnilleen metrin mittaisia. Meinasi rinnassa viiltää kun nämä säikäyttivät.

Onko toiveita jutuista tai vinkkejä tuotteista?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kosmetiikan kierrätystä



Tässähän voisi puhua vaikka siitä kuinka vanhat kynsilakat kuuluvat ongelmajätteeseen, kosmetiikan lasipurkkeja ei saa heittää lasinkeräykseen ja mitä näitä nyt on. Tämä kierrätys puolestaan oli hetkellinen päähänpisto. Mun suosikkiposkipunani kärsi kirjaimellisesti kolauksen ja on nyt vähän hankala. Samasta syytä kotelo ei ole enää ihan priimaa ja kansi on aika löysä. Toinen on tuo Diorin nappiluomiväri, jonka pakkaus on aika epäkäytännöllinen ja itse tuotekin oli testerissä paljon kermaisempi ja miellyttävämpi. Ehkä se testeri oli kivempi siksi, että jokainen sitä testannut oli siirtänyt rasvat sormistaan värin pintaan. Joka tapauksessa mun mielestäni tämä sopisi paljon paremmin esim. highlighteriksi.





Onneksi mun askartelukätköistäni löytyy vaikka mitä. Muun muassa tyhjiä, kertaalleen käytössä olleita luomiväripannuja. Sitten vaan sotkemaan!




Muussataan loputkin sekä lisätään vähän alkoholia ja sekoitellaan sileää tahnaa.




Sörkitään tahnat pannuun, siloitellaan pinta.




Puristetaan massa tiiviiksi paperin/kankaan läpi. Hyödynsin painamisessa tyhjää pannua. Saatoin ehkä käyttää vähän liikaa nestettä, mutta kaikki oli haihtunut seuraavaan aamuun mennessä.




Sitten vaan kuivumaan ja heitetään tyhjään magneettipalettiin. Paljon kätevämpää! Toiset sanoo että koostumus ei tässä muutu, mutta mulla ei ole aiempaa kokemusta. Luomiväri pysyi koostumukseltaan samanlaisena, poskupunasta tuli hitusen pehmeämpi, mutta siinä saattoi olla kyse siitä, että en ehkä painanut tarpeeksi. Jouduin siitä myös siveltimellä "raaputtelemaan" vähän sinertävän pinnan pois. Kuitenkin koska sen alta paljastui ihan oikean värinen puna, niin veikkaan värivirheen johtuneen siitä, että painovaiheessa paperiin jäi aika punaista nestettä. Luomivärikin toimii ihan mainiosti korostustuotteena ja on nyt paljon käytännöllisemmässä muodossa.

Samaan henkeen voisi tehdä vaikka oman poskipunaruusunsa jos Lancomen 70 euron ruusu jäi saamatta.

Oletko pressannut pigmenttejä tai muuten tehnyt samanlaista askartelua?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Meikkivoidesiveltimet järjestykseen



Maailmassa on ties kuinka monenlaisia meikkivoidesiveltimiä ja uteliaana sivellinfriikkinä olen kokeillut ties kuinka montaa erilaista. Suurin osa on mennyt eteenpäin, toiset on jääneet käyttöön.


Vasemmalta oikealle: uudistunut Dior, Chikuhodo, Urban Decay, vanha Dior, nimetön sivellin (viimeinen saatu)
Jossain vaiheessa tykkänsin hurjasti Diorin (ja Shiseidon!) kaltaisista pienistä ja tosi tiiviistä synteettisistä siveltimistä. Niillä sai käytettyä vähän tuhdimpaakin voidemaista meikkivoidetta nätisti. Tällä kuitenkin tulee hyvin peittävä lopputulos voiteesta riippumatta. Suuri miinus on se, että tämä on niin tiivis, että peseminen on vähän työlästä.

Chikuhodon GSN-05 on aitokarvainen japanilainen sivellin ja ehkä yksi parhaista sivellinostoista, mitä olen koskaan tehnyt. Aina sanotaan, että voidemaisille tuotteille synteettiset siveltimet. Kattia kanssa! Miksen tehnyt tätä aiemmin? GSN-05 on ihan silkinpehmeä, se tuntuu kasvoilla ihanalta, levittää nestemäisen meikkivoiteen ilman mitään rantuja tai jälkiä, sivellin on todella helppo pestä ihan normaalilla sivellinsaippualla ja harjakset kuivaakin nopeasti. Ihan unelma, ei voi muuta sanoa.

Urban Decayn good karma brush on se, nota olen hehkuttanut aiemminkin ja eihän sitä edes myydä enää. Good karma brush toimii ihan kaikenlaisilla tuotteilla, tosin parhaimmillaan sanoisin sen olevan mineraalipohjien kanssa. Olis mielenkiintoista vertailla tätä siihen uudistettuun.

Sitten on perinteiset lättänät, joilla voi käytännössä levittää vaan nestemäisiä tuotteita ja niiden kanssa voi tulla rantuja. Ei olla suuria ystäviä. Tämä Diorin metallikahvainen on vanhaa mallistoa, mutta vastaavia lättänöitä löytyy merkiltä kuin merkiltä. Tämä on itse asiassa jopa sen verran hyvä, että harjasosa ei turhaan ole liian paksu.

Sitten on kaikki muut synteettiset. Tykästyin näihin punavartisiin siveltimiin, jotka sain vuosi sitten. Siveltimet on synteettisiä ja aika tiiviitä, toimivat parhaiten nestemäisen voiteen kanssa. Siitä huolimatta ne on aika tuhteja, ne on helppo pestä. Tosin näissä on pienessä määrin samaa ongelmaa kuin esimerkiksi Real Techniquesin siveltimissä: vaalea osa värjäytyy nopeasti. Näistä värjäymän saa tehopesulla pois, samoin kuin Zoevan siveltimistä, mutta RT:t on tosi kurjia, niitä saa hinkata ja hangata, pestä fairylla ja ilman ja silti niihin jää jokin epämääräinen "tahra". Vaikka näitä nimettömistä sen tahran saa pois, ei silti viitsi olla käyttämässä näitä koko ajan, tuollainen pesu on nimittäin lopulta aika työlästä.

Mikä on sun suosikki meikkivoidesivellin?

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pokemon GO: seikkailu Piilaaksoon ja takaisin

En tiedä onko Pokemon GO enää kiinnostava peli muuten kuin kouluikäisten ja minun mielestäni. Raportoin silti siitä, mitä on matkustaa tuon pelin kanssa. Peli kerkesi jo välillä menettää otteensa, mutta halloween-aikaan tehdyt muutokset tekivät pelistä taas mielenkiintoisemman ja olihan se Pohjois-Amerikan oma Pokemon napattava kun sinne kuitenkin oli menossa.

Olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että mannerspesifejä Pokemoneja voisi saada hyvällä tuurilla myös munista. Päivää ennen lähtöä kuulin, että tämä pätee vain ja ainostaan tuolta kyseiseltä mantereelta saaduissa munissa. En voi siis kotoa saada Taurosta tai Kangaskhania mitenkään. Olin juuri laittanut uuden 10 kilometrin munan hautumaan, joten nyt oli saatava muna haudottua, että olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada tuo harvinainen muna. Perillä kun minulla ei olisi mobiilidataa käytettävissäni.

Aloitetaan Helsinki-Vantaalta. Lentokenttä kuhisi kaikenlaisia monstereita. Onneksi kentällä tulee käveltyä, niin sain jokusen metrin munastani haudottua vielä lähtöä edeltävänä iltana. Viimeiset metrit sain kasaan lentokoneessa istuessani kun odottelimme viimeisiä matkustajia. Ilmeisesti maassa oleva kone sai pelin niin sekaisin, että ukko liikkui sata metriä, vaikka istuin jo paikallani. Voitto!




Mutta seikkailu oikeasti alkaa vasta siitä kun pääsin San Franciscossa kun pääsin hotellille ja sain wifin toimimaan. Ai miten niin ollaan pelin alkulähteillä?! Pokestoppeja stopin perään. Tosin yksikään niistä ei ylettänyt meidän hotelliin.




Olin kuullut, että Kalifornian alueella pelissä testattiin uutta nearby-toimintoa. Pokemon GO tuntui sen ansiosta ihan eri peliltä! Peli näyttää pokemonia lähimmän stopin ja kuvaketta painamalla peli näyttää missä tuo stoppi on. Ihan uskomattoman helppoa! Tosin kotiin palatessani huomasin, että sama nearby toimii myös Suomessa. Saattaa olla, että se oli toiminut jo ennen reissuanikin. Tosin vielä tammikuussa kuulin, että kaikki eivät ole tajunneet uudistunutta ominaisuutta. Siksi päätin hehkuttaa sitä vieläkin.





Siellä se Tauros on! Vaan ei ole sitä mobiilidataa...




Onneksi niitä Tauroksia oli aika paljon, joten seuraavana aamuna kerkesin napata ensimmäiseni ennen kuin lähdettiin hotellilta. Kerron vaan, että hamstrasin näitä niin paljon kun löysin. Jos ja kun se huhuttu vaihto-ominaisuus tulee, olen valmiina! ;)




Seuraava kuva taitaa olla jo San Josén puolelta. Mulla oli tosi ihana amerikkalainen huonekaveri. Suunnilleen 40+ nainen, joka oli jonkin verran pelannut peliä, mutta ei mitenkään hirveän aktiivisesti. Hän kyseli vinkkejä ja pelasimme yhdessä. Viimeisenä iltana nainen ehdotti Pokemon-kävelyä niin, että voisimme käyttää hänen kännykkäänsä hotspottina. Parasta! Sain evolvoitua ihan uskomattoman monta pokemonia reissun aikana sillä, että luppoaikana laitoin pelin päälle hotellihuoneessa ja nappasin kaikki jyväskyläläisittäin erikoiset otukset. Kävely oli silti hauskaa ja tosi mielenkiintoista.

Tiesin että mobiilidata on Suomessa halpaa, mutta täytyy myöntää, että jäin aika sanattomaksi kun kysyin huonekaveriltani kuinka paljon hän maksaa puhelimensa käytöstä. Nainen on yrittäjä, joten hänellä on kaksi puhelinta. Kahden puhelimen puheluista ja rajoitetusta mobiilidatan käytöstä hän maksaa 160 dollaria kuussa! Joskus täytyy vielä maksaa ekstraa jos nettiä on tullut käytettyä rajoitusten yli. Samoja hintoja kuulin myös toiselta tutultani, tosin nykyisin Suomessa asuvalta sellaiselta. Hän sanoi maksaneensa puheluista ja netistä 88 dollaria kuussa. Olin vähän nolona kertomassa, että minä maksan alle 20 euroa rajoittamattomasta netistä ja riittävästä määrästä puheaikaa. Vaan joku kommentoi, että sehän olisi pitänyt sanoa ylpeästi. No, nyt olen ylpeä, Suomessa on tää asia erityisen hyvin! Vaikka niitä pokestoppeja onkin vähän vähemmän tuohon Kaliforniaan nähden, niin ainakin voin kerätä kilometreja aika halvalla! ;)




Koko matka oli ihan mahtava, mutta myös Pokemon-näkökulmasta varsin onnistunut! Onkohan Singaporen kentällä yhtä paljon spesiaalimonsuja kuin Helsinki-Vantaalla Mr. Mimeja? ;)



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kasvot rypyttömiksi jumppaamalla

Nyt on kuulkaas sellainen kirja, johon hurahdin jo ennen kun sain sen käsiini. Podin hetki sitten inhottavan tykyttävää päänsärkyä, joka johtui kammottavan huonosta tyynystä. Siihen särkyyn ei tuntunut auttavan mikään. Lähdin sitten selvittämään mistä lihaksesta/lihaksista on särkypaikailla kyse ja insinöörimäisellä tarkkuudella aloin opiskella asiaa.



Törmäsin koko ajan kirjaan nimeltään Vital Face. Kun tajusin katsoa kirjan kirjoittajaa, huomasin että kirjailijan nimellä löytyy kaikenlaista ohjetta ja opastetta kasvojen alueen hieromiseen ja jumppaamiseen. Kirjan on kirjoittanut suomalainen fysioterapeutti Leena Kiviluoma. Kirja onkin alunperin julkaistu suomeksi nimellä Kasvot kuntoon ja se löytyy ainakin Jyväskylän kirjastoista. Tosin halusin oman version ja se piti hankkia englanniksi, koska ilmeisesti kaikki suomenkieliset on myyty loppuun.

Kirjassa käydään todella tarkasti kasvojen ja kaulan alueen lihaksistoa, mutta myös luustoa, hermostoa ja oikeastaan kaikkea mahdollista kallon päällä. Kirja on ihan äärettömän mielenkiintoinen monessakin mielessä. Aloitin tämän lukemisen ihan se päänsärky mielessäni, mutta tässä on tosi paljon muutakin. Mua kiehtoo erityisesti ajatus siitä, että voisin päästä orastavasta sibeliuksestani eroon jumppaamalla kasvojani. Lihaksiahan sitä kasvoissakin on, miksipä niitä ei voisi vahvistaa tai venyttää kuten muitakin kehon lihaksia? En ole vain rehellisesti tullut ajatelleeksi.

Kuten kansikin kertoo: luonnollinen kasvojen kohotus ja siloitus, apua leuan jännitykseen ja päänsärkyihin. Paljon on mahdollista saavuttaa ja se on aidosti tosi mielenkiintoista. Ainakin yhden viikon kokemusten jäljiltä kasvoissa on mukavan virkeä olo. Ehkä se kulmien väliin tuleva ryppy ei tulekaan vielä!


Oliko uutta vai olenko vaan maailman viimeinen ihminen, joka ei koskaan ole tullut ajatelleeksi kasvojen treenaamista?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Historiallinen huulipuna

Normaalisti historiallinen huulipuna vois mulle tarkoittaa jotain ikivanhaa ja vähän jo huonossa hapessa olevaa aarreetta kauniissa pakkauksessa. Tai siis pilaantunut tuote, jota säilytetään hienon hylsynsä takia. Vaan ei! Tämä on historiallinen siksi, että se on enemmän tai vähemmän kohdannut loppunsa ja on siis ensimmäinen mun koskaan loppuun käyttämä huulipuna!


Toissakesäisestä Jyväskylämiitin goodiebagista löytyi muun muassa Laveran Brilliant care -huulipuna. Aluksi puna jäi käyttämättä, mutta sitten huomasin, että punahan on oikeasti hyvä. Puna levittyy kapeasta pakkauksestaan siististi ja helposti. Koostumukseltaan brilliant care on pehmeä ja kiiltomainen, vaan ei liian huulikiiltolähmä. Lähmää ei ole nimensä veroisesti tämä ihan oikeasti hoitaa. Normaalisti en kehtaa mitään huulimeikkiä käyttää silloin kun huulet on yhtään kuivat, tämän pystyy kyllä laittamaan vähän kuivillekin huulille ilman ongelmia. Ei tässä tietenkään mikään maratonkesto ole, mutta sopivan luonnollinen sävy kuluu nätisti ja jättää jälkeensä stainimaisen pinnan. Ei huono oikeasti!

Omani oli sävyltään 02 Strawberry pink, jonka sävy näkyy tässä jämämäärässä oikein mainiosti.


Mikä on oma huulipunasuosikkisi ja miksi?